Miksi sinä et usko jumalaan?

" Uskonpas

Ei se ole Jumalan vika jos te uskonne menetätte elämän aallokossa. Silloin siihen vasta pitäisikin turvata, pitäisi etsiä, pitäisi rukoilla. Vastaus ei aina tule heti eikä siten kuin itse haluaisitte vaan apu voi tulla yllättävältäkin taholta. Joskus vastausta ei tule kenties ollenkaan, mieti oletko pyytänyt jotain sopimatonta (vaikka pahaa toiselle). "



Niinhän teinkin, etsin, rukoilin ja pyysin apua. Kerropa sinä, pyysinköhän jotakin sopimatonta, kun



12-vuotiaana olin tulla hulluksi jo vuosia kestäneen hyväksikäytön jäljiltä ja pyysin apua elämäni selvittämiseen?



Minusta on kyllä aika helvetin julmaa huumorintajua jumalalta, jos lapset ahdingossaankin jättää yksin. Insesti ei ole elämäni ainoa kipukohta, olisi tuota jumalalle jatkossakin ollut tilausta, mutta ei rukoilut auttanet vieläkään. Ei edes sieltä yllättävältä taholta tullut apua, yksin olen ongelmineni tarponut.



Eli, jumalaa ei ole olemassa. Heikot vain lankeavat kuvittelemaan itselleen mielikuvituskaverin, että jaksaisivat arjessa. Pidän itseäni jonkinlaisena testikappaleena. Olen edelleen agnostikon ajatusmaailmassa, eli en kiellä jumalaa. Kaikki tarvittava tieto minulla on ja sydän avoinna. Jos minun elinikänäni jumala ei minua kutsu ja pysyn agnostikkona, jumalaa ei voi olla olemassa. Pitäisiköhän ilmoittautua tieteelliseksi testikappaleeksi ;) ?



ap



ap

etten usko mihinkään, mistä ei oo vedenpitäviä todisteita.

http://www.vaino.fi

...)



Minun mielestäni kristinoppi sisältää lukemattomia ristiriitaisuuksia ja epäloogisuuksia. En tässä enää näitä käy läpi, olen näistä lukemattomia kertoja jauhanut uskovaisten kanssa ja kysellyt kysymyksiäni, saaden aina samat vanhat ulkoa opetellut vastaukset, jotka mielestäni ovat kehäpäätelmiä, eivätkä vastaa mihinkään.



Jumalaan uskon silti, koska minä toisin kuin monet vastaajat olen aina kokenut tietynlaista yhteyttä jumaluuteen rukoillessani ja hiljentyessäni - sitä ei voi selittää, se vain on.

Käsitykseni maailman synnystä, synneistä ja niiden anteeksiannosta, kuolemasta jne. jne. on erilainen, kuin kristinuskossa. En tiedä oikein itsekään, uskonko sitten sattumaan vai kohtaloon, mutta jumalaan en.

Ihmettelen miksi jotkut ihmiset joutuvat kärsimään kohtuuttomasti ja toiset selviävät ihan kaikesta ilman ongelmia. Missä on tuolloin oikeudenmukainen Jumala?

Toisaalta taas haluan uskoa... en oikein tiedä.

Olipas ne hienot sivut! Hyvin tehty, entisen ateistin kirjoitukset toivat perinteisiin " jeesus rakastaa sinuakin" -toisteluihin rutkasti enemmän mielenkiintoa.



Viivyin sivuilla aika pitkään ja lueskelin, mutta - mitään uutta en kuitenkaan löytänyt. Olen saanut peruskristillisen kasvatuksen ja ollut seurakunan toiminnassa paljonkin lapsena ja nuorena mukana. Ja ihan takuulla pohtinut asioita kaikilta kanteilta.



Tämä katkelma rukoilusta ja rukouksiin vastaamisesta jäi vaivaamaan:



" Ei Herran käsi ole lyhyt pelastamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan. Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne. Teidän syntinne ovat saaneet hänet kääntymään pois, niin ettei hän teitä kuule."





En oikein pysty ymmärtämään, miten 6-12 vuotias voi olla niin syntinen, että saa jumalan kääntymään pois? Maailmassa on niin monia muitakin lapsikohtaloita, paljon julmempia ja kamalampia kuin minun, eikä niissä TODELLA ole mitään jumalan " suurempaa suunnitelmaa" taustalla, mitä me ihmiset vain emme näe pienuudessamme.



Myös tuota kommentoisin, että ottaakseen jumalan vastaan täytyy vain sanoa: olen sinun herra, tee minulle mitä haluat. Juupa juu...kokeiltu on ja niin aidosti ja palavasti silloin aikanaan kuin sen teinkin!



ap

eli asiat vain tapahtuu, rukoilee tai ei, ja mitä kauheimpia asioita ilman että se " jumala" tulisi jotenkin läsnäolevaksi tai todeksi. Sitten sitä aikuisena tajuaa miten esihistoriallisia ne opinkappaleetkin ovat, ja että kaikki mitä maailmasta ja elämästä on oppinut on kyllä ihan sitä uskonnon maailmaa vastaan. Jossain vaiheessa uskon rippeestäkin vain on pakko luopua vaikka se olisi niin lohdullista, kuvitella että meistä joku pitäisi huolta. No ei pidä ei, ja se on kai aikuiseksi kasvamista.

Ei ihmetekoja, ei mitään. Ainoa ' todiste' on ihmisten kirjoittama raamattu.

Vastakysymys: Miksi sinä uskot?

Vierailija:

Minä en usko, koska olen kokenut niin monta vaikeaa paikkaa elämässäni. Olen tuolloin rukoillut tiivistikin, mutta mitään helpotusta en ole koskaan löytänyt.

En voi uskoa kokemusteni jälkeen jumalan olemassaoloon.

Ensinnäkin on vaikea uskoa johonkin sellaiseen, joka on ristiriidassa yleisesti havaittavien ja todistettavien fysikaalisten lainalaisuuksien kanssa. Uskovaiset kuittaavat tämän sillä, että jumala on niin monimutkainen, ettei ihminen pysty koskaan selittämään jumaluutta tieteellisesti.



Toinen syy on niin sanottu kärsimyksen filosofia, eli jos jumala on kaikkivoipa, miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä? Minun on mahdotonta hyväksyä sitä, että joku kaikkivoipa olento ei estäisi kätkytkuolemia tapahtumasta. Joten kun kätkytkuolemia tapahtuu, mitään kaikkivoipaa olentoa ei voi olla.



Kolmas syy on catch-22, eli jos on olemassa jokin olento, joka on niin monimutkainen, että se on täysin nykytieteen käsityskyvyn ulkopuolella, niin miten esihistorialliset ihmiset olisivat voineet selittää tällaisen olennon tyhjentävästi?



Neljäs syy on opinkappaleiden ristiriitaisuus, kuten maailman luominen 7 päivässä, kreationismi /intelligent design, neitseestä syntyminen, ruumiin ylösnousemus, taivas yleensä, ja mitä jää jäljelle?



Jokainen voi tietenkin uskoa mihin haluaa. En tyrkytä omia käsityksiäni muille, ja tämä on vastaus kysymykseen " Miksi sinä et usko jumalaan?"

Saanko kysyä, missä ammatissa toimit?



Oli meinaan keskimääräistä hienommin sanakääntein kirjoitettu, jos aihe vapaan keskusteluja pitää mittapuuna :)

Ei se ole Jumalan vika jos te uskonne menetätte elämän aallokossa. Silloin siihen vasta pitäisikin turvata, pitäisi etsiä, pitäisi rukoilla. Vastaus ei aina tule heti eikä siten kuin itse haluaisitte vaan apu voi tulla yllättävältäkin taholta. Joskus vastausta ei tule kenties ollenkaan, mieti oletko pyytänyt jotain sopimatonta (vaikka pahaa toiselle).