Palstalaiset tuntuvat luulevan, että avioliitto

Onneksi lakikin saadaan ajantasalle.

Minusta ei ole, ja tuntuu ihmeellseltä että joku jaksaa noin suurella innolla haukkua avioliitossa olevia.



Koita nyt vaan jaksaa elää sen avoliittosi kanssa, ihan hyvä juttu sekin on. Vai tökkiikö siinä kuitenkin joku?

totta että avioliitto luo turvallisuudentunnetta, ainakin mulle. Mitä pahaa siinä on? Oli niin ihanaa kun tajusin miesystäväni olevan niin tosissaank kanssani, että kosi mua puoli vuotta tapaamisen jälkeen!!! Edellinen suhde oli taas sen varran viallinen, ettei kumpikaan halunnut harkita aviolittoa tai yhteistä asuntolainaa!

"Omistaminen" on jotain mitä voi tapahtua avoliitossakin yhtälailla. Itse tykkään siitä että kumpikin ihan vapaaehtoisesti omistautuu toiselleen, eikä toista yritetä omistaa!

syy siihen, että tilastojen mukaan avoliitosta erotaan helpommin, lienee siinä, että monet nyt muuttaa miehen kanssa kimppaan jo vaikka viikon kuluttua tapaamisesta, tai asuvat yhdessä säästääkseen rahaa, ja näin ollen avoliitossa asuu nekin, jotka ei niin kauhean varmoja ole, että onko sen toisen kanssa lopunelämää. Jos katsottaisiin niitä avoliitossa asuvia, jotka kokevat olevansa yhtä sitoutuneita kuin avioliitossa olevat, niin eroprosentti olisi varmasti yhtä pieni/suuri. Ja melko suurihan se on avioliitossakin.

ikäänkuin sinetöi sen että mamma "omistaa" miehensä loppuelämän ajan. Se luo heille turvallisuudentunnetta, jota avoliitossa vastaavasti ei ole. Turvallisuuden tunne taas on yksi ihmiselämän perustavaa laatua olevista tekijöistä. Kun se puuttuu, ihmisellä on hankalaa.

Tämä lienee syy avioliiton suosioon.

Avioliittoon mentiin, kun päätettiin että halutaan elää yhdessä koko loppuelämä. Haluttiin solmia tää liitto Jumalan kasvojen edessä, ja toivotaan ja rukoillaan että Jumala siunaa meidän avioliiton, perheen ja koko elämän. Tuntuu turvalliselta ajatella näin, onko siinä jotain vikaa?

miehensä jos ovat avioliitossa kun mies kuolee. Samoin luulevat avioliiton takaavan lapsille perimisoikeuden.



Tiedoksi. Aviopuoliso ei peri toista kuoleman kohdatessa. Lapset perivät aina vanhempansa, ovat vanhemmat naimisissa tai eivät.

totta että avioliitto luo turvallisuudentunnetta, ainakin mulle. Mitä pahaa siinä on? Oli niin ihanaa kun tajusin miesystäväni olevan niin tosissaank kanssani, että kosi mua puoli vuotta tapaamisen jälkeen!!! Edellinen suhde oli taas sen varran viallinen, ettei kumpikaan halunnut harkita aviolittoa tai yhteistä asuntolainaa!

"Omistaminen" on jotain mitä voi tapahtua avoliitossakin yhtälailla. Itse tykkään siitä että kumpikin ihan vapaaehtoisesti omistautuu toiselleen, eikä toista yritetä omistaa!

vaikka mies kokee, että ollakseen tosissaan täytyy mennä naimisiin,niin ei se estä sitä, etteikö se kahden vuoden päästä huomaisi, ettei haluakaan enää olla tosissaan. Varsinkin kun on tunnettu vasta puoli vuotta naimisiin mennessä. Eli jos pariskunta ei halua mennä naimisiin vaikka periaatteellisista syistä, niin he voivat silti olla ihan yhtä tosissaan kuin avioliitossa olevat, ja kummassakin tapauksessa toisesta pääsee helposti eroon niin halutessaan, joten minusta se turvallisuudentunne pelkän naimisiinmenon perusteella on harhainen.

miehensä jos ovat avioliitossa kun mies kuolee. Samoin luulevat avioliiton takaavan lapsille perimisoikeuden.

Tiedoksi. Aviopuoliso ei peri toista kuoleman kohdatessa. Lapset perivät aina vanhempansa, ovat vanhemmat naimisissa tai eivät.

Tehtiin vielä ihan avioehto ja silti mentiin naimisiin.

Vaikka naimisiin menimme, en omista miestäni, mutta kuitenkin oletan ettei lähde etsimään yhdessä olomme aikana mitään salasuhdetta tms. Jos niin kuitenkin tekee, oletan että olemme molemmat vapaita menemään miten haluamme ja avioliitto päättyy.

ja hän suostui epäröimättä.

En tiedä, avioliitto vain tuntui oikealta emmekä tehneet sitä perintöjen sun muiden takia. Kait se vähän "kruunasi" suhteemme. Olimme siis jo asuneet yhdessä ja meillä oli yhteinen lapsikin.

Jälkeenpäin vielä juttelimme miehen kanssa, emmekä oikeastaan löytäneet muuta syytä naimisiin menolle kuin se, että se tuntui hyvältä ja tuntuu edelleen.

Juuri turvallisuuden tunteen takia haluan naimisiin.

Haluan, että mies osoittaa muillekin olevansa mun

kanssa tosissaan. Avoliitto ei mulle ole sitoumus,

voin lähteä siitä millon huvittaa.

Minusta ei ole, ja tuntuu ihmeellseltä että joku jaksaa noin suurella innolla haukkua avioliitossa olevia.

Koita nyt vaan jaksaa elää sen avoliittosi kanssa, ihan hyvä juttu sekin on. Vai tökkiikö siinä kuitenkin joku?

aloimme seurustella. Naimisiin menimme siksi että saamme koko perheelle saman sukunimen, rakkauteemme se ei vaikuttanut mitenkään, yhtä paljon rakastettiin toisiamme kun olimme avoliitossa.



Tiedostan kyllä että osa pareista eroaa muytta en usko meille käyvän niin eikä usko mieskään.

Minusta ei ole, ja tuntuu ihmeellseltä että joku jaksaa noin suurella innolla haukkua avioliitossa olevia.

Koita nyt vaan jaksaa elää sen avoliittosi kanssa, ihan hyvä juttu sekin on. Vai tökkiikö siinä kuitenkin joku?

avioliittoa ja vielä suurella innolla?

Aivan oikein. Kun luet tarkkaan, huomaat että puhun TURVALLISUUDENTUNTEESTA. Varmaankin huomaat myös sen että se, joka haukkuu muiden liittoja, olet sinä itse. Perustelusi eivät kestä, jos haet omaan valintaasi pönkitystä haukkumalla muita.

Minä menin nuorena ja nopeasti naimisiin. Minulle oli hyvin tärkeää, että mies oli valmis sitoutumaan. Se merkitsi minulle paljon. Antoi turvallisuutta.



Vuosien varella myös olen ajatellut, että se, että mies käyttää sormusta, on myös tärkeää minulle. Se osoittaa, että mies ei piilottele minua.



Minulle oli myös tärkeää, että mies kävelee kadulla käsi kädessä kanssani. Ja niin me kävelimme, kaikki nämä vuodet.



Mutta kah, 20 vuoden jälkeen mies silti meni ja rakastui. Ihan sormus sormessa, ja samalla, kun joka aamu ja ilta antoi minulle pusun.



Eroa tällä hetkellä työstän. Ja tällä hetkellä minulla on olo, etten voi luottaa kenenkään muuhun kuin itseeni. Nyt vasta olen oppinut, että toista ihmistä ei voi omistaa millään tasolla.

Mutta kah, 20 vuoden jälkeen mies silti meni ja rakastui. Ihan sormus sormessa, ja samalla, kun joka aamu ja ilta antoi minulle pusun.

Eroa tällä hetkellä työstän. Ja tällä hetkellä minulla on olo, etten voi luottaa kenenkään muuhun kuin itseeni. Nyt vasta olen oppinut, että toista ihmistä ei voi omistaa millään tasolla.

Avioliitto tai mikä tahansa liitto ilman uskottomuutta on biologinen mahdottomuus.

avioliittolupaushan on ihan sama juttu kuin se, jos äiti sanoo huolestuneelle lapselleen, että tietenkään äiti ei ikinä kuole kulta, tai tietenkin äiti kuolee vasta sitten ihan tosi tosi vanhana. Ja lapsi rauhoittuu, vaikka äiti voi kuolla vaikka viikon päästä.



Miksi avioliitosta ei voisi lähteä kävelemään yhtä helposti kuin avoliitosta? Ei siihen tartte kuin ilmoittaa, että en haluakaan enää olla naimisissa. Ei siitä mitään vankeustuomiota saa. Ja kyllä minä olettaisin ihan avoliitossa ja seurustelusuhteessakin, ettei mies ala pitää yllä salasuhdetta, ei se minusta kuulu vain naimisissa olevien etuoikeuksiin..

Ei meistä kumpikaan toista omista. Meille avioliitto oli ihan simppeli ja itsestäänselvä juttu ksoka haluamme jakaa elämämme. En nähnyt mitään syytä, miksi EMME menisi naimisiin: Ei ahdista sitoutuminen, ei ahdistanut kauaskantoisen päätöksen tekeminen, ei ahdistanut laittaa asiasta "mustaa valkoiselle", ei ahdista taloudelliset ja juridiset sitoumukset joita avioliiton kautta tekee jne.

Mikä mahtaa olla ap:n julistuksen motivaattorina? Ettei vaan olisi taas näitä elämäntapakakkosnaisia?

Koita ap löytää sinäkin ilo ja onni elämääsi terveellä tavalla.

Ei meistä kumpikaan toista omista. Meille avioliitto oli ihan simppeli ja itsestäänselvä juttu ksoka haluamme jakaa elämämme. En nähnyt mitään syytä, miksi EMME menisi naimisiin: Ei ahdista sitoutuminen, ei ahdistanut kauaskantoisen päätöksen tekeminen, ei ahdistanut laittaa asiasta "mustaa valkoiselle", ei ahdista taloudelliset ja juridiset sitoumukset joita avioliiton kautta tekee jne.

ahdistaisikaan, kun noista kaikista pääsee eroon viidessä minuutissa, jos haluaa.

Mää pääsen naimisiin ens kesänä. Ihkuu, mies viimein kosi. Olenkin odotanut sitä jo 8 vuotta ja nyt PÄÄSEN naimisiin.