Vanha suhde varjostaa!

Erosin lasteni isästä, koska yksi syy oli, että hän aina raivosi lapsille. Ei kestänyt yhtään meteliä, ja lasten kiukuttelua. Meni jopa sille asteelle, että löi ja pilkkasi lapsia, ravisteli yms. Lähdin siis.



Nyt olen uudessa suhteessa, ja tässä vaiheessa ollaan niin pitkällä, että totutellaan perhe-elämään lasten kanssa. Huomasin, että pelkään koko ajan uudenkin miehen reaktioita lasten meteliin, ja kiukutteluun, ja tavallaan elän varpaillani ja ennakoin koko ajan tilanteita, lahjon ja hössötän. Miten tästä tavasta pääsisi irti? Pitäisikö jotenkin antaa lasten ja tilanteiden vaan tulla päälle? Enhän voi loputtomiin kai estääkään.



Kun olen yksin lasten kanssa, pystyn elämään normaalisti, enkä stressaa kiukutteluista etukäteen ainakaan.