Mitä köyhempi perhe, sen enemmän tavaraa kotona

Tästä pyrinkin pois. Köyhänkin kannattaa ostaa laatua silloin kun pystyy. Monesti taitaa kuitenkin olla niin, että köyhiä "autetaan" antamalla kaikki vanha heille kun se tulee halvemmaksi kuin viedä kaatopaikalle.

Kirpputoriltakin voi ostaa vain vähän, sitä mitä tarvitsee, silloin halpaa.

Joilla saisi ruokaa vain kylän edullisimmista Automarketista. Markettiin kulkeminen olisi köyhän ongelma, ei yhteiskunnan.



Köyhä on usein köyhä, koska oli niin kivaa häiriköidä matikan tunnilla ala-asteella :)

ja laadukkaan paidan 20 eurolla.



Itse olen nin pettynyt näihin 20 euron vaatteisiin, että aloin taas ompelemaan vaatteita lapsille, vain saadakseni vaatteita, jotka kestävät enemmän kuin kaksi pesua.

ihan köyhäksi mutta sitä taidan olla.

Kotona ei ole ylimääräistä tavaraa, kaikki mitä lapsen kanssa tarvitaan ja lapsen lelut. Ei ole taulutv:tä ja tyhjää tilaa näkyy. Eikä minulla ole mitään tarvetta hamstrata kirpparilta, alesta eikä tuttujen ylimääräisiä roinia omaan kotiini. Vaatteita ostan yleensä harvoin ja muualta kuin kirpparilta.

Kämpän täyttäminen roinalla lattiasta kattoon on mielestäni jo mielenterveydellinen ongelma, ei rahallinen.

Jos jätetään tuo taulu-tv pois, niin mun mielestä romun määrä on suhteessa asukkaiden ikään eniten. Kaikilla iäkkäämmillä ihmisillä on liikaa tavaraa. Oli köyhä mummeli tai rikas, niin joka paikka on täynnä sälää. Mitä vanhempi ihminen on, sitä vähemmän heittää mitään pois ja kyllähän sitä vuosien saatossa kertyykin.

Musta tuntuu että mun isäni omistaa edelleen jokaisen esineen jonka on koskaan omistanut, oli se sitten halpa tai kallis. Se omistaa edelleen varmaan jokaisen ruokakaupan muovipussinkin, ja Hesarin.

Jos jätetään tuo taulu-tv pois, niin mun mielestä romun määrä on suhteessa asukkaiden ikään eniten. Kaikilla iäkkäämmillä ihmisillä on liikaa tavaraa. Oli köyhä mummeli tai rikas, niin joka paikka on täynnä sälää. Mitä vanhempi ihminen on, sitä vähemmän heittää mitään pois ja kyllähän sitä vuosien saatossa kertyykin.

kun mulla ei halpis paidatkaan mene huonoksi pesussa?

ja laadukkaan paidan 20 eurolla. Itse olen nin pettynyt näihin 20 euron vaatteisiin, että aloin taas ompelemaan vaatteita lapsille, vain saadakseni vaatteita, jotka kestävät enemmän kuin kaksi pesua.

Yleensä köyhillä on myös pienemmät asunnot joten voi olla että se tavaran määrä vaan näkyy helpommin.

Me ei olla köyhiä mutta pakko myöntää että tavaraa on paljon. Ei näkyvillä mutta esim. ullakolla. Mun on pitänyt pitkän aikaa siivota se, tekisin varmaan löytöjä, mutta on vaan jäänyt. Sinne on niin helppo viedä tavaraa.

Mutta jos joku tulee meille kylään, niin ei se sitä arvaa, ei meillä näkyvillä ole mitenkään erityisen paljon tavaraa ja asuntokin on suht isohko että kai ne tavarat myös tänne mahtuu paremmin kuin pienempään asuntoon.

Appiukko tienaa n. 300 000 e vuodessa. Kyllä heillä on kahdelle isompi asunto kuin meillä kolmelle ja myös paljon enemmän tavaraa: kirjoja, levyjä, tauluja, koruja, vaatteita... Eikä mitään tarjoustalon alekorista poimittuja ;)

Ja koti on täynnä tavaraa.Tosin, asumme 5 henkeä 82 neliön asunnossa, joten kyllähän se tafvara näkyy paremmin, ja määrä näyttää isommalta, kuin jos käytössä olisi 200 neliön omakotitalo asianmukaisin säilytysratkaisuin.Kun tietää että rahaa on vähän, tavarasta on vaikeampi luopua.Miettii kaksi tai kolmekin kertaa, josko jotakin voisi vielä tarvita myöhemmin, korjata ym.Ja jos kirpputorilla tulee vastaan jotain edullista, sen ostaa säilöön, vaikka tietää, että käyttöä on vasta vuoden päästä. (esim. lasten vaatteet)Ei sieltä kirppäriltakaan kannata huonoa ostaa.Ostan mieluummin sen Marimekon merinovilla neuleen kirpputorilta parilla eurolla, kuin uuden tekokuituisen kympillä Hm:ltä.

Luksusta ja soljuvan ajattelun ehto on avara tila. Tila maksaa. Siihen, ilman ostamiseen, on hyvin harvalla varaa. Edes keskituloisella.



Köyhyyttä toki korvataan usein halvan tavaran määrällä ja kun tilaa on valmiiksi niukalti täyttyy asunnot ääriään myöten.

Olette ilmeisesti niin nousukkaita, ettei teitä hyväksytä varakkaiden piireihin? Kun näköjään liikutte pelkästään köyhien piireissä...

Meillä on rahaa ja omaisuutta ja on myös tavaraa. Tosin asutaan lapsen kanssa 60m2 kolmiossa, joten tavaramäärä näkyy helposti. Kun näen kaupassa jonkun kivan lastenvaatteen ym. on se "pakko ostaa" vaikka juuri nyt olisikin tarpeeksi vaatteita ym. Silloin ostan koko-paria isomman ja laitan jemmaan odottamaan. Sitten kun tulee aika ottaa ne käyttöön huomaankin että kenkiä onko viisi paria tai haalareita onkin samaa kokoa neljä, kun olin uhontanut että oli jo ostanut seuraavaksi talveksi. Nyt yritän päästä tavaramäärästä eroon ja laitan niitä Huuto.nettiin myyntiin. Kestää tietenkin aikansa kun saane sinne laitettu ja että joku ne siltää ostaa ja hakee/ postitaa. Kun on paljon käytössä tavaraa esim. vaatteita niin niitä myös tulee sitten paljon kerralla myyntiin.

kun mulla ei halpis paidatkaan mene huonoksi pesussa?

ja laadukkaan paidan 20 eurolla. Itse olen nin pettynyt näihin 20 euron vaatteisiin, että aloin taas ompelemaan vaatteita lapsille, vain saadakseni vaatteita, jotka kestävät enemmän kuin kaksi pesua.

Kyllä meillä kestää H&M -paitakin hyvin saati sitten jotkut Me&I -paidat joista saa vielä kirpparillakin hyvän hinnan 2 lapsen käytön jälkeen.

-paljon tilaa

-varaa ostaa laadukasta tavaraa

-varaa heittää pois kaikki mitä ei enää tarvita.

Esim. meillä on pieni asunto, emmekä raaski heittää pois tavaraa jota vielä saatetaan tarvita. Telkkarikin on sellainen iso vanha mötikkä eikä kevyt sulavalinjainen taulu-tv.

Siksi hyvät viihdelaitteet ja lapsilla on pleikkarit, wii ja omat käsikonsolit ja paljon leluja.

Tekemistä riittää ja ne ei marise, ettei ole tekemistä.

Matkoihin ei ole varaa, niin ollaan kotona paljon.

Ei me mitään krääsää osteta ja ihan kaunis koti meillä on.

Lastenhuoneet on kyllä täynnä tavaraa.

Ei edes tarpeetonta, kun eihän sitä tiedä, jos sitä joskus vielä tarvitsisi.

60m2 kolmiossa..:)))

Meillä on rahaa ja omaisuutta ja on myös tavaraa. Tosin asutaan lapsen kanssa 60m2 kolmiossa, joten tavaramäärä näkyy helposti. Kun näen kaupassa jonkun kivan lastenvaatteen ym. on se "pakko ostaa" vaikka juuri nyt olisikin tarpeeksi vaatteita ym. Silloin ostan koko-paria isomman ja laitan jemmaan odottamaan. Sitten kun tulee aika ottaa ne käyttöön huomaankin että kenkiä onko viisi paria tai haalareita onkin samaa kokoa neljä, kun olin uhontanut että oli jo ostanut seuraavaksi talveksi. Nyt yritän päästä tavaramäärästä eroon ja laitan niitä Huuto.nettiin myyntiin. Kestää tietenkin aikansa kun saane sinne laitettu ja että joku ne siltää ostaa ja hakee/ postitaa. Kun on paljon käytössä tavaraa esim. vaatteita niin niitä myös tulee sitten paljon kerralla myyntiin.

Ei edes tarpeetonta, kun eihän sitä tiedä, jos sitä joskus vielä tarvitsisi.

Ei me varmaan varsinaisesti köyhiä olla, mutta ei erityisen hyvinkään toimeentulevia. Romua on paljon. Ja syynä juuri se, ettei raski heittää tavaraa pois, jos vaikka tarvitsee vielä. Sen tavaran uudestaan ostaminen kun maksaa. Toinen syy on toisaalta sekin, että ollaan vähän hamstereita luonteeltamme molemmat. TOisinaan pitää oikein ottaa asiaksi käydä tavaroita läpi ja heittää turhaa pois. Ihan itsestään se tavaran pois heittäminen ei onnistu, paitsi jos jotain selkeästi hajoaa.

Toisaalta mulla on tuttu, jolla on aina siistiä eikä yhtään ylimääräistä romua. Heittää kaiken turhan heti pois. Mutta kyllä heillä meneekin paljon enemmän rahaa tavaroihin, kun mitään ei saa olla "liikaa" ja ostavat tavaroita todellisuudessa paljon enemmän kuin me ja niitä harvemmin käyttävät loppuun. (Esim. vähän nuhjaantuneet vaatteet menevät meilläö kotivaatteina, kaverilla niitä ei ole ollenkaan. Pelkästään hyviä ja siistejä ja vähän nuhjaantuneet tai jopa vähemmälle käytölle jäävät heitetään heti pois.)

mutta miksi välttämättä tarvitsisi enemmän tilaa jos on kahdestana lapsen kanssa? Ja sijaintikin vaikuttaa paljon, esim. onko se 60 neliötä Ullanlinnassa vai Kontulassa...

60m2 kolmiossa..:)))