Lue keskustelun säännöt.
Lihominen parisuhteessa on puolison huomioimattomuutta
10.11.2010 |
Naiset päästävät usein itsensä repsahtamaan vakituisen kumppanin löydettyään. Samoin tietenkin miehetkin tekevät mutta usein vasta sen jälkeen kun vaimo on jo lössähtänyt. Milestäni tällainen itsestään ja omasta ulkonäöstään piittaamattomuus on epäkunnioittavaa sitä puolisoa kohtaan. Aivan kuin suhdetta pidettäisiin niin itsestäänselvyytenä, että mitään tarvetta toisen miellyttämiseen ei enää ole. Ja katinkullit! Pitkä suhde vaatii työstöä ja toisen huomioimista ja sitä itsestään huolta pitäminen on!
Kommentit (31)
Pidän itsestäni huolta liikkumalla säännöllisesti, käymällä kampaajalla, kiinnittämällä huomiota syömisiini. Lisäksi pukeudun ja meikkaan nätisti.
Tai kun meikkaat?
Ylemmyydentunnossasi et taaskaan muista, että kaikilla ei ole samat olosuhteet kuin sinulla. Toki nuo mainitsemasi toimet ovat mahdollisia monenlaisissa olosuhteissa, mutta ei aina kuitenkaan niin itsestäänselvän helppoa kuin kuvittelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri äsken puhuimme mieheni kanssa aiheesta miten ihmiset ovat nykyään LIVAVIA! nämä antavat itsestään sen kuvan, ettei itsekuria ja tahdonvoimaa ole minkään muunkaan suhteen.
Mikään malli en ole itse, mutta koossa 36 kuitenkin.
Ja kyllä se on fakta, että lihomisen taustalla on hyvin pienellä prosentilla jokin fyysinen sairaus mille ei mitään voi! Ja tämä, onnettomuudet tms, on AIVAN eri asia kuin muu lihominen. Työskentelen raskaana olevien kanssa ja vuosien saatossa on yhden ainoan kerran naisen lihomisen syynä ollut fysiologinen sairaus. Ja kuitenkin lähes 50% jo nuoristakin naisista alkaa olla ylipainoisia...
Olen monesti miettinyt, että miten edes raskausaika ei saa naista kiinnostumaan omasta ja samalla lapsensa hyvinvoinnista. Pelkästään raskausaikana ja synnytyksessä ylipaino on monessa asiassa ongelma lapselle annettavaa esimerkkiä/ruokavalioya unohtamatta.
...ihme juttu, jos itsellä on asiat kunnossa sen suhteen, miksi häiriintyä muiden avioparien/parien lihomisista tai laihtumisista?
Aika harva pitää nenän kaivuta, rään syöntiä, piereskelyä kovin kohteliaana tapana. Minullä nämä menevät samaan kastiin ylipainon kanssa.
pinnallinen mies/nainen etsii itselleen pinnallisen naisen/miehen.
Kyllä minun mies rakastaa minua sellaisena kuin olen. Raskauksien jälkeen on jäänyt arpia ja maha ei kiinteydy, pitäisikö miehen nyt minut jättää? Olenhan minä pyöreämpi kuin seurustelun alkuaikoina?
toki kiinteäpi olisi hänenkin mielestä parempi, turha sitä on kiistää. Läskeys ei ole muuta kuin itsekurin puutetta. Raskausarville ei tietenkään mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on toisin päin. Laihana olo on kamalaa, jos töitä pitää tehdä. Hulluksihan sitä tulee ja laihuus on rumaa.
Minä mieluummin olen vähän paksu ja iloinen ja syön hyvää ruokaa. Mieskin tykkää. Ainakin meillä : )
Ei muakaan naurattaisi, jos puoliso vain leviäisi sohvalla. Vapaaehtoinen plösähtäminen on eri asia, kuin sairaudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama. Minusta laihat tai lihaksikkaat ihmiset eivät ole kauniimpia kuin kukaan muukaan. Vielä kun vähän laitetaan muovipusseja tissien alle kuten Jutta. Ja se maailman kamalin rumilus Mentula vai mikä Jutan ohjelmassa: sehän kuolee, jos joutuu vähän juoksemaan tai kävelemään.
!0 vuoden päästä on mullan alla, se on varma se.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2010 klo 22:42"]epävarmaa porukkaa ja itsetunto huono ja parisuhde pelkkää pintaa, jos ulkonäkömuutokset heittävät suhteen vaakalaudalle.
[/quote]
Ei se pelkkää ulkonäköä ole. Mieheni on lihonut 40kg yhdessäoloaikana ja kyllä se vaikuttaa hänen kaikkeen jaksamiseensa ja itse en kehtaa mennä hänen kanssaan esim uimahalliin. Ja kyllä se seksielämän on kyllä täysin pilannut. Ei sieltä läskimahan alta mitään nouse. Niin ja iste painan 60 kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä!
Asia erikseen, jos sairastuu itsestään riippumattomasta suystä... Mutta jos lojuu kaiket päivät sohvalla karkkipussi kaverina, niin kunnioitus siinä kyllä hieman karisee minultakin! Mieheni isä sairasti aikuisiän diabetestä ja kuoli 60-vuotiaana aivoinfarktiin. Nyt hän itse 36-vuotiaana turpoaa hyvää vauhtia syöden jatkuvasti jotain epäterveellistä. Pistää miettimään, että haluanko perustaa perhettä ihmisen kanssa joka harrastaa hidasta itsemurhaa??? Onko se jotenkin pinnallista pitää terveydestään huolta?! Taitaa nämä pinnallisuudesta pauhaavat olla suurimmaksi osaksi näitä "itsemurhakandidaatteja". Teidän mielestänne pitäisi rakkauden nimissä hyväksyä vaikka huumeidenkin käyttö?
elämän realiteeteista.
Tässä muutama lähipiirin kohdalle osunut ulkonäkömuutos:
-tuntematon aineevaihduntahäiriö muutti nuoren naisen kasvojen muodon
-nuorelle, kauniille naiselle tehtiin reisiamputaatio sepsiksen vuoksi
-naiselle suoliavanne sairauden jälkeen
Silti jatkavat elämää yhdessä.
Aika moni pariskunta lihoo vuosikymmenten saatossa. Ja silti rakastetaan.