Millaista on olla kahden pojan äiti?

se on sana joka ekana tuli mieleen. Meillä pojat 7 ja 5 v. (ja tyttö 2 v.). Pojat ovat erikseen oikein mukavia ja aika tottelevaisia mut kun ovat kahdestaan niin meno on todella hulvatonta eikä menossa oo järjen hiventäkään. Todella tärkeitä ovat toisilleen ja toivottavasti pysyvät koko elämänsä läheisinä. Poikia mä olen aina toivonutkin just heidän mutkattomuutensa vuoksi, tyttö kolmanneksi lapseksi oli ihana yllätys. Itseasiassa en tiedä miten olisin kolmea tuommoista poikaviikaria jaksanutkaan...

Meillä pojat jo 13v ja 14v. Ovat olleet aina toistensa parhaat kaverit, mutta toki nahinaakin on, nykyään vähemmän kuin muutama vuosi sitten.

Olen hyvin onnellinen pojistani, ovat keskenään kuin yö ja päivä, niin luonteen kuin ulkonäönkin suhteen. Mulle on ollut helppoa ja luonnollista olla heidän kanssaan, itselläni oli lapsena lähes kaikki kaverit poikia, joten jalkapallokentät ja hyppyrimäet ovat tuttua elämää. Kumpikaan pojistani ei ole ollut kiinnostunut sotaleikeistä eikä muustakaan räiskinnästä ja riehumisesta, sen sijaan pelit, urheilu ja musiikkiharrastus ovat täyttäneet elämäämme. Ja nyt murkkuoireiden ilmestyttyä kuvioihin mukaan heidän kanssaan on melko mutkatonta jutella.

Kotitöihin ja kokkaukseen olen ottanut heidät mukaan jo hyvin pienestä saakka. Joskus saattaa olla vastapaistettu kääretorttu odottamassa, kun kotiudutaan miehen kanssa töistä : )

Ja varsinkin nyt viime aikoina olen huomannut, kuinka ihanaa kaikki on. Pojat ovat parhaita kavereita keskenaan ja leikit sujuu mutkattomasti, koska kiinnostuksen kohteet ovat poikamaisesti samankaltaisia ihan luonnostaan. Tottakai tappelemista tapahtuu tasaisin valiajoin, ja se on useasti melko fyysista. En usko, etta tytoilla olisi valien selvittelyt ihan yhta fyysisia. Eli erotuomarina saa toimia :)



Leikit ovat myos aika vauhdikkaita ja erityisen kekseliaita. Silmalla saa pitaa, koska pojista ei ole mikaan mukavempaa kuin hajoittaa joku tavara alkutekijoihinsa. Ei siis ilkeyttaan, vaan tiedonjanon ja tutkimisen vuoksi, ja who knows ehka sen voisi jopa korjata. Yleensa ei ;)



Kuten joku sanoi, tavaroiden hankinta on helppoa. Vaatteet siirtyy nain pienella ikaerolla kaapista toiseen ja sitten kierratykseen. Leluja tulee ostettua harvakseltaan, koska poikia kiinnostaa samat lelut keskenansa.



Ja tosiaan onhan se luksusta kylpyloissa ja uimahalleissa naatiskella yksisteen naisten puolella ja isukki hoitaa lapset. Sama juttu monen muun vapaa-ajan toiminnon kanssa, iskalla on poikien kanssa poikien juttuja, jolloin aiti saa vapaa-aikaa :)



Jos saisin valita kolmannen lapsen sukupuolen, toivoisin kolmatta poikaa!

Tosi kivaa!



Ei mulle tytöt sopiskaan, kun inhoon vaaleanpunaista ja pinkkiä. Ja tuntuu, ettei tyttöjen vaatteissa muita värejä ookaan.

Meillä tosin on jo kolme poikaa: 8v, 6v ja 2v. Vauhtia ja ääntä meidän kolmikosta lähtee; energiaa on tosiaan kuin pienessä kylässä. Parin-kolmen tunnin ulkoilun jälkeen ainoa väsynyt on äiti, joka tosin väsyttää itsensä juoksemalla mukana hippasta tms... Poikien kanssa elämä on hyvin suoraviivaista ja pojat ovat uskomattoman tärkeitä toisilleen. Ottavat toki usein yhteen; välillä pitää taistella miekat heiluen ja välillä painitaan karhunpainia pitkin lattioita. Jos (ja kun *huoh*) jotain sattuu, niin anteeksipyynnön jälkeen juttu unohtuu eikä niitä jäädä murehtimaan. Leikit sujuvat pääasiassa hyvin; vanhin pyrkii yleensä määräämään tahdin. Kuopus ei ihan vielä ymmärrä isompien leikeistä muuta kuin sen, että mukaan täytyy päästä ja jos ei pääse, niin pitää napata joku erittäin tärkeä lelu/esine ja juosta nopeasti karkuun... ;) Silti isoveljet pitävät pikkuveikasta hyvää huolta ja ovat suojelevia.



Pojatkin pitävät sylissä olemisesta, silittelystä nukkumaan mennessä ja satutuokioista. Meidän keskimmäinen on lisäksi tarkka vaatteistaan ja esim. niiden väreistä/kuvioista eli äidin panostus lastenvaatteisiin saa joskus kiitosta ja hyväksyviä kommentteja. Vaateostoksilla ei silti poikien kanssa ole kovin kivaa (ellei kaupassa ole pikkuteeveetä suoltamassa piirrettyjä...)... Päivääkään en vaihtaisi pois; yksi poika vielä saisi joukon jatkoksi tulla...