Tapasin isäni lehtolapsen

paitsi etta tassa tapauksessa lehtolapsi otti itse yhteytta. Sitten kuitenkin ilmeisesti hanelta mielenkiinto lopahti (kun oli ensin saanut perheen pakan kunnolla sekaisin) eika pida enaa yhteytta. Ei kai se veriside (oli se sitten isan tai aidinpuoleinen) ole mikaan tae siita etta persoonallisuudet natsaavat yhteen, sinansa en nae siina mitaan kummallista.

hänellä ole tunnesiteitä isääsi tai isäsi sukulaisiin jos isäsi ei ole toiminut hänen isänään, mistä kaipuu syntyisi? sinulla taas on ollut perhe ja tunnet sukulaiset ja kaipaat tietoa suvusta mutta tämä lehtolapsi ei tunne samoin, täysin ymmärrettävää.

johan sen näytti esim. eilinen kadonneet ohjelma.

perheeni. En vain kerta kaikkiaan jaksanut, ihan vieras ihminenhän hän minulle on. Neljäkymmentä vuotta on pitkä aika..

ulkomaalaiset ovat aina todella lämpimiä ja avosydämisiä "kadonnutta" verisukulaistaan kohtaan.

Törkeetä sun faijalta panna paksuks joku, eikä sen jälkeen pitää säännöllistä yhteyttä omaan lapseensa, ni olis teilläkin ollu pienestäpitäen hyvät välit toisiinne.

kun edes minä en tiedä kuinka kaikki aikoinaan meni! ap

ensimmäistä kertaa elämässäni.

Näin vaivaa ja menetin rahaa, että löysin siskopuoleni.

Ei sitten mennyt kuin elokuvissa.

Ihan asiallisesti vaihdoimme kuulumisia mutta vaistosin, ettei hänellä ole kiinnostusta mihinkään yhteydenpitoon. Hän ei ollut kaivannut minua kuten minä häntä.

Olisiko tunneside vahvempi jos meillä olisi yhteinen äiti?

Petuin kyllä koko ihmiseen :(

Ehkä hän on alun alkaen ollut pettynyt siihen, että hänellä ei ole ollut isää kuten sinulla?

ihme perhe teillä.

kanssa en pidä yhteyttä. Vietimme lapsuuden yhdessä jne.jne. Ei meillä ole mitään sanottavaa toisillemme ja olemme ihmisinä niin täydellisen erilaisia. En koe mitään tarvetta pitää yhteyttä häneen satunnaisia tapaamisiamme lukuunottamatta.

Olethan hänelle täysin vieras ihminen! Ei ne yhteiset geenit automaattisesti luo mitään tuttuuden tunnetta.



Minullakin on siskopuoli jossakin. EVVK.

kanssa en pidä yhteyttä. Vietimme lapsuuden yhdessä jne.jne. Ei meillä ole mitään sanottavaa toisillemme ja olemme ihmisinä niin täydellisen erilaisia. En koe mitään tarvetta pitää yhteyttä häneen satunnaisia tapaamisiamme lukuunottamatta.

Olemme vaan niin erilaisia. Saattaisi siis käytännössä olla ihan sama, olisinko ainoa lapsi. Ei edes ne täyssisarukset tee ketään onnellisiksi.

Onneksi saamme valita ystävämme.