Olin eräänä aamuna viemässä lastani päiväkotiin

Kaikki lapset puhuu noin. Oma 6v. ja samoin hänen kaverinsa.

Kemiat vaikuttaa.

Tottakai tuntuu kurjalta oman lapsen puolesta,mutta lapset ovat tuollaisia ja sitten taas leikit sujuu ja huomenna voi olla paras kaveri. Ja ylihuomenna taas ei....

kuitenkin leikkivät usein yhdessä.

Tuo toinen tyttö oli kerran ikävästi pilkannut lapseni lempilelua ja aina välillä asia muistuu mieleen ja silloin tyttöni saattaa tokaista tuon "en tykkää Maijasta".

pojan päiväkodissa oon nyt syksyllä huomannut jotain uutta, lapset on heti aamusta "leikitkö x mun kaa?" tai "me ei leikitä tänään tuon kanssa" jne... varmasti kuitenkin päivän mittaan leikkivät ties kenen kanssa mutta silti, jäähän se vaivaamaan aikuista, ainakin minua. oon muutaman kerran sanonut niille et "kaikki leikkii kaikkien kanssa" tms mut en tiiä, hyvin poika tuntuu viihtyvän siellä mut hänellä onkin aina joku jonka kaa leikkiä. mietin vaan et onkohan siellä sit semmosia lapsia, joita hyljeksitään?

se on justiin tuota kaverin varaamista ja lahjontaa, uhkaila ja kiristystä... ;) Pääasia on, että lapsellasi on leikkikavereita, tuo on niin tavallista "ihmissuhdepeliä" lasten välillä.

Kun kysyn miksi, hän sanoo siksi kun 'Maija' ei tykkää mun Hello kitystä tai 'Maija' sanoi että väritin yli yms. Kuitenkin nämä tytöt leikkivät yhdessä joka päivä ja puheissa vilistää usein 'Maija'. Hoitajien mukaan heillä on hauskaa ja osaavat leikkiä hyvin yhdessä. Uskon että Maija puhuu myös välillä ettei tykkää meidän tytöstä.

Älä ap ota asiaa noin raskaasti.

Ehkä tosiaan edellisenä päivänä oli sattunut jotain.



Meillä mietittiin juuri synttärivieraita. Kyselin lapselta päiväkotikavereita listan mukaan, että ketä kutsutaan. Yksi lapsista, jonka kuvittelin olevan kaveri lapselleni, aiheutti ilmoituksen, ettei lapseni halua häntä juhliinsa. Kyselin vielä päiväkodissa, kenen kanssa lapseni oikeasti leikkii ja hoitaja vahvisti tämä ko. lapsen olevan sellainen, jonka kanssa lapseni leikkii usein. Ja toki kutsuimme sitten hänetkin.



Eli en yhdestä sanomisesta olisi huolissani. Jos tämä toistuu, voi tietenkin olla niin, että heillä ei tosiaan kemiat kohtaa ollenkaan ja aina leikeissä on jotain sellaista, että toinen loukkaantuu.

eihän aikuisetkaa kaikista tykkää.

Onko lapsessasi jokin piirre, miksi hänestä ei ehkä pidetä?

Onko lapsessasi jokin piirre, miksi hänestä ei ehkä pidetä?

niin aina saan vastaukseksi että hyvin menee ja hyvin leikkii muiden kanssa. Olen myös kysynyt että onko leikkinyt Liisan kanssa (Liisa on siis se joka sanoi isälleen ettei tykkää meidän tytöstä), ja tyttö vastaa aina että on leikkinyt Liisan kanssa.

enimmäkseen tyttöni tuntuu kuitenkin leikkivän poikien kanssa, ainakin mainitsee useimmin poikien nimiä kuin tyttöjen nimiä kun kysyn että kenen kanssa on päivällä leikkinyt.

ap

lapsilla on edellisenä päivänä ollut riitaa ja juuri sen takia tämä toinen lapsi ei sillä hetkellä tykkää sinun lapsestasi. Iltapäivään mennessä riita on jo sovittu ja ovat taas kaverit.



Meillä ainakin vielä ekaluokkalainen tyttö eroaa toisinaan kaveristaan vihapäissään ja toivoo ettei koskaan näkisi tätä ja huutaa perään että olet inhottava. Seuraavana päivänä ovat taas parhaat ystävät. Jotkut vaan on dramaattisia luonteita.



Älä murehdi suotta, jos lapsellasi tuntuu olevan kaikki hyvin. Sitten jos on oireita että kiusataan tms. on hyvä puuttua asiaan. Kyllä lastenkin on hyvä oppia selvittelemään välejään keskenään.

Itse olen huomannut, että poikani tarhassa lapsilla on näitä "en tykkää tuosta" -juttuja yhtenään, kuulunee ikään. Erityisesti pojat eivät tykkää tytöistä ja tytöt pojista, jutut ja tykkäämisen kohteet vaihtelee tunneittain.



Vaikka poika ei tytöstäsi tykkäisi oikeasti, niin so what? Otat asian mielestäni ihan liian raskaasti, aikuinen ihminen. Kaikki ei kaikista tykkää ja elämässä eteen tulee vielä monta ihmistä, joiden kanssa kemiat eivät käy yksiin. Yksi pikkulapsen heitto ei kyllä nyt maailmaa kaada.

Tuollainen asia saattaa pahoittaa todella mieleni, mutta yritän ymmärtää järjellä, että oikeasti se ei ole niin vakavaa. Lapset riitelevät, niin kuin joku sanoikin, ja sitten osa ei vain ole ns. samalla aaltopituudella.



Kun puhutaan tarhaikäisistä niin he eivät vielä osaa kovin eritellä tunteitaan, ja lisäksi ovat vähän turhankin rehellisiä joskus.



Omakin lapseni saattaa joskus sanoa että "en pidä Jukasta" ja kun kysyn että miksi et, niin syy saattaa olla, että koska Jukka ehkä juoksee liian paljon tai että lapseni ei vain ole löytänyt yhteisiä leikkejä hänen kanssaan. Kuitenkin tulevat ihan juttuun, eivät vain ole ylimmät ystävät.