miten joku voi pärjätä ilman liesisuojaa taaperon kanssa??

Lapset vaan on erilaisia pienestä pitäen. Toiselle riittää kieltäminen x 3, toista saa kieltä 100 kertaa. Lapsi muistaa kiellon n. 1 min.



Onnistuneessa kasvatuksessa on myös hitunen onnekkuutta.



Ylimielinen "Kyllä minä kasvatan oikein ja lapseni tottelee" - asenne on kuin kutsuhuuto mahd. onnettomuuksille tms, jossa saa tarkistaa elämänarvonsa uusiksi.

Jos olis ollut lapsilukkoja ynm. Kaapit oli naruilla sidottu kiinni. Esikoinen oli kuin pikku apina, jonka täytyi tutkia joka paikka ja koko ajan oli touhuamssa jotain. Nappulat tietenkin kiinnostaa varsinkin poika lapsia. Näin jälkeen päin ajateltuna en voi muuta kuin ihmetellä miten sen sai pysymään poissa hellan nappuloista. Tosin vahdin lapsiani koko ajan, kun ne oli taaperoikäisiä. Nykyisessä hellassamme saa nappulat lukittua. Koiran vuoksi hyvä juttu.

Puhutaankohan me samasta Vilpertistä?

Hyvin on parantunut, jäljet nykyisin tuskin havaittavissa.

Täydellisille äideille, jotka aina lapsensa onnistuvat varjelemaan kaikelta pahalta tiedoksi: Lapsi opetteli uudelleen kävelemään kotiuduttuaan sairaalasta. Oli varsin innoissaan uudesta härvelistä (liesisuoja)keittiössä. Kiipesi samantien katsomaan/kurottelemaan, mitäs hellalla tänään olisi? Eipä ollut mitään. Tämä ikävä onnettomuus siis olisi voinut sattua myös liesisuojan paikalla ollessa. Lapsi olisi saanut kattilasta vedet, vaikkakaan ei kattilaa.

Kaikkea voi sattua ja tapahtua, kenelle vaan. Huomisesta ei koskaan tiedä, jääkö auton alle tms...

olen siis nyt kirjautunut sisälle.

Toki vahinkoja sattuu suojienkin kanssa, mutta esim. meidän tällä hetkellä tukia pitkin kulkeva alle 9kk on niin uskomaton sählä ja älykääpiö, ettei siinä paljon kiellot pidättele. Vahinkoja ei juurikaan ole vielä sattunut, mutta vielä varmasti tulee, kun näin aikaisin vetelee jo taloa ympäri seinästä vain vähän tukien.

Tyttö on aivan mahdottoman vilkas ja ehtiväinen, utelias ja tunkee joka paikkaan nokkansa. Eikä juurikaan piittaa jostain "ei:stä". Kun selän kääntää, hän viipottaa jo ties minne. Ongelma on juuri se, että älliä ei ole, mutta kroppa toimii.

on vieläkin liesisuoja, vaikka nuorimmainen on jo 4-vuotias. Ei vaan ole muistettu irroittaa.



Tämän palstan mukaan olen varmasti ihan super-huono-äiti. Hirveästi nostettiin tavaroita pienten ulottumattomiin. Ajattelin, että pienten on kiva päästä tutustumaan kotiinsa ilman että heitä koko ajan pitäisi olla kieltämässä ja pois viemässä.



Hyvin ovat kuitenkin oppineet ettei joka paikkaan pidä mennä tonkimaan. Koriste-esineet ja kynttilät saavat nykyään olla ihan rauhassa siinä mihin olen ne laittanut.



Miksi elämästään ei saisi tehdä yhtään helpompaa? Miksi kaikki pitäisi aina tehdä vaikeimman kautta?

kun tämä pyörii ja häslää pukiessa. Ei se ole vielä mitään auttanut, ei hän sen rauhallisempi ole, vaikka kuinka sanoo EI. Nauraa vain päälle ja kieppuu, tai alkaa karjua ja jatkaa kieppumista.

Itse yleensä - kun kyse on kuitenkin luonnollisella tavalla aktiivisesta lapsesta - mieluummin houkuttelen lapsen aloilleen pöristämällä mahaa, maiskuttamalla, kutittelemalla. Näin saadaan vaatteet ja vaipat sukkelaan, eikä tarvitse tuskissaan karjua "EI EI EI" ja "MIKSI SE EI TOTTELE". Kun ei se tottele. "SE" on vasta 8kk ja risat.

Siis pitäisikö nyt lapselle sanoa EI !!???

Juuri eilen täällä oli pitkä ketju, jossa äiti mietti, kun joutuu kieltämään sanalla EI 9 kk ikäistä lasta, pukemisessa temppuilee ym.

Silloin mammajoukot kertoivat, että lapselle ei saa sanoa EI koska se menettää merkityksensä. Lapselle ei saa siis tuottaa pettymyksiä kieltojen muodossa. Tilanteet hoidetaan laulamalla, loruttelemalla, puheltelemalla napaan ja kutittelemalla massua ja kiinnitämällä huomio muualle.

Ja nyt sitten saakin kieltää. Oikein todellisena hellapoliisinia seistä kietosanojen kera.

JOO JOO, lapsen voisi tietysti loruttelemalla ja laulamalla siirtää toiseen paikkaan, mutta semmoista "suuntaan huomiosi toisaalle estämällä tämän hauskan toiminnon" hellasuojan merkeissä ei voi tehdä, se on kasvatuksellisesti väärin.

Oi, on tämä nykypäivän vanhemmuus vaikeaa,

ei ihme että äidit masentuu ja tulee avioeroja !!

Kukas ne lapset kasvattaa ellei omat vanhemmat? Jos ei edes kotona vanhemmat jaksa, viitsi, huvita niin missä se lapsi oppii mikä on sallittuua ja mikä ei, kyllä pettymykset kuuluvat ihan jokapäiväiseen elämään rajojaan etsivällä taaperolla...kaikkea, kun EI saa tehdä

keraamisessa niin että pitää painaa 3sekunttia yhtä "nappulaa" ja nappulat on siis lieden pinnassaeli pöytätasolla, ei sivussa, jolloin niihin ei pääse helpolla käsiksi

siihen ettei tarvi suojaa? onko se siis induktio? ja meillä ei ole suojaa, lapsen ei tarvitse väännelä nappuloita.

Meillä kyllä väänteli mutta sitä lasta piti vahtia. Ja kieltää, ja ottaa pois lieden luota. Alakaapeissa meillä oli vain tavaraa joka ei mene rikki, siis kattiloita ja muovikippoja jne. Niillä sai leikkiäkin.

meillä ei ollut lapsella asiaa keittiöön, juuri noiden asioiden takia nyt vasta kun ymmärtää ja tottelee (välillä/jotain) on pidetty porttia auki. lapsi nyt 2v2kk, eikä todellakaan rauhallinen.....

ylhäällä, ettei taapero yllä niihin.



Meidän lapsella oli innokkain kaappientutkimisvaihe vähän 1-vuotissyntymäpäivän jälkeen. Silloin raivasimme alimmista kaapeista vaaralliset ja tärkeät tavarat pois. Pidimme häntä tuolloin vielä koko ajan näköetäisyyden päässä. Opetimme myös, mitä laatikkoja saa rauhassa tutkia ja mitä ei. Pesuaineet yms. ovat joko korkealla tai lapsilukon takana.

Mutta esikoisen kanssa se oli kyllä tarpeen. Toinen taas ei ollut ollenkaan kiinnostunut vääntelemään nappuloita tai penkomaan kaappejakaan. Kyllä ne vaan erilaisia ovat :)

siis kiellä ja tee siitä johonkin koskemisesta vielä ohjelmanumeroa.

Mitä hyötyä ostaa joku liesisuoja kun se suojaa vain yhtä paikkaa ja taapero räpeltää edelleen niitä sataa muuta?

Kyllä on ollut levyt päällä monta kertaa, mutta siinähän niitä on sammuteltu samalla kun on korjailtu muitakin taaperon jälkiä.

Kyllä meilläkin taapero vääntää hellan levyjä päälle, mutta aina pyörin keittiön lähellä niin näen kyllä jos levyt on päällä. Lähtiessä viela aina tarkistan, että levyt on pois päältä.



Alakaappeja meillä saa tutkia ja levitellä tavaraa. Kuluupahan taaperon ja vauvan aika rattoisasti.

senkun ottaa napit irti siksi lyhyeksi aikaa kun penskat niitä haluaa näpelöidä.

olleet sallittuja, hellan nappulat eivät, ja siis niihin ei taaperoa päästetty näpläämään, eli ihan halposti on pärjätty.

kaappilukkoja.



Ja vilkkaita ovat. Tosin ei on ei pienillekkin ja keittiössä 1 laatikko missä muksujen "keittiö tarpeita"

ja ihmettelin sinun tavallasi, miten KUKAAN VOI pärjätä ilman.



Mutta ennen kolmannen syntymää muutimme uuteen taloon, jossa olikin isompi liesi. Vanha suoja ei käynyt siihen emmekä vaan (ole) tulleet hankkineeksi uutta.



Taapero on nyt 2v. ja hyvin on pärjätty! :-) Kuten joku aiemmin sanoikin, toki lapsi kääntelee, vääntelee, pöyhii, sekoittaa paikat jne. mutta ei se muuta lisää kuin järjestelemisen, vahtimisen ja opettamisen vaivaa.



Jotenkin sitä ilmeisesti tulee "kätevämmäksi emännäksi" näiden lasten myötä. Pikkujutut eivät enää tunnu isoilta ja asiat hoituvat toisella kädellä samalla kun tekee jotain muuta.

Kaksi vilkasta ja ehtiväistä taaperoa, mutta eivät ole yrittäneet liedelle kiivetä. Kaappeja ovat tonkineet, mutta ei se ole mua haitannut niin kauan kuin eivät veitsilaatikolle mene.

Esikoinen ei montaa kertaa yrittänyt laittaa levyjä päälle. Systemaattisesti kiellettiin koskemasta, ja jopa oppi sen (montaa muuta asiaa sitten ei, mutta tämän uskoi).



Alakaapeissa on muovikippoja, kattiloita tms. mitkä saakin levittää, jos haluaa. Veitsilaatikoissa on lapsilukot.

ole tullut moista kaivattua. Liesitason säätimet on tasossa joten niihin ei ylety. Uunin käynnitykseen tarvii vääntää 3 nappulaa eikä siitäkään poika ole ollut lainkaan kiinnostunut. Ovissa on kuppivetimet ja ne tuntui olevan sopivan hankalat pienelle. Ja kun ne oppi avaamaan, ei enää ollut niin pieni että levittäisi tavarat. Eli veitset ovat saaneet olla ihan rauhassa laatikossa.