Mulla ei ole sellaista kaveria, jonka kanssa

lähin ystäväkin on muuttunut etäiseksi vuosien myötä ei uusien hankkiminen ole helppoa.



Eriasteisia kavereita löytyy

Minullakin suurin osa ystävistä on näitä diipadaapa-ystäviä (kavereita?), mutta yksi todella rakas ja läheinen ystävä, jonka kanssa soittelemme päivittäin. Oli asiaa tai ei! :D



Voisit yrittää lähentyä jotain diipadaapa-ystävääsi? Enimmäkseen mekin siis, silloin harvoin, kun tapaamme/soitamme, puhumme yleisiä asioita, mutta kun itsekin aktivoituu, niin tuntuu luontevammalta puhua myös syvällisempiä asioita.

Minä en puhu kellekään ongelmistani, en vaan pysty. Jotenkin ehkä ajattelen, että kukaan ei ymmärtäisi minua tai parisuhdettani, ja jos kertoisin avoimesti miltä minusta tuntuu niin ystävät varmaan ehdottaisivat eroa. En haluaisi joutua puolustelemaan miestäni ja avioliittoani toisille ihmisille vaikka toinen puoli minusta juuri haluaisikin valittaa jollekin siitä miten mieheni minua välillä kohtelee.



Olen huomannut, etten oikein edes osaa vastata rehellisesti kun ihmiset kysyvät, mitä kuuluu ja kuinka voin. Vastaukseni on aina automaattinen "tässähän tämä, ihan ok" vaikka mikä olisi. Kyllähän monet sitten äänestä ja eleistä osaavat lukea, jos en ole ok. Siltikään en pysty puhumaan asioistani vaikka joku läheinen ihan suoraan kysyisi ja olisi kiinnostunut kuuntelemaan.