Rasittava sukulainen

tajusikohan edellinen kirjoittaja miten v-un typerä oli. Hänhän ensin haukkui ap:n ja asettautui tämän vihollisen puolelle. Ja hyvä että on bittimuste kuivunut niin on jo asettamassa itsensä toisen yläpuolelle eli kertomassa omaa samanlaista tarinaansa. Mikä v.u sua vaivaa.

Mimosojen taistelu, tällä palstalla nimittäin. Juokaa vaikka kuppi teetä ja katselkaa hetki ulos ikkunasta. Kyllä se siitä!

Laita kuulokkeet ja kuuntele musiikkia. Jos joku ihmettelee niin sano etta yritat tappaa aikaa kun et tavallisena tallaajana kelpaa seuraksi hienostuneelle A:lle. Tai raplaa vaikka koneella ja jos joku ihmettelee, niin sano etta sulla on blogi ja se vie sun aikaa 80 tuntia viikossa joudut sen kanssa  tekeen hommia. 

siis miksi on pakko jaksaa?



Voi muuttaa kauas tai tavata vaan harvoin, jos ei kemiat kohtaa.

on vaan ihan pakko jaksaa. On niin monia linkkejä häneen, että ihan väkisinkin kohtaa.



Miten jaksaa sellaista "ignooravaa" käytöstä?

Sen toisen jatkuvaa omahyväistä käytöstä?



Mulla ei oo paras itsetunto, en tie aina miten olisin.



Sununnilleen samanikäisiä, nuorehkoja aikuisia ollaan.

onko molemmat samaa mieltä asiasta? Entäpä jos toinen ei tiedä miltä sinusta tuntuu..

Kuulostaa tutulta. Yritän etsityä aina muuhun seuraan hänen läsnäollessaan. En halua tulla torpatuksi keskusteluissa - tää tekee sitä.Parempi vältellä niitä tilanteita.

on pakko jaksaa? Pystyisitkö pientä taukoa pitämään? Missä tapaatte, kun on useita linkkejä tällaiseen henkilöön?

Itse olen joutunut heivaamaan elämästäni vastaavanlaisia ihmisiä pois. Imevät energiat kuiviin...

Kun vaan on ihan pakko. En halua kertoa enempää, mutta nyt jo karttelen kaikkia mahdollisia yhteistilaisuuksia. Silti noita näkemisiä kertyy.



Lähinnä, että mitä ihmettä teen? Hoen jotain mantraa päässäni, etten kuulisi muuta? Alistun siihen, että ei edes kannata avata mitään keskustelua.



Minä kyllä kykenen keskustelemaan monien kanssa, olemaan ystävällinen, keskustelemaan monipuolisesti. Yleensa seurassani ainakin ihan näyttäisi muut viihtyvän.

Kun vaan on ihan pakko. En halua kertoa enempää, mutta nyt jo karttelen kaikkia mahdollisia yhteistilaisuuksia. Silti noita näkemisiä kertyy. Lähinnä, että mitä ihmettä teen? Hoen jotain mantraa päässäni, etten kuulisi muuta? Alistun siihen, että ei edes kannata avata mitään keskustelua. Minä kyllä kykenen keskustelemaan monien kanssa, olemaan ystävällinen, keskustelemaan monipuolisesti. Yleensa seurassani ainakin ihan näyttäisi muut viihtyvän.

kyllä tämän perusteella sinä näytät väähintään yhtä yimieliseltä ja dissaavalta kuin mitä väität sukulaisesi olevan! Hoet jotain mantraa, ettet kuulisi, mitä hän sanoo? Ei kannata edes avata mitään keskustelua? Sinä kyllä pystyt?

Te olette selvästi samaa mieltä toisistanne. SInun mielestäsi hän ei arvosta sinua ja sinun juttujasi tarpeeksi ja todennäköisesti hän tietää myös, että sinä et myöskään arvosta häntä ja hänen juttujaan pätkääkään. Tasapeli. AInoa ero on, että hän kuitenkin yrittää luoda yhteyttä ja käyttäytyä normaalisti kun kuitenkin puhuu jotain. Ja siitä hän saa pisteet minulta.

Mulla on ap yksi sun kuvaamasi kaltainen sukulaissuhde myös. TÄmäkin nainen on mielestään tosi pidetty ja fiksu keskustelija. Hän ei voi sietää minua, varmaankin siksi koska hänen mielestään dissaan häntä. ONgelma on kuitenkin siinä, että oikeasti hänen kanssaan ei voi keskustella mistään. Pitäisi vain myönnellä ja tukea hänen mielipiteitään ja egoaan. Olla vähän kuin taustakuoro. Hän on sitten säännöllisin väliajoin loukkaantunut mm. siitä että uskalsin vienosti olla eri mieltä jonkun talon arkkitehtuurista (ei edes kummankaan meidän oma talo, ja minä puolustin sitä kun hän haukkui). ENkä sanonut mitään henkilökohtaista vaan jotenkin niin että "älä nyt sentään, tuohan on kuitenkin aika tyylipuhdas ratkaisu omassa lajissaan." Siitä sitten vaadittiin anteeksipyyntöä puolen vuoden ajan! Mutta kaikille tämä ihminen jaksaa tosiaan kertoa, kuinka kivana keskustelijana ja kaverina häntä pidetään...