Tukiverkosto kaukana

ei edes mitään tukiverkostoa taida ollakaan, paitsi äitini joka asuu kaukana eikä jaksa hoitaa lasta muutenkaan. Kummit asuvat myös satojen kilometrien päässä. Ei olla miehen kanssa oltu kahdestaan lapsen syntymän jälkeen - tai siis ollaan, tunnin verran kun koiraa piti viedä hätätapauksena eläinlääkäriin ja äitini oli just käymässä. Mut ehkä tuota ei ihan laatuajaksi lasketa kuitenkaan. :D



Koska ulkopuolisen avun hankkiminen on aika kallista, eikä meillä ole vielä ollut akuuttia tarvetta, niin ei olla ostettu lastenhoitopalvelua. Kun on vielä toi koira, niin sekin mietityttää, että miten täysin vieras ihminen sen kanssa tulis toimeen, vaikka koira onkin kiltti.



Suoraan sanottuna mä en ehkä halua edes ajatella, mitä kaikkea kivaa voitais miehen kanssa kaksistaan tehdä, koska ei meillä ole siihen mahdollisuutta. Sitä vaan pettyy ja turhautuu, kun alkaa haaveilla jostain joka onkin sit vaikeampi tai mahdoton järjestää. Mä mieluummin keskityn hyviin puoliin; ollaan tiivis ja hyvinvoiva perhe, ja lapsi on oppinut kulkemaan kivasti mukana vaikka missä, kun mukaan hänet on kuitenkin ollut pakko ottaa. Enkä mä koe että parisuhde kärsisi siitä ettei saada olla kahdestaan, koska lapsi menee aikaisin nukkumaan. Me ei olla lapsen myötä vieraannuttu toisistamme, vaan päin vastoin hitsauduttu tiiviisti yhteen, ja rakkaus on vaan kasvanut.

mutta naapurusto vaihtui vuoden sisällä niin, että yks kaks ympärillä pyöri saman ikäisiä lapsia kuin omamme kymmenkunta. Ystävystyimme naapurien kanssa ja yya-sopimus on toiminut siitä lähtien, vuorovedolla. Meillä on myös ollut esim. työkavereiden riittävän vanhoja lapsia kesälomilla lapsia hoitamassa. Eli aina ei tarvita verisukulaisia ja vuosikausien ystäviä lastenkaitsentaan.

Kuulostipa ihanalta :) Mä luulen, että meilläkin mieheni on se joka kaipaa välillä sitä laatuaikaa. Mä viihdyn kyllä hyvin kotona, mutta ehkä me ei olla niin hyvin hitsauduttu yhteen tai ollaan sen verran erilaisia, en tiedä.

mutta naapurusto vaihtui vuoden sisällä niin, että yks kaks ympärillä pyöri saman ikäisiä lapsia kuin omamme kymmenkunta. Ystävystyimme naapurien kanssa ja yya-sopimus on toiminut siitä lähtien, vuorovedolla. Meillä on myös ollut esim. työkavereiden riittävän vanhoja lapsia kesälomilla lapsia hoitamassa. Eli aina ei tarvita verisukulaisia ja vuosikausien ystäviä lastenkaitsentaan.