Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa. Olen paska akka ja mies aina oikeassa.
09.11.2010 |
Jouduttiin taas aamulla törmäyskurssille. Sain kuulla olleeni vittumainen akka viimeiset ties kuinka kauan, prinsessa ja kuningatar ja ties mitä.
Tiedän, että miestä stressaa ja kiukuttaa taloudellinen tilanteemme, johon on ihan itse syypää. Olemme suht varakkaita ja elämme sen mukaan, ulkomaan matkoja, uudet autot jne. mitä vaan voitte kuvitella. Noh, miehen töppäilyn takia tilanne muuttuu, joudutaan siirtymään elämään ihan tavallista keskiluokkaista arkea.
Mies on jo aiemmin sivulauseessa maininnut erosta, ettei halua olla minun kanssa jne. Mutta seuraavana päivänä on taas ihan päinvastainen ääni kellossa. Tänään kun kuohahti, niin ehdotin vaihteeksi pariterapiaa. Meidän normiarki kun on ihan mukavaa. Vastaus oli jyrkkä ei ja päälle sain kuulla nivaskan haukkumasanoja.
Asiaa ei tee ainakaan yhtään helmommaksi pienet lapet 2-v ja 5-v. Eikä se, että asutaan tällä hetkellä ulkomailla, Suomeen muutto kuitenkin suunnitteella.
Nyt tuntuu, että olen ihan loppu. Onko tässä enää mitään järjkeä? Mies väläyttelee vähän päästä ajatusta, että avioliitto on jo ohi, itse ei ole väärässä minkään asian suhteen, minua osaa kyllä haukkua, mutta mitään todellista tai järkevää vikaa minussa ei osaa nimetä, koskaan ei pyydä anteeksi, ja hetken päästä taas sanoo rakastaansa ja haluavansa olla aina yhdessä.
Olen vakavissani alkanut epäillä, että mies on tässä liitossa vain lasten takia. Mutta onko minun järkevää sietää tätä henkistä pahoinpitelyä?
Auttaka. Millä tsempata itseä eteenpäin. Millä päästä tästä ahdistavasta olosta.
Kommentit (14)
Tiedän, että en ole ainoa tässä tilanteessa, ikäväkyllä.
Alkoholismi, fyysien väkivalta, toinen nainen/mies, kotitöihin/perheen elatukseen osallistumattomuus jne. ovat kyllä riittäviä syitä avun hakemiseen/saamiseen tai eroon, mutta kun kaikki on päällisin puolin ok, mutta toinen osapuoli omaa osin puutteellisen tunne-elämän onko toisen ainoa mahdollisuus niellä kiukkunsa ja kärsiä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tosia ihmisiä, ja töitäkin ukkoni tekee 24h... Mutta kun edes joskus halaisi ilman "taka-ajatusta" plaah. välillä mietin kuinka helppoa olis sulkea tämälehtielämästä ja avata uusi jossain muualla.
Eihän ne lapsetkaan hyvin voi jos vanhemmat ei voi hyvin. Kyllä pienikin lapsi aistii jos jokin ei ole kunnossa. Ajatelkaapa välillä itseänne (nyt kaikki varmaan alkaa minua haukkumaan ja tyrmäämään). Haluatteko te loppuelämmänne lasten takia olla suhteessa jossa mies polkee teidät maan tasalle, haukkuu, käyttää ns. henkistä väkivaltaa teitä kohtaan? Eihän kenenkään tarvitse tuollaista sietää, ei nykymaailmassa naisten tarvitse enää alistua olemaan miehen pahoinpitelemänä lasten takia (oli se sitten fyysistä tai henkistä pahoinpitelyä)
Tsemppiä AP ja nro 2. Voimia valitsemallanne tiellä, tie ei ole helppo, mutta lastensa eteen sitä tekee (kai) kaikkensa.
Itse olen vastaavanlaisesta suhteesta lähtenyt yhteisen lapsemme ollessa alle puolen vuoden. Rehellisesti sanottuna oli elämäni yksi vaikeimmista päätöksistä, eikä eron jälkeen ollut helppoa. Tunteita kun itsellä lapsen isää kohtaan riitti, vaikka hän olikin mitä oli.
Nyt erosta on reilu kaksi vuotta ja en voi sanoa että kaduttaisi. Avasin uuden sivun elämässäni lapseni kanssa kahden (tapaa isäänsä jokatoinen viikonloppu) ja päivääkään en vaihtaisi. Rankkaa ja raskasta on ollut, mutta olen voinut itse henkisesti paremmin jonka myötä myös poikani on voinut paremmin. Nautin elämästä tällä hetkellä ja katson avoimin mielin kohti tulevaa..
Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Lapset eivät saa olla ainoa syy yhdessäoloon. Tilanteeni on kuitenkin ilmeisen samanlainen kanssas, minulla on edelleen rakkautta miestäni kohtaan. Ei siis sikäli helppoa lähteä.
Saanko kysyä, mikä lopulta avasi silmäsi ja mikä sai sinut päätymään eroon?
ap
Minulla vaan alkoi niin mitta tulla täyteen sitä miehen henkistä pahoinpitelyä, haukkumista ja alistamista hänen tahtoonsa ja hänen toimintaansa. Tuntui että olin pelkkä arvoton rätti jota hän viskoi oman halunsa mukaan. Yhtenä päivänä väitti rakastavansa, toisena haukkui ja uhkaili erolla.
Luulen että silmäni avasi montakin eri seikkaa.. Mm. se että lopultakin monien ystävieni sanojen mukaan tajusin itsekkin että ansaitsen parempaa, tai että lapsemme kanssa ansaitsemme molemmat parempaa. Ja tottahan se oli, poikamme oli koliikkilapsi jota vain ja ainoastaan minä hoidin, ja siihen päälle vielä sain kuulla haukkuja yms yms. Kaipa ne voimavaratkin vaan loppui kesken, ei kukaan jaksa loputtomiin olla ns. epävarma suhteen jatkuvuudesta tai kuulla jatkuvasti että on paska äiti, tai paska ihminen tms. Jokainen vaan ansaitsee parempaa!
Rakkauteni miestä kohtaan oli varmaankin se ainut mikä esti niinkin kauan minua lähtemästä ja tietenkin yhteinen lapsemme. Ajattelin vaan että kyllä tämä tästä vielä hyväks muuttuu, mutta niin ei vaan minun kohdallani ainakaan tapahtunut.
Ero on kuitenkin vaihtoehdoista viimeisin. Enkä itsekkään niin olisi tehnyt, jos olisi ollut jokin toinen keino selvitä. Muttei minun kohdallani valitettavasti näin mennyt...
Olen jälkeenpäin miettinyt ja pohtinut teinkö oikein silloin kun päätin jättää miehen. Mutta en nää yhtäkään syytä miksi olisi pitänyt jäädä siihen huonoon epävarmaan suhteeseen taistelemaan, en edes lapsen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuo haukkuminen ei ole ihan jatkuvaa, välillä mies osaa sanoa kauniitakin asioita.
Erola uhkailu ja se, että sanoo, että ei enää rakasta on kuitenki sellaisia asioita, että ei niitä noin vain mielestä pyyhitä, vaikka kuinka päinvastaista suuttumuksen jälke toistelisikin. Luottamus suhteen kestävyyteen on ohentunut ja todella olematon tällä hetkellä.
antanut miehen kuulla töppäilystään, ja saattaapa tilanne johtua siitäkin, että sinua ahdistaa keskiluokkaisen elämän aloittaminen.
Ei millään pahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen ko. töppäystä nimittäin nimenomaan sanoin miehelle, että minun kanta asiaan on kieletinen jos tietyt ehdot (ja hyvin yksinkertaiset vieläpä) eivät toteudu. Kakki oli ok minun asettemat ehdot huomioitu jne. Lisäksi matkan varrella puolenkymmentä kertaa muistuttelin yhdestä tähän töppäykseen liittyvästä asiasta, jolla vahingot olisi estetty/minimoitu. Yksi puhelumieheltä olisi riittänyt, mutta ei. Aina oli vastaus, älä sä kuule huolehdi. Ja tässä sitä ollaan. reilu suunnilleen 50 000€ ihan turhaa maksettavaa. Eräpäivänä heti. Lisäksi vielä mahdollinen 100 000€ bonuslasku tulossa joululahjksi.
Jotta näytäkää mulle se vaimo, joka olankohautuksella tuollaisen hölmöilyn ohittaa! Minä pidin kuitenkin ääneni normaalitasolla kun n.5-10 min tivasin vastauksia. Ja sen jälkeen olen kieltä purren ollut hiljaa. Ihan varmasti miestä v*****aa tarpeeks ilman minun nalkutustakin.
Mutta mitä saan palkaksi? Vi*****ua siitä miten holtitomastikäytän rahaa ja miten leveääelämää me eletäään. Niinkö? Joka kerran kun olen miehelle koittanut sanoa, että kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan tai että meillä ei just nyt ehkä ole varaa johonkin, niin vastaus on ollut "Kyllä näillä tuloilla pitäis olla." Monta kertaa olen myös vuoden aikana kuullut, miks et harrasta sitä tai tätä, kyllä meillä varaa on tai osta se kalliimpi,se non kuitenkin laadukkaampi.
Tiedän myös, että kukkaron nyörien kiristämien ei tule olemaan kivaa. Mutta minusta tärkeintä on olla onnellinen ja onnea ei rahalla saa. Se tulee ihan muista asioista.
ap
Kuuntele minua äläkä keskeytä.
Minä en välitä siitä, vaikka meillä tulee olemaan vähemmän rahaa.
Minä olen sinun kanssasi aina.
Lapset tarvitsevat meitä, eikä rahaa.
(Jotain tälläista se haluaa sun sanovan. Älä anna sen pilata teidän suhdetta sen vuoksi, että kokee huonoa omaatuntoa rahatöpin vuoksi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä asutte ja oletteko yhä yhdessä miehen kanssa? Joko laskut on maksettu?
Ei muuta kun häivyt pois lasten kanssa. Parempaa tarvit ja saat, kunhan uskallat lähteä pois ja tosiaan otat sen ensiaskeleen sen suhteen.
Eihän se helppoa ole, mutta on sinun elämästä kyse.
Itse joutunut kokemaan samaa PASKAA ex-vaimolta ja jonkun aikaa siedin, kestin ja kärsin, sitten tein päätöksen, eropaperit vireille ja seuraavana päivänä muutin salaa pois asunnosta eri paikkakunnalle.
Nyt erittäin ihana, kaunis ja mahtava sekä ymmärtäväinen naisystävä.
Tsemppiä sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olen sen tehnt kyllä miehelle selväksi. Sekä ennen että jälkeen tämän töppäyksen. Paino sanalla tämän, sillä ei ole eka kerta kun vastaavaa tapahtuu.
Ongelma on siinä, että mies on tuoero-kortin vetänyt esiin niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina useaan kertaan viimeisen 5-vuoden aikana.
Huvittavinta tässä kaikessa on se, että meillä on miehen vaatimuksesta avioehto. Tällä hetkellä se suojaa mun vähäistä omaisutta, sillä luojan kiitos nuo laskut on miehen nimissä.
Olenko kohtuuton, jos en anna miehen käyttää esim. yhteisiä eläkesästöjä laskujen maksamiseen, vaan vaadin ottamaan lainaa? Ihan vaan siksi kun en luota hänen haluun olla ikuisesti yhdessä.
Jos en olisi omaa uraani uhranut miehen uralla etenemisen eteen olisi omat tuloni nyt vähintään 2x sen mitä ovat.
ap
Mitä jos ottaisit(te) aikalisän, sanoisit sanottavasi miehelle ja lähtisit lomalle vaikka tänne Suomeen (mukava keli täällä näin marraskuussa!). Sanot siis että sinä olit valmis olemaan koko loppuelämän yhdessä, olet tähän asti aina tukenut ja ollut ymmärtäväinen, mutta nyt olet saanut tarpeeksesi siitä jatkuvasta tyhjästä uhkailusta, haukkumisesta ja syyttelystä, joten adjöö, elämäsi varmasti helpottuu huomattavasti kun minä pakkaan kamani ja lähden.
Voi olla että mies tokenee, kun tajuaa että jos oikeasti eroatte niin hän jää yksin niiden laskujensa kanssa. Jos oikeasti hän sitten on valmis kääntämään kelkkansa, niin teet jotakin ehtoja että mies sitoutuu käymään siellä pariterapiassa ja suostuu olemaan syyttämättä sinua hänen omista kämmeistään (tai jotain). Kuitenkin niin että tilanne on ihan selvä, ota tai jätä. Ja jos ei tokene, niin ette lasten kanssa paljon menetä, IMHO.
Niin kerrothan minullekkin. Koska olen tullut siihen tulokseen, että koska saan olla kotona lasten kanssa niin minulla ei pitäis olla mitään valitettavaa eikä mitään syytä tuntea olevani epärakastettu.