Kuinka usein puhut äitisi kanssa puhelimessa per viikko?

max kerran joka toinen vko.

onneksi on napanuora katkaistu.

Soitellaan äidin kanssa n. 3kk välein, ellei ole oikeasti jotain asiaa. Eikä välttämättä silloinkaan kun olis ehkä asiaa.



Eikä nähdä kun ehkä n. 2 vuoden välein.



Eli per viikko on todellakin nolla.

Soitetaan, jos on asiaa. Äiti tietää, että kaikki on ok, kun mitään ei kuulu. Lisäksi sisko kertoo kuulumisia kotoa.

ollessani 4-vuotias.



nyt olen 36. ei soitella milloinkaan:)

ei kiinnosta ko ihminen

Eikä se tarkoita et olisin riippuvainen äidistäni. Paremmat välit meillä on nyt omien lasten saannin jälkeen kuin koskaan tähän mennessä

Äiti on 63 eli ei mikään vanhus. Hyvä ystäväni ennen kaikkea. Me lapset pidämme häneen tiiviisti yhteyttä ja seuraakin siten, kun olisi muuten vähän yksinäinen. Hoitaa sairasta isääni jo viidettä vuotta.

että näemme ainakin kerran viikossa. Ja mulle se sopii, lapset tykkää käydä mummilla yökylässä ja äitini todella haluaa että käyvät.



Jos menee viikko ettei soiteta tai nähdä niin lapsetkin kyseleemummin perään.

ehkä kerran puolessa vuodessa ja sekin vartti menee siihen kun kuuntelen äitini valitusta huonosta terveydentilasta. Ikinä ei kysy, miten vaikkapa lapsilla menee. Tämä taitaakin olla syy, miksen jaksa useammin olla tekemisissä äitini kanssa.

Eikä se tarkoita et olisin riippuvainen äidistäni. Paremmat välit meillä on nyt omien lasten saannin jälkeen kuin koskaan tähän mennessä

en ole, enkä halua olla, tippaakaan riippuvainen lapsuudenperheestäni. Lisäksi sovimme äidin kanssa jo lapsuudessa, että ei koskaan toimita samalla tavalla kuin tätini äitinsä kanssa (siis isän sisko soitti äidilleen vähintään kaksi kertaa päivässä valituspuheluja - sairaalle vanhukselle!). Ja se on pitänyt.

T. nelonen

Joskus harvemmin. Kerran viikossa näemme.

teitä maailmassa kaikkein eniten ja rajatta rakastavan ihmisen kanssa noin valtavan harvoin. Kyllä äidin kanssa pitää puhua noin 2 kertaa viikossa.

Äitini on masentunut ja perheemme on hänen henkireikänsä. Seuraa elämäämme, kun itselle ei tapahdu juuri mitään. Toivoisin, että hän hankkisi itselleen enemmän omaa tekemistä.

Minäkin puhun kutakuin päivittäin, mutta kyllä rakastan äitiäni. Välillä puhun useammankin kerran, joskus sitten on taukoja.

Rakastan lastani todella. Järkytys olisi, jos hän haluaisi soitella minulle vain noin kerran kuukaudessa aikuisena.

Ei kai se rakkaus siitä ole kiinni kuinka usein puhuu. Minä soittelen äitini kanssa ehkä joka toinen viikko ja nähdään 4-5kertaa vuodessa. Kyllä minä silti rakastan äitiäni ja hän minua, en vain koe tarpeelliseksi soitella useammin. Miksi pitäisi soitella vain tavan vuoksi?

ja jopa tunteja kerrallaan :D

Äitini on mainio ja meillä on paljon puhuttavaa!

Rakastan lastani todella. Järkytys olisi, jos hän haluaisi soitella minulle vain noin kerran kuukaudessa aikuisena.

kyllä minunkin äitini varmasti rakastaa minua. Meillä ei vain ole kertakaikkiaan mitään yhteistä. Kun olin lapsi, vanhempani keskittyivät lähinnä omiin ongelmiinsa, sain kasvaa hyvin yksin. Sitäpä olen sitten aikuisena itse pitkässä terapiassa selvitellyt. Ei senkään takia tee mieli päivittäin soitella.

luonnostaan halua olla usein rakastamiensa ihmisten kanssa tekemisissä.



Ennen vanhaan oli vanhukset yleensä hoidettava jonkun lapsen kotona. Näin saivat myös seurata uutta sukupolvea. Eikös tuo olisi luontevaa. Siihen ollaan taas menossa, kun jatkossa rahat eivät riitä vanhainkotihoitoihin.

Se on tämä pitkä etäisyys tehnyt tehtävänsä. Siskolleni joka asuu lähellä on jäänyt lähiomaisen velvollisuudet hoidettavaksi.