Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä te tekisitte sijassani, ihan oikeasti?
11.11.2010 |
Olen seurustellut ihanan miehen kanssa 3 vuotta ja muutimme yhteen. Kaikki meni alussa hyvin mutta sitten mies alkoi saamaan ihmeellisiä raivareita, hajottaa paikkoja (ei aina) ja kokee sen jälkeen niin suurta morkkista ettei suostu puhumaan asioista kenenkään kanssa.
Meillä on ollut tosi paljon huolia yhdessäolomme aikana, rahahuolia, terveyshuolia, taistelua lapsista miehen exän kanssa ja niin edelleen. Olen pistänyt näitä juttuja vähän noiden piikkiin. Nyt sitten raha-asiamme kohenevat huomattavasti, saimme lainan ihanaan asuntoon ja kaiken pitäisi olla hyvin.
Miehellä ei silti tunnu olevan. Kun hän on "normaali", hän sanoo ettei muuta halua kun olla kanssani ja elää tämän elämän yhdessä, mutta sitten hänelle iskee taas ahdistus ja se saattaa siis napsahtaa päälle todella mitättömästä asiasta ja silloin hän on jättämässä minua, pakenee ja lähtee luotani pois jonnekin päiväksi tai jopa pariksi. Useimmiten hän rauhoittuu työpäivän aikana ja pyytelee anteeksi käytöstään. Esimerkkinä, eilen tälläinen ahdistus tuli siitä, että hänelle lähetettiin postitse verikokeiden tulokset ja niiden perusteella hänellä on metabolinen oireyhtymä ja sanoin hänelle että nyt täytyy aloittaa ihan uusi elämä, täytyy syödä terveellisemmin ja niin edelleen. Mies raivostui ja sanoi että pitääkö tässä jotain porkkanaa vaan syödä. Sitten parin tunnin päästä koiralle iski ripuli ja mies sanoi ettei jaksa tätä enää ja lähti pois. Tuli yöllä kahden maissa vasta kotiin ja murjotti koko aamun.
Lasten kanssa menee loistavasti. Minä tykkään hänen lapsistaan ja hän mun lapsistani. Lapset tykkäävät toisistaan ja ovat ihan sisaruksia keskenään hyvine ja pahoine päivineen.
Mutta, kuten kirjoituksestani huomaatte, meillä menee muuten hyvin, mutta miehen raivarit ja ahdistuskohtaukset ovat suuri ongelma. Minä en uskalla ottaa asuntolainaa, sillä hän on niin epävakaa tuossa asiassa. Sitten mies ruikuttaa "sä kuitenkin kohta jätät mut"..no ehkäpä silloin kannattaisi tosissaan miettiä omaa käytöstä, sillä jos hänet jätän, se johtuu vain ja ainoastaan siitä miten hän käyttäytyy ja raivoaa ihan mitättömistä asioista. Viimeinen niitti siis saattaa tulla vain siitä että koira kakkaa lattialle..(jonka minä kuitenkin siivoan ja mies lähtee ovet paiskoen pois)....
Mulla vaan on voimat aika lopussa. En yhtään tiedä, mitä tehdä.
Kommentit (17)
mt-ongelmalta kuulostaa. Mielialalääkkeetkin voisivat auttaa. Mutta tuskin sä sitä hoitoonkaan saat menemään tuon perusteella mitä kerroit tuosta ruokavaliohommasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitähän minä vähän pelkäänkin, että tämä ei muutu ikinä. Että hän tulee aina saamaan noita raivareita, että hän aina tulee jättämään minut yksin ja että hän ei tule ikinä olemaan onnellinen ihan normaalista perheen arjesta...
Minä veikkaan että tuo ruokavaliojuttu oli sellainen "hyökkään vastaan koska en muuta voi ja tiedän että olen pilannut hyvän kroppani ja terveyteni syömällä kaikkea paskaa enkä ole uskonut mitä sä mulle sanot terveellisestä ruoasta" :D Kun hän miettii asioita päivän tai pari, on ihan toinen ääni kellossa. Olen saanut hänet myös pariterapiaan missä käymme yhdessä ja mieskin sanoi että se on hyvä homma. Mutta silti, en siltikään jaksa sitä että aina mua vastaan hyökätään joka asiassa. Aina se eka reaktio on negatiivinen. Totta on että munkin pitää miettiä MITEN kerron asiat miehelle, mutta eihän hän nyt hemmetti mikään pikkukakara ole jota pitää kohdella silkkihansikkain. Joskus elämä vaan ON.
Ei kestä pettymyksiä, ei ajattele että hallitsee elämäänsä, narsistisia piirteitä.
Luulen että pariterapia tekee teille hyvää, älkää lopettako sitä. Mihin mies menee kun lähtee? Baariin?
a) Laita mies pihalle ja unohda kylmästi koko juttu, eteenpäin elämässä jne.
b) Varaa aika parisuhdeterapeutille. Menette sinne ensin kahdestaan, sitten yksittäin. Juttelette asioista paljon paljon paljon. Aina kaiken takana on avaamattomia solmuja joita ei ole nostettu pöydälle selvitettäväksi. Helpoin tapa päästää tuskaa ulos on riehua ja raivota. Kun sanat ei riitä.
Miehesi oppii ehkä käsittelemään asioita laajemmalla perspektiivillä ja pikkuhiljaa asiat apranevat. Ne ihan oikeasti paranevat jos vain haluaa yrittää. Terapeutilla käyntiä ei tarvitse pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että miehelläsi on paha olo. Hän tarvitsee apua. Hänen pitäisi mennä keskustelemaan jonnekin. Jokin vanha asia on käsittelemättä ja se "napsahtaa" sitten tuolleen päälle tuo olo.
Asioihin on aina joku syy, ei se tyhjästä synny.
Olen myös seurustellut vastaavanlaisen miehen kanssa. Ihanat hetket oli ihania ja aina vain sitä jaksoi uskoa, että hän muuttuu. Mutta ei se muutu. Ikinä.
Älä ainakaan missään nimessä ota yhteistä asuntolainaa hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä VAATISIN parisuhdeterapiaa ja sitä kautta mahdollisesti yksilöterapiaa. Miehen pitää opetella käsittelemään stressiä ja purkamaan tunteitaan jotenkin muuten. En mä löis hanskoja tiskiin mutta nostaisin sen kissan pöydälle ja vaatisin että yhdessä haettaisiin apua jotta elämä voisi jatkua hyvänä eteenpäin.
Mies itse erosi vaimostaan, häntä ei siis ole "laitettu kiertoon" :-) Vaimo petti. No, kuitenkin, lapsia en aio hänen kanssaan tehdä, en todellakaan. Olen liian vanha siihen ja omani ovat sen verran isoja jo etten alusta todellakaan ala :)
Miehen exän kanssa en puhu, hän on aiheuttanut niin paljon mutkia matkaan meidän elämässä, että sen naisen on parempikin pysyä poissa näköetäisyydeltäni :-D
Ja pysähdy miettimään miksi se ex saattaisi laittaa mutkia matkaan? Jos sinulla ja miehelläsi olisi yhteisiä lapsia, osaisitko hyväntuulisena laittaa lapset hänen luokseen? Tajuatko että ex-vaimo eli aikanaan parisuhteessa tuon saman miehen kanssa? Hän on myös saanut oppia tuntemaan nuo ketkuilut ja väsynyt loppuun niissä.
Uutta suhdetta kannattaa peilata pikkuisen puolison edelliseen suhteeseen. Suurinpiirtein sama ihminen se puoliso oli 10 v sittenkin. (Ja puolison puheet kannattaa ottaa kevyellä kritiikillä, harva pystyy tunnustamaan että "se teki noin, mutta minä tein sitä ennen noin, joten taidan olla osasyyllinen")
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Mieheni oli vielä jokunen vuosi sitten samanlainen (no osittain) raivoistui ihan mitättömistä asioista ja näytti että todellakin napsahti jossain aina raivokohtauksen tullessa. Hän kävi jonkin aikaa terapiassa, mutta siitä ei tullut tuloksia. Päättivät psykologin kanssa lopettaa terapiakäynnit (ilmeisesti vaikutti että asiat olivat jo parempaan suuntaan) mutta tästä seuraavana iltana mies oli yrittämässä itsemurhaa (onneksi ehdin väliin ennenkuin mitään tapahtui). Miehellä todettiin masennus ja sai siihen lääkityksen. Ja voin sanoa että lääkityksen myötä mies on kuin toinen, tai no entisenlainen, kuin silloin joskus. Eikä raivokohtauksia ole sen koommin ollut.
Eli koeta saada miehesi ammattilaisen juttusille, ehkä teilläkin siellä on taustalla masennusta tai muita mielenterveysongelmia.
En ole todellakaan mikään asiantuntija, mutta mielestäni vaikeudet eivät sinänsä liity parisuhteeseenne (ei siis parisuhdeterapiaa) vaan miehen omaan ahdistuneisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt ainakaan lisäänny sen kanssa jos se taistelee jo edellistenkin lasten huoltajuudesta. Oletko jutellut sen exän kanssa?
Hopihopi, ei se muutu.
että menee johonkin terapiaan. Ja jos ei hanki heti apua, niin nyt kuulostaa kyllä siltä, että poikki tuo suhde kannattaa laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nyt kun mietin, olen koko ajan ollut "valmiina lähtöön".. mutta jotenkin tässä vielä ollaan. Tilanteet ovat pahentuneet.. henkistä väkivaltaa tullut vuosi vuodelta enemmän (alussa oli vain raivoamista jollekin esineelle ym jos jokin asia ei mene hänen mielensä mukaan..) mutta sitten minua alettiin syyttää ja nimitellä..
Lähde nyt, kun vielä voit. Juuri ne ihanat päivät saavat sinut jäämään kotiin ja uskot kaiken muuttuneen.. Ei se muutu. Parisuhteeseen kuuluu, että ollaan yhdessä vahvoja, ei se, että lähdetään omaa perhettä karkuun päiväksi tai pariksi..
Mietihän nyt.. :(
Mies itse erosi vaimostaan, häntä ei siis ole "laitettu kiertoon" :-) Vaimo petti. No, kuitenkin, lapsia en aio hänen kanssaan tehdä, en todellakaan. Olen liian vanha siihen ja omani ovat sen verran isoja jo etten alusta todellakaan ala :)
Miehen exän kanssa en puhu, hän on aiheuttanut niin paljon mutkia matkaan meidän elämässä, että sen naisen on parempikin pysyä poissa näköetäisyydeltäni :-D
mielestä vaikuttais että miehellä on vielä stressiä ja siksi paineensietokyky on nollassa... ehkä on jotain ongelmia vaikka töissä joista et tiedä ?
Älä nyt ainakaan heti ole toista jättämässä vaan ota selvää mistä johtuu, PUHUKAA asiasta eihän ne muuten selviä.
Jos muuten on rakkautta ja viihdytte yhdessä niin onhan siinä jotain vaalimisen arvoista .
Vai onko hän aina ollut tällainen vai vasta nyt ongelmien myötä ? Jos vasta nyt niin eiköhän asia ole korjattavissa.
Alue: Aihe vapaa
Ja mitä nopeammin sen parempi. Sillä ei ole sulle mitään annettavaa.
Sori tyly tuomio, mutta kuvauksesi perusteella pilaat elämäsi jos jatkat tuon kanssa.