Oletko kokenut sairaalalääkärin, joka myöntää, että vaivaasi ei pystytä hoitamaan?

Toinen meni ohi ajallaan, toinen ei taida mennä koskaan. Ei hoitokeinoja.

Pojallani oli pienenä tosi paha astma, jatkuvasti juostiin päivystyksessä spiralla ja väliaikoina yöt oli yhtä yskimistä illasta aamuun asti. Jälleen kerran päivystyksessä ollessamme valitin ettei olla nukuttu 1,5kk aikana kuin ehkä 4 tai 5 tuntia yössä (poika myöskään), eikö muka ole enää mitään mitä keksiä avuksi. Ei ole, oli vastaus, täytyy vain odottaa että ikää tulee lisää, jolloin keuhkoputken kasvaa, eikä enää yski niin paljoa, eikä mene hengitys ahtaalle.



2 päivän kuluttua olimme taas päivystyksessä kun hengitys oli tiukalla. Tällä kertaa sattui kokeneempi lääkäri. Määräsi meille oman spiran kotiin, antoi tarkat ohjeet miten toimia jatkossa. Eikä poika enää yskinyt jatkuvasti öisin. Löytyi apu.



Tämä Jorvissa 4 vuotta sitten.

ehkä voidaan helpttaa ja näin lisätä elämänlaatua. Lääketieteellisessä ei edelleenkään ole taikurikurssia.

Olen sairaanhoitaja ja aika usein tulee vastaan tapauksia, joille ei enää voida tehdä mitään muuta kuin pyrkiä helpottamaan oloa.

On olemassa jotain oireita helpottavia lääkkeitä mut ei ne ole auttaneet mulla, ei mitään parantavaa hoitoa



onneksi ei mikään henkeä uhkaava tauti, kiusallinen vaan

Kerrotteko potilaalle, että tilanne on se ettei mitään voi tehdä vai annatteko hänen elää luulossa, että apu tulossa?

Meillä on onneksi hyvä lääkäri, joka kertoo sekä omaisille että potilaille asiat suoraan. Ja on nimenomaan lääkärin tehtävä kertoa potilaalle diagnoosista. Minusta on eettisesti täysin väärin ylläpitää turhaa toivoa parantumisesta jos on täysin varmaa, että ei voida enää mitään tehdä.

sanoi että odotetaan ja katsotaan, todennäköisesti paranee itsekseen.



Parani.