Miten "isättömät" lapsenne reagoivat koulun/pk:n isänpäiväaskarteluihin?

ovat askarrelleet isoisälle tai ns isäpuolelleen.

ja minusta lähestyvät äitien- ja isäinpäivät olivat aina ahdistuksen paikka. Olen siis myös äiditön.

Äitienpäiväkortin tein sitten mummille, vaikka ei se hyvältä tuntunut sekään. Ja isäinpäiväkorttia kun askarreltiin, niin no... olisin mieluummin ollut vaikka kipeänä kotona nuo päivät. Niin kuin en muutenkin olisi itseäni kokenut omituiseksi ja erilaiseksi muiden lasten joukossa, siitä piti erikseen vielä muistuttaa kahdesti vuodessa koko ala-aste ajan.



(minulla siis ainoa hengissä oleva omainen oli isän äiti)

isämme äkillisesti kuoli. Meillä ei ole ollut isoisiä, hekin ovat nuorena kuolleet.



Siskoni joutui sitten tekemään kortit aina isän muistolle. Siskoni on nyt kertonut, ettei tosiaankaan ollut mikään mieluisa askartelutehtävä.

Ei ainakaan tunnu olevan mikään ongelma.

Tyttäreni luokalla on tyttö, jonka äiti on kuollut. Kaikki luokan äidit oli kutsuttu äitienpäiväkahveille ja lapset olivat tehneet äideille rannekorun ja kortin. Tottakai tämäkin tyttö oli tehnyt. Teki pahaa. Miksi hänen isänsä tai joku muu ei voinut olla paikalla. Muilla oli äiti paikalla, yhdelläkin oli isä kun äiti ei päässyt, tällä ei ketään. Minulla tuli tippa linssiin.

Tiedä sitten kuinka vanhaksi jaksavat. Toisaalta ei kai niitä kortteja nyt enää yläluokilla väsätä.

Meillä on isä kuollut ja kotiin tuli koulusta kutsu isänpäiväkahveille perjantaille. Kysyin tytöltä, että kenet hän haluaa sinne mukaan, niin ei halunnut ketään. Mietin kyllä vielä, että onko se sittenkään niin kivaa olla siellä yksin kun muilla on isä (tai joku.

Tyttäreni luokalla on tyttö, jonka äiti on kuollut. Kaikki luokan äidit oli kutsuttu äitienpäiväkahveille ja lapset olivat tehneet äideille rannekorun ja kortin. Tottakai tämäkin tyttö oli tehnyt. Teki pahaa. Miksi hänen isänsä tai joku muu ei voinut olla paikalla. Muilla oli äiti paikalla, yhdelläkin oli isä kun äiti ei päässyt, tällä ei ketään. Minulla tuli tippa linssiin.

Meillä on isä kuollut ja kotiin tuli koulusta kutsu isänpäiväkahveille perjantaille. Kysyin tytöltä, että kenet hän haluaa sinne mukaan, niin ei halunnut ketään. Mietin kyllä vielä, että onko se sittenkään niin kivaa olla siellä yksin kun muilla on isä (tai joku.

että sitten voisi äiti mennä paikalle. Ainakin tarhassa on monesti ollut äitejä isäinpäiväkahvilla. Mutta jos koululainen ei halua ketään, niin ei kai sitten...

Kuinka loppuun saakka harkittu juttu se lapselta on kun hän sanoo, ettei halua ketään. Sitten onkin siellä ihan yksin kun kaikilla muilla on joku..

Meillä on isä kuollut ja kotiin tuli koulusta kutsu isänpäiväkahveille perjantaille. Kysyin tytöltä, että kenet hän haluaa sinne mukaan, niin ei halunnut ketään. Mietin kyllä vielä, että onko se sittenkään niin kivaa olla siellä yksin kun muilla on isä (tai joku.

että sitten voisi äiti mennä paikalle. Ainakin tarhassa on monesti ollut äitejä isäinpäiväkahvilla. Mutta jos koululainen ei halua ketään, niin ei kai sitten...

Eihän niitä edes kerkeä lähettää postissa omalle isälle. Muutenkaan ne runot ei oikein sovi isälle, joka ei lapsiaan tapaa.



Haluaisivat tehdä isälleen, kuten muutkin tekee.

ja varsinkin nuo tarhan ja varsinkin ala-asteen isänpäiväaskartelut oli kamalia. Onneksi yläasteella ei enää ollut. Inhotti koko ajan ja toivoin, että menisipä nopeasti ohi. Annoin yleensä kortit äidille. Minulla sellainen tilanne, että isä oli vain häippäissyt, olisi ehkä ollut hieman helpompaa jos olisi kuollut. Silloin ainakin olisi ollut "pätevä" syy, jonka muutkin lapset olisivat ymmärtäneet, mutta selittää siinä sitten, että joku on vain lähtenyt tai muuta vastaavaa, jos joku lapsi kysyi missä isäni on.

Minä olen aina pitänyt isän- ja äitienpäivä askarteluja vapaaehtoisina. Sanon siis heti kättelyssä, että voi tehdä kortin ESIM. isälle eli yhtä hyvin voi tehdä jollekin muulle tai sitten pelkän kortin ilman vastaanottajaa.