Miksi pieni ikäero??

Tottakai on rankkaa ja valitankin välillä kavereille, mutta ei se lapsille asti näy, tai ainakaan paljoa. Elämässä on tehtävä päätöksiä ja kaikilla päätöksillä on hyviä ja huonoja puolia. Pienet ikäerot sopii toiselle, toiselle taas suuret ikäerot.



Tuossa nuo leikkivät nytkin keskenään. Ikäeroa heillä on 1v5kk.

-että on lapsilla toisistaan seuraa

-että mamma saa jatkaa kotona oleilua

-koska "kaikki muutkin" tekee niin

-vauva on niiiiin helppo, että kyllähän siinä toinen menee sivussa



Nämähän ne klassiset syyt on eikä siinä paljon omaa jaksamista mietitä. Harmillista kyllä. Ei oteta ollenkaan huomioon, että se "helppo vauva" onkin pian vaativa ja vastaanhangoitteleva taapero ja pitäisi jaksaa molempien kanssa. Juu, en minäkään ymmärrä mikä kamala kiire se toinen lapsi on saada heti perään (paitsi jos ikää on jo vanhemmilla paljon).

joka myöhemmin saattaa estää raskauden. Toivoimme saavamme ainakin yhden lapsen. Esikoisen jälkeen päätimme, että toinenkin lapsi saa tulla. Nyt meillä on kaksi lasta pienellä ikäerolla. Rankkaa on välillä, mutta meille tämä on silti ollut oikea ratkaisu.

että jos vaikka sinulla olisi kolmen lapsen kanssa noin 10 vuoden pilttiputki eli vaippaikäinen kotona, vuoden-puolentoista väleillä se kutistuu puoleen. Ei tarvitse aloittaa uudelleen ja uudelleen imetys-, soseutus-, kakatus- ja nukutusrumbaa. Samanikäisistä lapsista on paljon seuraa toisilleen, he oppivat toisiltaan ja tukevat toisiaan uusien taitojen treenaamisessa. Eikä työelämä ole jatkuvaa eestaas sahaamista, vaan kun lapset on kerran tehty, niin ne on tehty.

Poikien ikäero 23 minuuttia

neljä vuotta (ilman hoitoja ensin 2 vuotta) ja jos haluttiin maksimoida sisaruksen saamismahdollisuudet, piti aloittaa toisen yrittäminen suht nopeasti. Nyt sitten tulee ikäeroksi alle 2v. Jos ei olisi ollut ongelmia hedelmällisyydessä, olisin odottanut 4 vuotta ennen toista lasta. Nyt tulee varmaan rankkaa kun esikoinenkin vielä heräilee tosi paljon ja on pieni, mutta kyllä se sitten jossakin vaiheessa helpottaa ja saadaanpa ainakin kaksi lasta sitten :)

joten ne kannattaa tehdä pienellä ikäerolla, jolloin velvollisuus on hoidettu nopeammin pois alta. (Vähän niin kuin asevelvollisuuskin kannattaa suorittaa mahdollisimman nuorena, niin se ei sitten häiritse muuta elämää.) Jos vielä tekee lapset nuorina, on siinä sekin hyvä puoli, että on sitten itsekin vielä nuori, kun lapset muuttavat pois kotoa ja pääsee taas nauttimaan elämästä parinkymmenen vuoden "vankeuden" jälkeen.

imetys-, soseutus-, kakatus- ja nukutusrumbaa. Eikä työelämä ole jatkuvaa eestaas sahaamista, vaan kun lapset on kerran tehty, niin ne on tehty.

[/quote]

Mä ainakin nautin siitä imettämisestä ja kaikesta vauva puuhailusta, kun toinen on jo sen ikäinen, ettei tarvitse äitiä ihan koko ajan ja viihdyttää vauvaa esim. sen aikaa kun itse käy vessassa. (sehän alkaa huutaa samalla sekunnilla, kun saa housut kinttuun)



Jos en lasten välissä olis ollut yhtään töissä olisin niin pudonnut kaikesta kehityksestä, mitä siinä välissä oli tapahtunut.



ap

Onhan tuo välillä rankkaa ja varmaan tätä on tullut valiteltuakin (4lasta/7 vuotta).



Tosin olen valittanut lumitöistä kun asun omakotitalossa. Ja kerrostalossa asuessani ikävistä rajoituksista äänen pitämisen suhteen (tykkään herätä viiden maissa).



Lasten tekemisessä pitkällä aikavälillä en osaa hahmottaa hyviä/huonoja puolia, kun ei ole kokemusta. Lyhyellä välillä on tuo välillä rankaa, kun on joku aina ollut vaippa/yöheräily iässä. Mutta viidentoista vuoden päästä pitäisi kaikkien olla muuttaneet kotoa ja voinen hankkia rauhassa harrikan ja elää viidenkympin villitystä ilman jaloissa pyörivää tenavaa.



Eli kaikkea ei voi saada ja jokin aina välillä mättää joka ratkaisussa ja kaikesta löytää hyvätkin puolensa. Ja jokeinen valitsee makunsa mukaan.. (sikäli kun on mahdollista). Itse tykkään lyhyestä ikäerosta ja omakotitalosta.

Ymmärrän kyllä halun tehdä lapset nopeasti peräkkäin. Lyhyen ikäeron lapsilla on enemmän yhteistä ja heistä on enemmäin seuraa toisilleen kuin vaikkapa viiden vuoden välein syntyneillä. Mutta monet tuntuvat tekevän sen oman jaksamisensa kustannuksella.



Kuitenkin nuo hyvät puolet pätevät vain pikkulapsiaikaan, aikuisena lapset ovat läheisiä sen sisaruksen kanssa, jonka kanssa heillä on muutenkin eniten yhteistä. Itse esim. tunnen viisi vuotta nuoremman sisarukseni läheisemmäksi kuin kolme vuotta vanhemman.



Pieni ikäero ei ole niin suuri etu lapsille, että äidin kannattaa hankkia sen takia itselleen hermoromahdus tai vanhempien päätyä eroon, kun eivät jaksa hoitaa suhdettaan.

4 vuotta ja 6 vuotta minusta aivan liikaa ei ollut paljon mitään yhteistä lapsena ja se johti siihen että eipä ole aikuisenakaan. Että silleen. Kolmen pienen lapsen äiti nyt itse olen 4,5v, 2,5 v, 7,5 kk ja hyvin menee ei ole liian rankkaa minusta ainakaan.

Minä olen halunnut lapsille vuoden ikäeron, koettu toimivaksi ja hankittu myöhemmin kaksi samalla taktiikalla uudestaan. Ja toimii jälleen.

Minusta on ihanaa kun on kaksi vaippaikästä ja kaikki ohi kerralla.



2 täyttävä pukee itse vaatteensa, on päiväkuiva. Syö ja juo kuten muutkin perheestä.



Meillä talossa nukutaan hyvin! Nuorin 8 kk ikänenkin nukkuu 10 h unet jo pidemmältä ajalta, samoin isoimmat omaa tavat.

Jos en lasten välissä olis ollut yhtään töissä olisin niin pudonnut kaikesta kehityksestä, mitä siinä välissä oli tapahtunut. ap

Pidin joka lapsen syntyessä vuoden vauvaloman ja ehdin joka välissä käymään töissä (ekassa välissä pari kk, seuraavassa jo yli vuoden. Oikein mainiosti pysyi kehityksessä mukana.

Minulla sama kokemus.

Meitä on 4 sisarusta ja ikäeroa seuraaviin aina 5 vuotta.

Vanhin meni naimisiin ja sai omia lapsia kun me pienimmät leikittiin pihaleikkejä.



Varsinkin kuopus ja esikoinen meidän perheessä on kaukana toisistaan. Ei sidettä.



13

Itselläni erot sisruksiini on 4v, 7v ja 10v ja kaikkien kanssa olen läheinen.

Kiitti huolenpidosta mutta jaksetaan oitaa lapsia ja parisuhdettakin!

Meillä on aikaa harrastaa omia asioita, isoimmat lapset jo harrastaa hiukan omia juttuja myös ja käy kavereilla.

Pari vuotta lisää niin lapset on aina jossain ja saa pyöritellä varpaita.



Nyt meillä yksi kerhossa, toinen tuli eskarista ja katselee hetken videoita, vauva leikkii tuossa lattialla ja taapero nukkuu päikkyjä.

Mies työmatkalla. ;)



13

4 vuotta ja 6 vuotta minusta aivan liikaa ei ollut paljon mitään yhteistä lapsena ja se johti siihen että eipä ole aikuisenakaan. Että silleen. Kolmen pienen lapsen äiti nyt itse olen 4,5v, 2,5 v, 7,5 kk ja hyvin menee ei ole liian rankkaa minusta ainakaan.

ja ikäerot 6 ja 7 vuotta ja ei mitään tekemistä keskenmämme. Olemme täysin erisukupolvea ja outoja toisillemme.

Omat lapset tehty huomattavasti tiuhemmalla tahdilla ja ovat todella läheisiä vielä nyt 14v,15v ja 17v

ennen lapsia, saa hyvät äitiys-ja vanhempainrahat. Samoilla tuloilla lasketaan sitten kakkonen,kolmonen jne. jos tulevat kolmen vuoden sisällä edellisestä. Laskin kerran, että näin lapsia tehden olisin koko ajan tosi hyvätuloinen:)



Sisaruksista on seuraa toisilleen. Itselläni sisarukset ovat valitettavan eri ikäisiä ja minä olen tästä kärsinyt itse. On myös mukava hoitaa kotona lapset ilman päiväkotirumbaa, kun ovat kaikki kerralla pieniä.



Toiselle sopii toinen tapa ja kannattaa kuunnella itseään. Kodinhoitoapuakin on saatavilla tarvittaessa,jos liian rankaa on.

-haluan kasvattaa lapsistani tasavertaisia kavereita keskenään, pelkään että jos nuorimmainen on selvästi esikoista/keskimmäistä pienempi tulee hänestä koko perheen lellipentu, se iltatähti kaikkien vauva, pikkuprinsessa, joka tulee ikuisesti saamaan kaikkea enemmän ja hienommin kun on pikkuinen "älä viitti, ymmärrä rttä se on vielä niin pieni".. sillon sisarussuhteesta ei ole mitään "hyötyä" siinä määrin kun samaan aikaan leikki-ikäiset sisarukset oppivat sosiaalisen kanssakäymisen taitoja (jakaminen, neuvottelu, huomioiminen, empatia) toisiltaan.



ja onhan se paljon helpompaa viettää ensin sitä pikkulapsi aikaa, kun tasapainotella eri ikäisten eri tarpeiden kanssa.. sitten kun ne on kerralla tehty, alkaa vanhemmillakin uusi elämänvaihe kun lapset muuttaa pesästä, jos perheessä on kolme lasta yli viiden vuoden ikäeroilla kaikki, elää parisuhde "lapset kotona"-vaihetta 20 vuoden sijasta 30..

Laske siinä vaan!

Olen ollut 1 kuukauden hoitovapaalla. Käynyt siis töissä.



Juu, samaa rahaa saisi mutta kyllä välillä tipahtaa hoitovapaalle jos ei töihin palaa.



13