Lue keskustelun säännöt.
käytätkö komentoa Äääp-päp-päp?
Kommentit (63)
Ei ihme jos pikkulapsien vanhempia pidetään vähän kajahtaneina. = D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva on vasta pari kuukautta vanha, ja tiedostan kyllä käyttäneeni tuota joskus - ketä mä oikein olen kieltänyt?! :O
Ei ihme jos pikkulapsien vanhempia pidetään vähän kajahtaneina. = D
Minulla se on pelkkä "äp", jossa ä:tä ei edes kunnolla kuule. Toimii luonnostaan lapsilla (myös vierailla) ja ainakin koirilla:-) Koulutin perheemme koiria teininä ja tuo tuli aivan itsestään. Kun sain lapsia, aloin automaattisesti käyttää sitä myös lasten kanssa.
Ja pakko myöntää, että käytän sitä joskus. Ehkä just silloin, kun on TOSI kiire kieltää jotain, mutta sanat ei tule yhtä aikaa ajatuksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ajatellut noita kirjoitettuina, mutta tiedän kyllä käyttäväni. Sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon älä tai ei, joskus venyvät pitkiksi äläää, eiii.
Totta puhuen en ole koskaan kuullut aloittajan komentoa.
Ikävä kyllä mulle on tyypillisempää kiljaista että "irti siitä!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toimii musta hyvin. Varsinkin kissat reakoi noihin koviin konsonatteihin hyvin.
Jatko kysymys: käyttääkö joku kieltona "ai ai, (ei saa)? Ite en käytä tota ollenkaan, mutta olen kuullut joskus jonkun käyttävän..
minä en. Ihan karmean kuuloista :D
Mä käytän HEIHEIHEIHEIHEIHEI toruvalla äänenpainolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ajatellut asiaa, enkä tiedostanut muidenkin käyttävän sitä, mutta kuulostaa minusta uskottavammalta kuin pelkkä "aiaiai" tai "ei". Siinä on enemmän pontta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua, en ole koskaan ajatellut että se on näin yleinen. :D
Tosin itse äännän ä-ä ja pudistan samalla päätäni. Juurikin tuossa äsken, kun pieni käsi hivuttautui tähän pöydälle ja yritti viedä mun puhelimen... :D Eli pikkujutuissa. Jos lapsi esim. yrittää koskea kuumaan uuniin, tms missä voi sattua pahasti, niin silloin kyllä karjaisen EI, mielellään niin kovalla äänellä että lapsi pelästyy ja jähmettyy.
Sanon ä-ä ja pudistan päätä. Siitäkö lie oppinut heiluttelemaan aina päätänsä ja katsoo äitiä totisesti :D
lapselle (ekaluokkalaiselle...) hyvin harvoin :-) Opin Victoria Stillwellillta - ja anoppini pitää mua ihan onnettomana, kun en ole opettanut koiralle ei-sanaa ("ei ota" ja "ei mene" ovat kyllä käytössä).
Tällä hetkellä ei live tilannetta että vois testata itteensä ;). Mutta oikein kuin mietin, niin olempa tainnut käyttää ja useammin =D. Tilanne ollut varmaankin yleensä sellainen jossa tarvinnut reagoida sanallsiesti nopeasti.
kysymykseen vastausta ja törmäsin tähän igs.kirjastot.fi-sivuilla. Silloin tajusin että taitaa olla yleisesti käytössä, ja itsekin taidan käyttää, päätellen myös siitä, että olen aloitusviestin jälkeen kuullut jo kahdesti 7-vuotiaan tyttäreni suusta tuon.
igs:
"Kuinka kaukaisesta historiastamme juontaa komennusmongerrus "Äääp-päp-päp", joka viestii jo naapurin kissallekkin ettei saa tulla rappuun maleksimaan?
Tällä ilmaisulla ei varmaankaan ole minkäänlaista kehityshistoriaa vaan ihminen tuottaa helposti ensimmäisenä äänteen Ääää, kun on kiire äännähtää (!). Äänne p tulee varmaan mukaan osoittamaan jonkin päättymistä ja tuomaan voimaa kehotukseen.
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto"
t.ap
Kissan yrittäessä jotain ei sallittua (hypätä pöydälle jolla on ruokalautanen tms) käytän kyllä tuota "äp-päp-päp-komentoa" ja mieheni nauraa siitä mulle ja toistaa sen kuin papukaija ja nauraa entisestään :D