Nyt alkaa mennä hermot ja myös ahdistamaan! Naapuri aina ikkunassa tuijottamassa.

Työkaveritkin ovat tarjoutuneet tulemaan viettämään kesäistä saunailtaa takapihallemme ja juttelemaan leppoisia siitä aidan yli. Kuulemma on takuu, että naapurissa pysytään sisällä ja verhot kiinni. Ehkä mä vaan hankin ne tuijat ja yritän ottaa tän kansanperinnettä ja tarinaniskentää elvyttävänä asiana elämässäni.

Otan osaa, mikään ei auta!

(Paitsi et sit jos ne suututti kunnolla, niin eivät enää puhuneet, vain tuijottivat.)



Oikeesti se on tosi ahdistavaa, ja ne tuijat voi olla ainoa keino ainakin tehdä kyttäämisestä haasteellisempaa!

olkkarista suoraan sisään. Nyt pidän verhoja aina edessä, kun en jaksanut ainaista kyyläystä. Etupihalla en ole koskaan.

... meillä on itsellä keittiön ikkuna niin että näkee aina naapuriin haluamattaan kun laittaa työtasolla ruokaa.. muualle ei näköisyyttä ole, tuntuu ahdistavalta ja aina toivon ettei kukaan luule että itse kyttään. rullaverhoakin pidetään melkeen aina, mutta inhottaa laittaa kiinni.. hyvä valon lähde. mutta tosissaan inhottaa tollaset jotka oikeesti kyttäämällä kyttäävät >:(

kun sain näin paljon ymmärrystä. Tämä juttu meinaan tuntuu vaan hauskalta kun ei itse tarvi elää tämän asian kanssa. Eikä he siis vaan satunnaisesti vilkaise ikkunastaan, vaan hakevat esim toisenkin puolison katsomaan ja oikein tuolin, että voi istuakin. Ja tää vielä menisi, ikkunastaanhan saa katsoa, mutta kun he ovat niin uteliaitakin vielä, että tulevat kommentoimaan tai kysymään tarkentavia kyssäreitä esim heti vieraiden lähdettyä. Ja tekevät kaikkia ihme päätelmiään. Esim jos pihassamme on pakettiauto, arvelevat että se on minun siskoni, koska hän asuu maalta, ja he nyt vaan ajattelivat, että varmaan se on se sisko kun maallahan on kätevää olla pakettiauto. Että selvästi käyttävät aikaa tiedonjyvästen yhdistämiseen kokonaistilanteen selvittämiseksi.

Plääh. ap

toivottavasti se pappa ei kuvannut teitä, itse en uskaltaisi noin tehdä

N.40v rouva harrasti kyttäämistä aina kun miehensä ei ollut kotona.Oli kyllä huvittavaa kun yritti kaikin keinoin kytätä meidän menemisiä ja tulemisia ja luuli ettei sitä muka huomata.Naapurista näkee koko meidän etu- ja takapihan, eikä välissä ole minkäänlaita aitaa....joka siihen kyllä tulee, jahka rahatilanne paranee.Minua asia ahdisti tosi paljon, kun tiesin, että jokaista liikettä pihallani kytätään.Joskus aattelin, että vien popcornia ja limupullon naapurille, niin on sitten mukavampi kytätä =) Olin jo ihan kypsä kyttäämiseen ja päätin, että kun rouvan seuraavan kerran näen, kysyn ihan suoraan miksi hän kyttää.Aloin myöskin morjestamaan yliliioitellusti ikkunaan jossa rouva kyttäsi ja kas kummaa, mie viesti perille ja nykyään on naapurilla rullaverhot alas asti vedettyinä.Kynyt en ole, kun en ole rouvaan kohta kahteen kuukauteen törmännyt.

mieheni kanssa niin, että kun naapurin mummo ja pappa tuijottivat meille sisään, niin annettiin sitten nähdä oikein olan takaa. Käveltiin aina vapautuneen alasti kotona, saatettiin naida olohuoneessa ilman verhoja, kun tiedetään, että olkkariin on parhaat näkymät, itse tiskasin aina alusvaatteisillani, että papallekin riitti silmänruokaa..ja kas vain, noin vuoden täällä irstailtuamme naapurit alkoivat pitää verhojaan kiinni. Eli siitä vaan niin avointa elämää kotonanne kuin sielu sietää, ei sitä kovin moni mummeli jaksa kattella. Papoista en mene takuuseen, sillä naapurin paappa roikkui ikkunassa tuntitolkulla jos sattui minut huomaamaan vähissä vaatteissa ;) Varmaan mummeli pisti kuriin, kun näki että on liikaa kahteltavaa!

kiitos :)

Ihmetelen vaan miten paljon meidän olohuoneessamme voikaan olla lintuja kun kiikarit ovat suunnattu meille päin!



naapuri aina ilmoitti meille kun olemme toimineet hänen milestään oudosti.Käyneet suihkussa liian myöhään enenn töihin lähtöä tms.

Kyttääminen alkoi tuntua jo vainomiselta ja karmivalta koska naapuri tiesi monen aikaan nukun päiväunia vappaapäivänä ja mitä televisio ohjlemia katsomme ja kuinka siistiä meillä on sisällä.

Montako minuuttia tai tuntia ystävämme vierailevat meillä ja ketä meillä oli istunut olohuoneen sohvalla ja kuka keittiössä ym...



siihen auttoi se että itse alkoi yhtä uteliaaksi.

Aina kun nähtiin niin aloin kysellä naapurin tapahtumista ja siitä mitä olin nähnyt ikkunasta.

kyselin sukulaisita ja tyttäristä mitä ne tekee ja milloin käyvät hänen luonaan.

nyt ei enää kommentoi elämäämme enkä onneksi kuule naapureiltakaan mitä kyttäjä meistä puhuu.

Eivät siis onneksi omasta asunnostaan näe meille sisään. Mutta on ihmeellistä sattumaa, että aina kun tulemme kotiin tai käytämme koiria ulkona (jopa 7 kertaa päivässä pissaongelmaisen vanhuksen takia), niin päät on ikkunassa.

täällä tuo on niin tuttua!! :D

ikinä nähnytkään kyttäämässä ja olimme aika vähän tekemisissä. Kerrankin lähdin pyörällä töihin ja jouduin palaamaan takaisin parinsadan metrin päästä unohdettuani jotain. Ja parin päivän sisään kävi toisen kerran samalla lailla. Kumpikin kerta ilman mitään tietoista näköyhteyttä naapurin kanssa. Toisella kerralla ajattelin että jaahas, tästä vielä puhutaan. En tavannut naapuria pariin kuukauteen kasvotusten ja sitten oli naapurustossa juhlat, joihin osallistuimme. Ja yllätys yllätys, suurin piirtein toinen lause naapurilta oli jotain ilkeää kommenttia siitä miten mun pitää ajaa eestaas. Nyttemmin asutaan naapurustossa jossa ketään ei kiinnosta toisten asiat ja hyvä niin.

Tänään oli naapuri tonttinsa meidän puoleisella reunalla kun tultiin kaupasta ja kyseli, että oltiinko me ehkä joulumarkkinoilla. Kun he vaan ajattelivat, että varmaan mekin ollaan sinne menossa. Siis mitvit? Mua alkaa ärsyttää jo naapurin ajattelukin.



ap

Me istutettiin metriset tuijat alkukesästä, kasteltiin ahkerasti ja jo nyt ovat venähtäneet kivasti pituutta. Vielä seuraava kesä ja alkaa jo olla naapurien vaikea kyylätä meidän pihalle. Aiemmin meillä oli tavallinen pensasaita, mutta siitähän tippui lehdet talvella ja taas oli esteetön näkymä naapurien keittiönpöydän äärestä.

Eipä naapurit ole kyyläämässä nurkan takana kaikkea mitä teemme. :) Suosittelen maaseutua lämpimästi.

Tuli ihan mun edesmenneiden isovanhempien touhut mieleen. He kun eivät enää jaksaneet liikkua missään (kodinhoitajat yms. kävi kotona), päivät kului ikkunan äärellä kommentoiden toisten touhuja.



Eivät nähneet sentään kenenkään kotiin, mutta pikkukaupungin "vilinää" kuitenkin.

"Kato nyt, tuolla tuo Selmakin menee selkä kumarassa kauppaan, miten se nyt tähän aikaan sinne menee". Hetken päästä, "nyt se Selma tuli kaupasta kahden kassin kanssa, onkohan niiden tytär tulossa kylään kun noin paljon ostivat?". Ja sitten alkoi pohdintä missäs se tytär asuikaan, kenen kanssa naimisissa, montako lasta, jne. Jos samainen Selma sattui menemään vielä toisenkin kerran kauppaan samana päivänä, sehän oli jo skandaali ;-)



(Selma on sitten keksitty nimi tässä)



Mutta ap, ymmärrän kyllä on tosi raivostuttavaa joutua jatkuvan seurannan kohteeksi, omassa kodissaan/pihallaan.

vilkuttelin iloisesti ikkunasta : ) lopullinen niitti tuli naapurille,kun avasin vielä ikkunan ja huusin,että mitä kuuluu!

Naapuruston taloissa asuu pari uteliasta, jotka tuijottavat taloon häpeilemättömästi, hidastavat suorastaan askelia. Se loppui kun aloin vilkuttamaan takaisin.



Ehkä ap:n naapurit nolostuvat pelkästä vilkuttelusta, kun huomaavat tulleeensa itsekin nähdyiksi.

Ihmetelen vaan miten paljon meidän olohuoneessamme voikaan olla lintuja kun kiikarit ovat suunnattu meille päin! naapuri aina ilmoitti meille kun olemme toimineet hänen milestään oudosti.Käyneet suihkussa liian myöhään enenn töihin lähtöä tms. Kyttääminen alkoi tuntua jo vainomiselta ja karmivalta koska naapuri tiesi monen aikaan nukun päiväunia vappaapäivänä ja mitä televisio ohjlemia katsomme ja kuinka siistiä meillä on sisällä. Montako minuuttia tai tuntia ystävämme vierailevat meillä ja ketä meillä oli istunut olohuoneen sohvalla ja kuka keittiössä ym... siihen auttoi se että itse alkoi yhtä uteliaaksi. Aina kun nähtiin niin aloin kysellä naapurin tapahtumista ja siitä mitä olin nähnyt ikkunasta. kyselin sukulaisita ja tyttäristä mitä ne tekee ja milloin käyvät hänen luonaan. nyt ei enää kommentoi elämäämme enkä onneksi kuule naapureiltakaan mitä kyttäjä meistä puhuu.

KYL MÄ VAAN "TÄRÄYTTÄISIN PÄIN NÄKÖÖ" et mitä se sulle kuuluu!!!!!!!!!!!!!!!!

Oma mielikuvitus on todellisuutta nopeampi. Kun nähdään mitä tahansa liikettä, aletaan heti miettiä asiaa ja keksitään puuttuvat tiedot. Meillä käy just tuollaista. Että tuolla se Selma menee kauppaan, ja onpas paljon ostoksia. Varmaan taas se ja se perhe tulossa, kun niillähän on paljon lapsiakin. No samalla tulee mieleen, että meillä olisi noita sarjakuvia, varmaan lapset tykkää, minäpä vien. No sitten mä tulen jumpasta treenikassin kanssa ja olen ihan öönä, että mitä lapsia meille nyt tulee ja kelole nämä sarjikset siis on...

ap

Tuli ihan mun edesmenneiden isovanhempien touhut mieleen. He kun eivät enää jaksaneet liikkua missään (kodinhoitajat yms. kävi kotona), päivät kului ikkunan äärellä kommentoiden toisten touhuja.

Eivät nähneet sentään kenenkään kotiin, mutta pikkukaupungin "vilinää" kuitenkin.

"Kato nyt, tuolla tuo Selmakin menee selkä kumarassa kauppaan, miten se nyt tähän aikaan sinne menee". Hetken päästä, "nyt se Selma tuli kaupasta kahden kassin kanssa, onkohan niiden tytär tulossa kylään kun noin paljon ostivat?". Ja sitten alkoi pohdintä missäs se tytär asuikaan, kenen kanssa naimisissa, montako lasta, jne. Jos samainen Selma sattui menemään vielä toisenkin kerran kauppaan samana päivänä, sehän oli jo skandaali ;-)

(Selma on sitten keksitty nimi tässä)

Mutta ap, ymmärrän kyllä on tosi raivostuttavaa joutua jatkuvan seurannan kohteeksi, omassa kodissaan/pihallaan.