Huostaanotetut lapset: ongelma lapsissa vai vanhemmissa?
Kommentit (20)
Jos lapsi on ongelmallinen ja vanhemmat tarpeeksi hyviä vanhempia, niin silloinhan käytetään avohuoltoa ja lasta ei oteta huostaan vaan vanhempia tuetaan ja lapsi saa asua heidän kanssaan kotonaan ja käy ehkä kotoa käsin terapioissa.
Eli huostaanotoissa ongelma on vanhemmissa. Toki voi tulla väärinkäsityksiä ja joskus huostaanotot on turhia.
Minussako se vika oli, että äitini sairastui skitsofreniaan ja lähes kuolin nälkään nelivuotiaana? Isäni oli kuollut, enkä siitäkään suostu ottamaan henkistä taakkaa itselleni.
Pienten kohdalla ei voi sanoa että vika olisi lapsessa.
Mutta sitten kun on näitä yli 14-15-vuotiaita huostaanotettuja niin ei voi aina yksin syyttää vanhempia. Monesti vain yksi lapsi perheessä tarvitsee huostaanottoa, jopa sen vuoksi että on vaarallinen niille muille lapsille.
Yläkouluikäistä tai sitä vanhempaa lasta on aika vaikea enää vanhemman kahlita, kaveripiiri on usein suurempi auktoriteetti tuossa iässä. Huostaanotossa lapsi esim. viedään fyysisesti kauas huonosta kaveriseurasta ja yritetään saada kierre katkaistua.
Vaikka tällainen lapsi olisi adoptoitu hyvään perheeseen, se geeniperimä on niin vahva. Tästä on tehty kaksosilla tutkimuksia, luin joskus netistä.
Epäsosiaalisuus liittyy narsismiin, tunteettomuuteen ja psykopatiaan.
ei johdu vanhempien päihdeongelmista(osa kyllä), vaan nuorten koululintsaamisesta/hengailusta jengeissä. Luin aiheesta juuri Lasten Maailma-lehdessä. Itse opiskelen sosiaalialaa. Suomessa myös avohuolto toimii nahkeasti, apu tulee jälkijunassa ja liian myöhään, jolloin vaihtoehtona on enää huostaanotto. Muissa Pohjoismaissa apua saa varhaisessa vaiheessa. Suomessa eniten huostaanottoja pohjoismaissa.
Asia ei suinkaan ole niin. Suurin osa on ongelmallisia teinejä, joihin on jo kohdistettu lukuisia tukitoimenpiteitä ennen huostaanottoa.
Ei mikään avohoito ole ratkaisu jos lapsi on esim. toistuvasti väkivaltainen pikkusisaruksiaan kohtaan ja nämä joutuvat elämään pelossa.
Silloin hyvä vanhempi on se joka vaatii huostaanottoa. Vai kuka uhraisi surutta muut lapsensa yhden vuoksi?
Asia ei suinkaan ole niin. Suurin osa on ongelmallisia teinejä, joihin on jo kohdistettu lukuisia tukitoimenpiteitä ennen huostaanottoa.
On niitä vauvojakin huostaanotettu, taaperoita, leikki-ikäisiä, koululaisia ja teinejä. Ja jos joku sosiaalitanttarainen tai siihen viittaava sanoo, että se johtuu geeneistä, hän on väärällä alalla. Geeniperimämme on perin pieni koko maassa. Lienemme siis kaikki sosiaalitapauksia tai muuten värivikaisia.
mieleltään ellei ympäristössä ole jokin vialla - lukuunottamatta sitä, että lapsella on jotain neurologista sairautta siinä taustalla mukana. Tosin niissäkin varhaisen vuorovaikutuksen häiriöt ovat voineet vaikuttaa aivokemiaan ja lapsen stressivasteeseen ja käyttäytymiseen.
Kyllä teinienkin ongelmien taustalla on usein riittämätön vanhemmuus, eikä vikaa voi laittaa vaain nuoren itsensä tai perimän niskoille.
esim. skitsofrenia ja monet muut mielen sairaudet.
Kyllä se on mennyttä maailmaa että mielisairaus katsotaan vanhemman syyksi.
Suurin osa johtuu muusta kuin huonosta ympäristöstä.
Ja ympäristötekijöitä on paljon muitakin kuin se sosiaalinen ympäristö, onpa jopa virusinfektioita epäilty joidenkin mielisairauksien laukaisijoiksi.
Ja vaikkapa juuri tuo adhd johtuu pitkälti geeneistä, ei vanhemmista.
On niitä vauvojakin huostaanotettu, taaperoita, leikki-ikäisiä, koululaisia ja teinejä. Ja jos joku sosiaalitanttarainen tai siihen viittaava sanoo, että se johtuu geeneistä, hän on väärällä alalla. Geeniperimämme on perin pieni koko maassa. Lienemme siis kaikki sosiaalitapauksia tai muuten värivikaisia.
niin eiköhän ajan kuluessa myös lapsella ole pahoja ongelmia esim. kiintymyssuhteen kanssa. Lapsi voi olla hyvinkin ongelmainen jos kotona ei ole ollut parhaat mahcolliset eväät tai vanhemmilla vanhemmuus hukassa.
Luulevat että pelkkä rakastava vanhemmuus ratkoo kaikki ongelmat.
Eipä sitä voi kukaan omalla kohdallaan tietää millaisia niistä pikku kultanuppusista isompana tulee. Hyvienkin vanhempien lapsista voi huonolla tuurilla kasvaa narkomaaneja, juoppoja, rikollisia.
vanhemmista. Juuri kuten ap kirjoitti: sekä huonoa geeniperimää että huonoa vanhemmuutta. Vanhemmat ovat huonoja, koska heillä on ne huonot geenit ja ehkä ollut itselläkin huono koti.
Isompien lasten kohdalla löytyy kaikkea. Suuressa osassa tapauksista on edelleen vika siellä kotona ja niissä geeneissä, mutta myös löytyy ihan hyvien vanhempien lapsia. Teini-ikäiset on niin pösilöitä, että helposti lähtevät väärän porukkaan, vaikka kuinka olisi rakastettu ja kasvatettu.
Harvalla perheellä on esim. resursseja lähteä muuttamaan kokonaan toiselle paikkakunnalle saadakseen lapsen pois huonosta seurasta.
Eikä sekään välttämättä auttaisi.
Ilmeisesti olen huono vanhempi ja omaan huonot geenit, koska lapseni on huostaanotettu=(
Itselläni ei ole koskaan ollut, enkä tiedä lähisuvussani tai lapsen isänkään puolelta ketään jolla on tai olisi ollut anoreksia.
että pienten lasten (vauvat ja taaperot) niin syy aikuisessa ja isompien koululaisten kohdalla voi olla jo niin että lapsi ei vaan osaa noudattaa kotona sääntöjä niin voi olla hyvä olla välillä erossa perheympyröistä, tällöin aikuinen saattaa tehdä kaikkensa lapsen eteen ja lapsi vaan kääntää sängyssä kylkeä ja näyttää keskisormea.
on lastensuojelun ja muiden avotoimien kanssa tekemisissä. Aiemmin olen myös ajatellut, että vanhemmissa on varmasti vika, jos lapsi on tekemisissä lastensuojelun kanssa - nyt itse hakeuduin saamaan apua sieltä. Toisinaan myös mietin, että ehkä lapsen olisi parempi päästä huostaanotetuksi. Liian paljon ongelmia tunne-elämässä sekä käytöksessä, en meinaa itse jaksaa. Haluaisin tietenkin jaksaa, mutta silti joskus mietin, että olisiko lapsen kuitenkin parempi muualla.
Veikkaan, että aika usein geeniperimässä on jotain häikkää, esim. vanhemmilla ollut kehityksessä vaikeuksia, joita aikoinaan ei ole osattu tunnistaa. Nämä ominaisuudet lisäävät vanhempien vaikeuksia selvitä arjessa ja mahdollisesti riski päihdeongelmiinkin on tavallista suurempi. Nämä ominaisuudet myös periytyvät lapsille, minkä vuoksi lapset kenties ovat tavallista raskaammin kasvatettavia. Tällöin voi olla hyväksi siirtää lapset "vahvempien" aikuisten kasvatettaviksi, jotta kierre sukupolvelta toiselle saataisiin katkaistua ainakin elämän olosuhteiden osalta.