Miten käy, jos kaikki omaisuus on miehen nimissä?

Niin, aviopuolisi ei peri vaan perilliset ovat aina lapset eli rintaperilliset. Jos ei ole perillisiä, leski perii toisenkin osuuden. Ennen perunkirjoitusta suoritetaan puolisoiden välillä ositus, katsotaan kuka omistaa mitä ja mitä velkoja heillä on. Kumpikin pitää oman omaisuutensa avioliittolain mukaan, siksi emme puhu lesken perineen mitään, hänen omaisuutensa vain erotellaan kuolinpesästä. Köyhempi puolisi voi saada tasinkoa, mutta rikkaamman ei ole pakko sitä maksaa perillisille eli yhtä tyhjän kanssa monesti.

Jos kaikki omaisuus on toisen nimissä, mutta toinen on osallistunut esim lainojen maksuun ja siten kerryttänyt omaisuutta toisen nimiin (mikä on tyhmää=omiin nimiin oma omaisuus esim lainojenmaksut itse), voidaan ajatella, että maksetut lainaosuudet ym laitetaan myös sen ei omistajan nimiin. Ennenhän mies omisti nimissään kaiken omaisuuden, ja vaimo hoiti kotona lapsia. Nykyään "jyvitetään" omaisuutta myös sille joka on sitä kartuttanut työllä, palkalla, velanmaksulla.

Perunkirjoitus on osituksen jälkeen seuraava vaihe avioparilla eli selvitys varoista ja veloista, ja maksetuista hautajais ym kuluista. Viivan alla sitten näkee millainen pesä kyseessä, velkaa vai omaisuutta. Testamentii julkaistaa tässä tilanteessa. Lakiosuuttansa voi pyytää ja testamenttia voi moittia 6 kk ajan ja vaatia vaikka pesänjakajaa, sitä ei tarvitse tehdä tässä tilaisuudessa. Perunkirjoitukseen ei tarvise mennä, sen voi tehdäö yksikin pesän hyvin tunteva henkilö. Kutsu pitää tulla jokaiselle pesän osakkaalle kirjallisena, kirjattuna. tuleeko vai ei, ei tarvitse ilmoittaa, mutt h yvä tapa on ilmoittaa ettei tule. Lakiosuuden saa aina, täysin peinnöttömäksi ei voi jäädä...kuin pesästä jossa ei ole yhtään mitään! Testamentilla ei voi perillistä tehdä täysin perinnöttömäksi, lakiosuus kuuluu aina. Pesänjakajan palkkio menee kuolinpesästä, ei jakajaa hakevalta omasta pussista, se on pesän kulu.

Pesänjakaja tulee yleensä hakea pesään, jos siinä on yksikin alaikäinen, ainakin hyvä on menetellä niin. Monesti äiti tai isä on myös pesän osakas, ja silloin on eturistiriita. Ja alaikäiselle tai vajaavaltaiselle on hyvä hankkia edunvalvoja/lakimies VAIN TÄTÄ PESÄNJAKAMISTA VARTEN. Ei sitä tarvitse ottaa pidemmäksi aikaa. Tosin monelle lapselle olisi ollut hyvä, että edunvaloja katsoisi, ettei elossaoleva äiti/isä ym tuhlaa omaisuutta, vaan se pysyy lapsella täysi-ikäisyyteen asti. Monesti lapsen perintö käytetään "perheen ankeaan elämään" ym...se on rikollista toimintaa!!! Olen vierestä nähnyt monia tapauksia, ja kuka alkaa käymään ainoaa vanhempaansa vastaan oikeutta.

Ja koti-irtaimistosta ei kannata nykyaikana kovasti meuhdota, monesti sen arvoksi tulee vain 200,-e tai ei merkitä kuin tavanomainen koti-irtaimisto. Jos perheessä arvokasta, esim taulu 10.000,- , sen voi laskea erillisenä, ei juuri muuta. Käytetty huonekalu, olkoon vaikka tyylihuonekalu, ei ole kovin arvokas. Tämä kannattaa muistaa, ja lopettaa vauhkoaminen isän tuolista tai äidin maljakosta. Ne voi jakaa siten, että esim. vuorotellen valitaan tavara, ja katsotaan että kasat tulevat yhtä suuriksi tai sitten kukin sanoo vuorollaan, mitä haluaa..ja monen haluajan kesken vedetään pitkästä tikusta kuka sen saa. Tasataan niitä sitten jossain vaiheessa. Yleensä kannattaa verrata kirpparihintojen mukaan, muistoissa hinnat nousevat ylihintaiseksi. Jos ei tule sopua tavaroista, myydään ne, ja jaetaan saadut rahat tasan. Yhteisomistuksen purun voi hakea kuka vaan jakamattomalle pesälle, ja silloin ei tarvitse pitää esim yhteiskiinteistöjä, kukin saa osuutensa lopullisella jakokirjalla. Ota tuomari ja hän hakee yhteisomistuksen purun, aikaa menee noin 6 kk. Sitten jaetaan rahat. Joku osakas voi ostaa yht.om.purun alaisen huvilan ym... yhteisomistuksia, jakamattomia pesiä ei kannata juurikaan pitää. Huvila rapistuu, kun kukaan ei tee mitään remonttia ym, ja siksi talot kärsivät arvonlaskusta. Myyntiin vaan, vaikka yksi osakas ostaisi! Yleensä se ostaa, jolla on rahat, ei kannata olla kateellinen yhtään.

Tässä vaiheessa monesti myydään omaisuuksia rahaksi, joka on sitten helppo jakaa.

Ja tosiaan perunkirjoituksen jälkeen laaditaan jakokirja, siinä määritellään kuka mitäkin saa. Raha on helppo jakaa. Kiinteistöjä voi ostaa ken haluaa itselleen, tai sitten ne ostaa ulkopuolinen. Arvon määrittää puolueeton/tai kaisi eri kiinteistövälittäjää.

Näin asiaa etenee normaalisti, jos esim kumpikin puolisi on kuollut. Jos pesään jää leski, on testamentteja ym, asiat etenevät muuten samoin, mutta leskelta ei asuntoa voi myydä alta. Hänellä on oikeus asua siinä asunnossa loppuelämänsä, mutta hän omistaa siitä vain puolet ja ei saa myydä sitä ilman perillisten lupaa. Jos myy, perilliset pääsevät kiinni osaansa ja voivat vaatia osuutensa maksamista. Monesti odotetaan, että kumpikin vanhemei on kuollut/joutunut lopulliseen hoitoon, ja sitten vasta pesä jaetaan lopullisesti. Niin meilläkin, maksoimme perintöverot ensin saamatta mitään ja 10 vuoden päästä saimme vasta perintömme...onneksi, sillä se kerrytti mukavan arvonnousun asunnossa! Kannattaa muistaa tämäkin. Ahne ei kannata olla, onhan perintö vain ilmaista rahaa vanhemmilta. Kiva on sitä saada myöhemminkin.

Puolet periytyy lapsille ja puolet on sun avio-oikeuden perusteella.

puolisojen kesken tasinko tai mikä se nyt onkaan nimeltään... eli sulle lasketaan puolet teidän yhteisestä omaisuudesta (sillä erotessa ja kuolemantapauksessa puolisoiden omaisuus katsotaan yhteiseksi, ellei avioehtoa ole tehty).

Hallintaoikeustestamentti olisi varmaan ihan fiksu veto.

keskinäisen testamentin, mutta lakiosa menee silti lapsille. Ja lapset perivät isänsä kokonaan, puoliso ei peri mitään. Eli jos kaikki on miehen nimissä, lapset perivät kaiken ja sinulle ei jää mitään.



Omistaako ja rahoittaako mies oikeasti kaiken vai onko tilanne se, että yhdessä oikeasti maksatte asuntoa ja muuta, mutta jostain syystä omaisuus on vain laitettu miehen nimiin? Jälkimmäiseen ei kannata missään tapauksessa suostua.

täältä saat kaikenlaisia neuvoja, joiden paikkaansapitävyys voi olla niin ja näin.

Mutta kuolemantapausta varten kannattaa olla hallintaoikeustestamentti. Muuten puolelle omaisuudesta, eli lasten osuudelle määrätään edunvalvoja, jos lapset on alaikäisiä. Ja silloin sun pitää tehdä raporttia kaikesta omaisuuden hoidosta ja käytöstä, mikä on aivan turhaa ja turhauttavaa ylimääräistä työtä, jos ei ole hallintaoikeustestamenttia tehtynä.

keskinäisen testamentin, mutta lakiosa menee silti lapsille. Ja lapset perivät isänsä kokonaan, puoliso ei peri mitään. Eli jos kaikki on miehen nimissä, lapset perivät kaiken ja sinulle ei jää mitään. Omistaako ja rahoittaako mies oikeasti kaiken vai onko tilanne se, että yhdessä oikeasti maksatte asuntoa ja muuta, mutta jostain syystä omaisuus on vain laitettu miehen nimiin? Jälkimmäiseen ei kannata missään tapauksessa suostua.

ihminen ymmärtää, noista omaisuuksien perintöasioista. Mä olen koko ajan luullut, että mä saan puolet automaattisesti, mutta esim. sinä 4 sanoit etten saakaan. Yhdessä ollaan maksettu talolainoja, mutta mulla on tietysti ollut välillä vuosia etten ole maksanut, kun olen ollut lasten kanssa kotona.

niin hallinta kaikkeen pysyy kuitenkin sinulla.

Suosittelen kuitenkin lakimiehen puoleen kääntymistä, jos nämä asiat askarruttaa. Netistä löytyy kyllä myös tietoa. Ei siis keskustelupalstoilta.

http://www.naimisiin.info/haaopas/omaisuusjako.html

Aviopuoliso ei peri, vaan pitää oman osuutensa yhteisestä omaisuudesta, siis puolet. Ei ole väliä kumman nimellä omaisuus on vaan osituksesa kaikki lasketaan yhteen, siis velat ja varat, ja sitten jaetaan kahteen osaan. Lapset saa isän osuuden ja vaimo pitää omansa.

jos puolisosi kuolee koko hänen omaisuutensa perii lapset. mutta ennen perinnänjakoa suoritetaan ikäänkuin tasaus, jossa sinulle irroitetaan siitä miehesi omaisuudesta puolet. et siis peri mitään, vaan omstat sen puolikkaan jo nyt.. sitten se puolikas menee lapsille. jos ei siis ole testamenttia sinun hyväksesi. jos mmiehesi olisi testamebntannut omaisuutensa "sinulle" (niinkuin sanotaan virheellisesti) niin siinä tapauksessa saat ensin sen oman sinulle kuuluvan puolikkaasi, lopuista saat vielä puolet ja sen lopun neljänneksen perivät lapsen. näin niinkuin kansankielellä erittäin yksinkertaistetusti :)

Ap

niin hallinta kaikkeen pysyy kuitenkin sinulla. .

Jos sellaista ei ole tehty, niin viranomaiset katsovat, että vainaja ei luottanut, että lasten vanhempi osaa pitää huolta lasten omaisuudesta ja siksi määrätään edunvalvoja, ettei vanhempi käytä kaikkea lasten omaisuutta ennen kuin he ovat täysi-ikäisiä.

Eli siksi pitää tehdä hallintaoikeustestamentti, jos halutaan, ettei tule perheen ulkopuolista edunvalvojaa.

Jos vanhemmat taas haluavat, että heidän kuollessaan lapsille tulee edunvalvoja, niin senkin voi määrätä testamentilla. Esimerkiksi yksinhuoltajan, jolla on omaisuutta, kannattaa määrätä testamentilla edunvalvojaksi sellainen ihminen, joka tuntee omaisuuden hoitoa. Muuten edunvalvojaksi määrätään joku virkamies, joka ei välttämättä tunne kovin hyvin juuri sen tietyn omaisuuden hoitoon liittyviä yksiyiskohtia, tai joka näkee hyvän ja järkevän omaisuuden hoidon hyvin eri tavalla kuin lapsen läheiset.

Testamentteja kannattaa siis tehdä, jos ei halua, että ties mitkä virkamiehet puuttuu omaisuuden hoitoon.

mutta se on tehty monta vuotta sitten ennen avioliittoa ja lapsia ja siina testamentataan kaikki miehen veljelle? Ja omaisuus siis kaikki miehen nimissa. Mita tapahtuu, jos mies kuolee?

Huonosti.

Huomaathan eron avo- ja avioliiton välillä.

mutta se on tehty monta vuotta sitten ennen avioliittoa ja lapsia ja siina testamentataan kaikki miehen veljelle? Ja omaisuus siis kaikki miehen nimissa. Mita tapahtuu, jos mies kuolee?

Elämäntilanteiden muuttuessa tuollaisten paperien sisältö pitää tarkistaa. Jos niin ei tehdä, niin vainaja on sitten halunnut antaa veljelleen perintöä.

Lapset tietenkin saavat lakiosuutensa ja vaimokin puolikkaansa, mutta neljännes menee veljelle testamentin perusteella.

Tuollaiset testamentit voi toki jo alunperinkin kirjoittaa niin, että testamentti ei ole enää voimassa, jos testamentin tekijä on naimisissa tai jos hänellä on lapsia.

Tai meillä on sellainen versio, että minulla on hallintaoikeus, kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä.

Meillä on testamentti tehtynä, mutta se on tehty ennen avioliittoa ja siinä lukee minun nimeni lisäksi se, että olen avopuoliso. Eli siis tyyliin "testamenttaan kaiken omaisuuteni avopuolisolleni Maija Meikäläiselle, lapsilla on oikeus lakiosaan."



Onko tuo vielä pätevä, vai pitääkö se muuttaa nyt kun olemme naimisissa? Ja pitääkö hallintaoikeustestamentti tehdä erikseen, vai riittääkö tuo? En muista onko siinä mitään mainintaa edunvalvojista, muistaakseni ei.

niin kauan, kun sinun osuutesi omaisuudesta on korkeintaan puolet ja teillä ei ole avioehtoa. (Jos sinun osuutesi omaisuudesta olisi yli puolet, sinun ei tarvitsisi luovuttaa omaa omaisuuttasi lapsillesi tasinkona miehesi kuollessa.)



Käsittääkseni hallintaoikeustestamentillakaan ei ole merkitystä, jos joku perillisistä vaatii omaa lakiosaansa. Jos tästä on todellakin jokin poikkeus alaikäisten perillisten kohdalla, niin joku joka oikeasti tietää asiasta, voisi kertoa tarkemmin.



Testamentilla on joka tapauksessa se merkitys, että sillä voi pienentää lapsille kuuluvaa osuutta. Eli kun normaalisti lapset perivät koko sen miehen puolikkaan yhteisestä omaisuudesta (leski saa siis puolet avio-oikeuden nojalla), niin testamentilla voi määrätä, että puolet vainajan puolikkaasta menee leskelle (siis alkuperäisestä yhteisestä omaisuudesta 3/4) ja lapset saavat vain puolet vainajan puolikkaasta.