miksi et halua lapsia ? - mitä mieltä olette näistä vastauksista? sis. linkin.

ja näkee kaiken mustavalkoisena... eivät tunne äidinrakkautta, kun eivät ole sitä koskaan kokeneet.

en edes jaksa lukea vastauksia. Mielestäni jokaisen, joka yhtään epäröi kykyään ja haluaan tulla vanhemmaksi pitäisi jättää lapset hankkimatta. Paljon suurempi ongelma ovat lapset, joiden vanhemmat eivät ole tarpeeksi sitoutuneita elämään lasten kanssa, kyvykkäitä ja innostuneita siihen jne, kuin aikuiset, jotka vanhoilla päivillään miettivät, että "olisihan se ollut varmaan ihan kiva hankkia niitä lapsia ja lapsenlapsia". Aika moni ihminen saisi jättää lapset hankkimatta, eikä kenenkään pitäisi missään nimessä hankkia lapsia siksi, kun "se kuuluu asiaan" tai kun muut painostavat. Mä en vain ymmärrä, miksi jotkut painostavat toisia hankkimaan lapsia.

osan perusteluista ymmärrän, osaa en. Itse en ole koskaan halunnut lasta, viihdyn yksinäisyydessä, lapsen kun saa on vanhempi hautaan asti. Parisuhdetta yksin viihtyminen ei estä, koska puolison kanssa ei tarvitse elää symbioosissa, toisinkuin lapsen kanssa ekat vuodet.

Ulkonäöstä en välitä enkä "uran" luomisesta.

Ihmettelen toisaalta heidän itsekästä elämäntyyliään, kun otetaan huomioon, että jokainen ihminen tarvitsee toisia ihmisiä ja se on sitä elämää. Viimeistään vanhana moni joutuu itsekin toisten autettavaksi. Miksi ei antaisi omista voimavaroistaan esim lapselle, kun on siihen sopivan ikäinen ja kuntoinen?



Lapset antavat ja ottavat. Mielestäni heiltä saa enemmän, kuin mitä he vaativat, siitäkin huolimatta, että heidän kanssaan on rankkaakin. He ovat toivo ja tulevaisuus ja on ilo olla osallisena sulupolvien ketjussa.



Toinen ihmetyksen aihe oli yksityiskohtiin menevä pohdinta, että mitä elämä voisi pahimmillaan olla lasten kanssa. Iloiset asiat sivuutettiin. Ihmettelen, että miten he löysivät varjopuolia niin hyvin, vaikka ovatkin lapsettomia? Miksi eivät löytäneet myös ilon aiheita? Osa syistä tuntui epäaidoilta (materialistiset syyt) ja osa todellisilta (periytyvät sairaudet ja oman elämänhallinnan puute).

Mutta onneksi lasten saaminen ei ole mitenkään pakollista. Itse olisin halunnut niitä enemmänkin, mutta terveydellisistä syistä lapsiluku jää neljään.

Lapsi ansaitsee vanhemmat, jotka haluavat hänet.

<a href="http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/vapaaehtoinen-lapsettomuu…" alt="http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/vapaaehtoinen-lapsettomuu…">http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/vapaaehtoinen-lapsettomuu…;

Ja hienoa, että on liuta ihmisiä, jotka jättävät lapset tekemättä "siks kun muutkin"- syystä. VOin sitten hyvällä omatunnolla tehdä itse enemmän, koska mielestäni lapset on hienoin asia, mitä ihmisen elämässä on. Toisin kuin Velat tuntuu ajattelevan, mun mielestäni ihminen on just parhaimmillaan, puhtaimmillaan ja aidoimmillaan lapsena. Koen että iso kasvatuksellinen haaste on juuri siinä, että uskaltaa antaa lapsensa säilyttää oman aitoutensa, eikä yritä väkisin tunkea muottiin, joka sopisi muille.

Noin muuten, mua vaan mietityttää millaisia ovat näiden velojen omat perhesuhteet. ON aika outoa, että ihminen näkee perhesuhteet noin lähtökohtaisen negatiivisina, ei osaa laittaa asioita aikaperspektiiviin ( eli tajua miten lyhyen aikaa lapsi on se kuolaava ja alleen paskova otus), eikä ylipäätään tunnu ymmärtävän, että jokainen lapsi on samanlainen persoona, kuin vaikka se oma rakas puoliso.

Mutta kuten sanottu, mua ei haittaa ollenkaan velat ja heidän valintansa, pikemminkin taputan selkään ja sanon vaan että hyvä hyvä!

osan perusteluista ymmärrän, osaa en. Itse en ole koskaan halunnut lasta, viihdyn yksinäisyydessä, lapsen kun saa on vanhempi hautaan asti. Parisuhdetta yksin viihtyminen ei estä, koska puolison kanssa ei tarvitse elää symbioosissa, toisinkuin lapsen kanssa ekat vuodet.

Ulkonäöstä en välitä enkä "uran" luomisesta.

Ihan samalla laillahan sitä on jonkun lapsi aina. Kyllä mä koen että aikuiseksi tultuani mun vastuuni omista vanhemmistani on vähintään yhtä suuri kuin heidän vastuunsa minusta. Ja mitä vanhemmaksi tulevat, sen suurempana turvana ja tukena minä tulen olemaan.

Jos he ovatkin olleet minusta vastuullisia sen ensimmäisen 18-20 vuotta, tulen minä kantamaan heistä todennäköisesti suunnilleen saman mittaisen ajan vastuuta. Niin se vaan menee, eikä se mua ahdista.

Aina näissä ketjuissa sanotaan, että joku on valinnut lapsettomuuden, koska on jäänyt vaille oikeanlaista äidinrakkautta omassa lapsuudessaan, ja että heidän omissa perhesuhteissaan olisi jotain vikaa. Tämä jos mikä on mustavalkoista ajattelua! Esim. minä, ja monet muut tuntemani vapaaehtoisesti lapsettomat, tullaan ihan tavallisista, kahden vanhemman ja sisarusten muodostamista toimivista perheistä. Äidinrakkautta ja syliä on ollut tarjolla niin paljon kuin on tarvinnut. Perhesuhteet ei todellakaan välttämättä korreloi sen kanssa, että ei haluaisi lapsia.



Lapsettomia syytetään itsekkyydestä myös todella mielellään, vaikka joka ikinen valinta synnyttää lapsi on myös ihan puhtaasti itsekäs valinta. Kun on saatu lapsi maailmaan, itsekäs "minä-minä-minä" -ajattelu korvataan itsekkäällä "me-me-me" -ajattelulla.



Kyllä niistä lapsenhankintaperusteluistakin paistaa läpi kognitiivinen dissonanssi todella usein. Kun on kerran sen lapsen maailmaan saattanut, onhan sitä oman mielentasapainonsa takia löydettävä hyviä perusteluja valinnalleen.