Argghh. Mies puhuu viereisessä huoneessa naisystävänsä kanssa. Vinkkejä selviämiseen?
Avioliitto siis päättyi tähän toiseen naiseen. Minä valitettavasti pääsen muuttamaan vasta joulukuun puolessa välissä. Tämä talo jää miehelle.
On tässä kestämistä, kun mies joka ikinen ilta soittaa naiselleen näihin aikoihin. Ja parina iltana lähtee illan suussa ulos. Ja hän ei käy kapakoissa,eli muita vaihtoehtoja ei ole.
Onko vinkkejä, miten pystyn tätä tilannetta sietämään??
Lasten takia kumpikaan ei halua häippäistä tältä seisomalta. Annamme heille tämän ajan sopeutua ajatukseen erosta. Eli ei auta kuin jäädä tuleen makaamaan....Ilmasto on aika viileä, mutta emme riitele kuitenkaan enää.
Kommentit (32)
selviäisin. jotenkin hammasta purren ja ajatellen sitä tulevaa siltä kannalta, että aloitat uuden elämän ja vuoden päästä et enää koko paskaa muistakaan tai se ei enää sinua kiinnosta.
että pysyttelee tämän pari kuukautta kohteliaana ja piilottaa suhteen sinulta. Todella töykeää ja itsekeskeistä käytöstä häneltä. Kaipa tuo oli sitä jo osannut salailla aiemmin, malttaisi nyt vielä sen aikaa että saat uuden kämppäsi.
Minä en ymmärrä miten ne lapset paremminsopeutuu joulukuussa, kuin nyt?
Keskity uusien kivojen asioiden järjestelyyn. Mieti mistä haluat luopua, minkälaiset ositukset teette, mitä unelmia aiot jatkossa toteuttaa, minkälaiset sopimukset teette tapaamisista (suosittelen, että tarkat, niistä voi sitten aina joustaa, kun on sopuisaa, mutta jos tulee vaikeaa, niin on hyvä, että on tarkka selkeä sääntö olemassa), miten sisustat kotisi jne.
olemme olleet yhdessä 20 vuotta. Minulla on ihan oma ketju täällä jossain...
Kaikissa oppaissa sanotaan, että lapsille pitää kertoa mahdollisimman ajoissa ja on pahasta, jos kerrotaan samalla kun nostetaan kytkintä.
Minä siis maksoin käsirahan asunnosta tänään. Tämä ero on niin tuore juttu. Ja mies alkoi tähän soitteluun ja avoimeen tapailuun vasta tällä viikolla.
Hän ihan surutta kyykyttää ja käyttää henkistä väkivaltaa vaimoaan ja lastensa äitiä kohtaan?! Karmea mies... Vaikka nyt ei takuulla siltä tunnu, niin tulet huomaamaan, että elämäsi muuttuu paljon paremmaksi kun pääset tuollaisesta miehestä eroon!
Miten voisit parantaa oloasi nyt?
Ensiksikin, voisit purkaa pahaa mieltäsi puhumalla avoimesti tunteistasi. Sinun ei todellakaan tarvitse ajatella miehen selviämistä, tärkeintä olette nyt sinä ja lapset! Puhu kaikille jotka jaksavat kuunnella, äläkä missään nimessä ala selittämään eron syistä mitään "kasvoimme erillemme" soopaa.
Voit myös hekumoida ajatuksella siitä, mitä kaikkea jäynää voisit tehdä miehen ollessa panoreissuillaan; vessan pesu miehen hammasharjalla, tavaroiden piilottelu, papereiden hävittäminen, vaatteiden pesu väärässä lämpötilassa tai punaisen sukan eksyminen valkoisten kauluspaitojen kanssa...
Kun olet tarpeeksi pyöritellyt mielessäsi erilaisia kostosuunnitelmia, voit siirtyä toiseen vaiheeseen. Ala suunnittelemaan uutta kotianne. Mieti sisustusta ja mitä kaikkea hankit sinne. Elätte vielä yhteistaloudessa, nyt sinulla on vielä hetki aikaa pistää käteistä sukanvarteen!
Muista pakata ajoissa kaikki tärkeät tavarat, esim. valokuvat ja sinun tärkeät paperisi yms. voivat "kadota" ikuisiksi ajoiksi heti kun uusi nainen pääsee miehen kotiin!
Voimia ja jaksamista, toivottavasti sinulla on hyviä ystäviä siellä! *virtuaalihali*
voisit ihan ystävällisesti pyytää miestä siihen asti kun olette saman katon alla kunnioittamaan sua jos ei muuten niin lasten äitinä ja ei "tois" uutta suhdetta kotiin.Hoitais puhelut päivällä ja hyvänyön toivotukset vaik tekstiviestillä vessassa.
Ei sul oo enää mitää menetettävää tai hävettävää joten voisit sanoa suoraan et sulle tulee paha mieli.Täytyy miehen olla aika kylmä jos ei ymmärrä mitä tarkoitat.
en miettinyt noita kostosuunnitelmia:-). Tänään kun kiukutti, niin visualisoin hakkaavani miehen verille... Heti muuten helpotti!
Pikkuhiljaa voisi alkaa käydä niitä papereita läpi.
ap
Mistä ihmettä tuollaine kostamismentaliteetti on? Josku on vain niin, että ihmisten tiet eroavat, kun toinen rakastuu vieraaseen. MItä siinä kostaminen auttaa? Pyykkien pilaaminen?? Auta armias.
Minusta miehen käytös ei kuulosta yhtään epäasialliselta, vaikkakin ap:tä satuttaa ymmärtää hänen puhuvan puhelimessa naisen kanssa.
Toivon ap:lle jaksamista eron keskellä, toivottavasti pystytte käyttäytymään toisianne kohtaan kunnioittavasti ja aikuismaisesti lasten nähden ja toistenne takia myös. ohis
Tähän ei oikein sovi se, että pyydän mieheltä mitään. Kaikista viimeisimpänä pyydän tiettyä kohtelua. Muutenkaan emme ole oikein keskusteluväleissä,tai siis puhumme kyllä käytännön järjestelyitä,mutta emme mitään muuta, emme edes sano toisillemme moi.
ap
jos kerran tuo miehen käytös (pettäminen, jättäminen ja vaimon ja lasten pakottaminen seuraamaan vierestä suhteen kehittymistä) on sinusta ihan asiallista käytöstä...
Ehkä sinä olet poikkeus, mutta negatiiviset tunteet ovat täysin normaaleita tuossa tilanteessa jokaisella tuntevalla ihmisellä.
Ai niin ja et ehkä huomannut, mutta jollakin asialla hekumointi (=ajattelusta nauttiminen) ja saman asian toteuttaminen ovat kaksi eri asiaa...
9
Tähän ei oikein sovi se, että pyydän mieheltä mitään. Kaikista viimeisimpänä pyydän tiettyä kohtelua. Muutenkaan emme ole oikein keskusteluväleissä,tai siis puhumme kyllä käytännön järjestelyitä,mutta emme mitään muuta, emme edes sano toisillemme moi. ap
melkein kuin minun kirjoitukseni. Olemme olleet yhdessä n. 20v, parin viikon päästä muutan lasten kanssa pois. Mies ja pienin lapsi ei vielä tiedä tulevasta muutosta. Mies on narsisti ja polkee minut aivan maahan, jos kerron aikaisemmin, siitä syystä en voi kertoa tälle pienimmällekään :(
jos kerran tuo miehen käytös (pettäminen, jättäminen ja vaimon ja lasten pakottaminen seuraamaan vierestä suhteen kehittymistä) on sinusta ihan asiallista käytöstä...
On kaksi aika eri asiaa elää elämäänsä, kuten mies tekee, ja lähteä tietoisesti ja tarkoituksellisesti tekemään toisen elämästä vaikeaa, vain siksi että "minä voin tehdä niin".
että mies hoitaisi puhelunsa toiselle naiselle niin ettei AP niitä kuule. VArmasti tietää että AP on itkenyt ja surrut eroa paljon, varmaan rukoillutkin (olen seurannut sitä toista ketjua) miestään että yrittäisivät vielä, miksi miehen pitää vääntää veistä haavassa vielä nytkin?
Älä lähde tuohon lapselliseen kostamiseen, älä pese miehen hammasharjalla veskipönttöä tms. Yritä miettiä muita asioita, vaikka sitä uutta kotia, minkä saat ihan yksin sisustaa.
Tiedän ettei tämä lohduta yhtään. Mutta mä olen edelleen satavarma että mies vielä tulee luoksesi lakki kourassa pyytelemään takaisin. Tämä kriisi on vain arki pitkässä suhteessa, haluaa paeta tylsäksi käynyttä arkea. No se sama arki tulee uudessakin suhteessa ja mies tajuaa ettei vaihtamalla parantunut.
Voit myös hekumoida ajatuksella siitä, mitä kaikkea jäynää voisit tehdä miehen ollessa panoreissuillaan; vessan pesu miehen hammasharjalla, tavaroiden piilottelu, papereiden hävittäminen, vaatteiden pesu väärässä lämpötilassa tai punaisen sukan eksyminen valkoisten kauluspaitojen kanssa... Kun olet tarpeeksi pyöritellyt mielessäsi erilaisia kostosuunnitelmia, voit siirtyä toiseen vaiheeseen.
Oikeastiko joku saa tuommoisesta mielihyvää?
Ymmärrän, että ottaa päähän.
Olen seurannut sitä toistakin ketjuasi. Hakemalla avioeroa olet myös tavallaan antanut hänelle "luvan" olla yhteydessä tähän toiseen naiseen.
Miehesi varmaan muuten myös tarvitsee keskustelukumppania. Vaikka olisi kuinka rakastunut ja muuta, on avioero suuri kriisi ihmiselle.
Liityn siihen joukkoon, joka näkee tämän kuvionne (tai sen mitä siitä olet täällä kertonut) aika tyypillisenä aviokriisinä. Huomaan toivovani minäkin, että ymmärtäisit että liiton ei tarvitse kaatua tähän, että miehesi mitä todennäköisimmin tulee tajuamaan, mitä hän tässä kipuilussaan nyt menettää - tärkeimpänsä eli oman perheensä.
Tietääkö miehesi muuten siitä, että avaudut täällä palstalla?
Kannattaa tyynesti pakata mukaan kaikki lasten valokuvataulut jne.
Itse tein sen virheen että jätin ne miehelle entisen kodin seinille, koska ajattelin että kyllähän isä lastensa kuvat säilyttää.
Uusi vaimo pisti ne roskiin :(
Eli kerää todellakin pian talteen kaikki lasten ja omat muistot, valokuvat ja tärkeät paperit äläkä luota yhtään että ne säilyisivät miehelläsi.
Olen kertonut miehelleni - silloin kun me vielä puhuimme - että minulla on ketju, jota on luettu tuhansia kertoja. Hän tietää myös, että minulla on kaveri, joka tietää "kaiken". Hän tietää myös, että kirjoitan päiväkirjaa. Hän kyllä pääsee sitäkin lukemaan tästä koneelta, jos haluaa.
Mies myös alkoi pitämään tähän naiseen avoimesti yhteyttä sen jälkeen, kun laitoimme eropaperit vetämään. Ei sitä ennen.
Mutta pystyn jäljittämään tilanteen, jolloin tämä suhde alkoi. Jäljet johtaa sylttytehtaalle vuodenvaihteeseen. Silloin mies alkoi muuttumaan.
Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että olen tehnyt oikean ratkaisun. Minulla on siitä syvä sisäinen rauha, ei mitään epäilyksiä.
Koska minä itse pääsen toipumaan ja paranemaan nopeammin, kun luovun toivosta. Toivosta luopuminen on kaiken a ja o. Näissä kuvioissa miehet voivat pitää kahta naisia jopa vuosia (olen kuullut monia tarinoita). Ja siihenhän minun mieheni oli valmis,kun totesi minun olevan vain "länsimainen ahdaskatseinen nainen". Lisäksi minun itsekunnioitukseni on niin korkea, että myös minun toivomuksiani on kuunneltava. Hän ei kuunnellut eikä tullut yhtään minua vastaan.
On äärimmäisen tärkeää, että minä saan itseni kuntoon, ja ilon ja onnen elämääni. Lasteni vuoksi.
ap
ja ihmettelen koko ajan näitä naisia, jotka toivovat, että mies tulee lakki kourassa takaisin ja elämä jatkuu.
Ei elämä enää jatkuisi samalla tavalla. Miksi naisen pitäisi jaksaa odottaa ja ottaa mies takaisin.
Ap jatkaa omaa elämää ja luo itselleen ja lapsille hyvän elämän ehdottomasti ilman miestä. Ei kannata tuhlata vuosia aikaa siihen, tuleeko mies takaisin ja tuollaisen paskan kanssa sitten elää loppuelämä.
Ymmärrän, että ottaa päähän.
Olen seurannut sitä toistakin ketjuasi. Hakemalla avioeroa olet myös tavallaan antanut hänelle "luvan" olla yhteydessä tähän toiseen naiseen.
Miehesi varmaan muuten myös tarvitsee keskustelukumppania. Vaikka olisi kuinka rakastunut ja muuta, on avioero suuri kriisi ihmiselle.
Liityn siihen joukkoon, joka näkee tämän kuvionne (tai sen mitä siitä olet täällä kertonut) aika tyypillisenä aviokriisinä. Huomaan toivovani minäkin, että ymmärtäisit että liiton ei tarvitse kaatua tähän, että miehesi mitä todennäköisimmin tulee tajuamaan, mitä hän tässä kipuilussaan nyt menettää - tärkeimpänsä eli oman perheensä.
Tietääkö miehesi muuten siitä, että avaudut täällä palstalla?
Äh en tiedä. En kestäisi itse.- Kuinka kauan olette olleet yhdessä?