Kertokaapa ajatuksianne imettämisasiastani

Aivan mahtavaa että täällä on muitakin samoilla linjoilla olevia/olleita äitejä. Mietin tuossa että katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Päätin että annan rintaa jos se tuntuu hyvälle, mutten ala itseäni pakottamaan siihen, ellei se ota onnistuakseen. Ei kai sitä ns. hyvää äitiyttä mitata sillä imettääkö vai pumppaako ja antaa sitä samaa äidinmaitoa pullosta :) Keskustelin miehenikin kanssa asiasta ja hän on iloinen senkin takia että hän pääsee myös yhtä lailla lapsen hoitoon alusta asti mukaan. Monestikkin kun se tahtoo mennä niin että kun imetät niin mies voi tuntea olonsa lapsen hoidossa ulkopuoliseksi vaikka muuten osallistuisikin täysin lapsen hoitoon. Itsestäni myös on hienoa että mies osallistuu alusta saakka kaikkiin eri osa-alueisiin lapsen hoidossa. Voimme silläkin nojalla että pumppaan rintamaitoa niin vuorotella mm.yösyöttöjä. Sekä minulla on esikoisellekkin antaa enemmän aikaa, kun uusi tulokas ei ole koko aika rinnalla... Noh nämä on mielipiteitäni ja omia näkökantojani asioihin ;)

plussaa ainakin se, että lapsesi saa ämmiä. Mä en ois jaksanu pumpata... Tissi on niiin paljon helpompaa tuikata mukelon suuhun, oli sit kotona tahi maailmalla. Tai siellä uimahallissa... ;)

itse en tykännyt ollenkaan siitä mutta sitten kuukauden kuluttua, kun haavat parani, aloin nauttia. Oli mahtava tunne kun vauva mumisi samanaikaan kun söi mmmmmmmm.... :)

ja kuten näit, ei sitä paljon kuukautta enempää tule, jos vain pumppailee. Pitääkö kaikesta tykätä? Teetkö muutenkin vain sellaiset asiat, joista tykkäät ja jätät muut tekemättä? Ei varmaan useakaan imetyksestä tykkää, mutta imettää silti. Hankalaa se on mullakin ollut jokaisen lapsen kohdalla ekat 3kk, sitten vasta alkanut sujua ilman mitään vaivaa.

En itsekään pidä imettämisestä. Se tuntui varsinkin aluksi pahalle ja sattui kovasti, mutta aikaa myöten siitä tuli ihan siedettävää ja lopulta luonnollinen juttu. Koskaan en kuitenkaan mitenkään erityisesti oppinut siitä nauttimaan.



Jos ei ole mitään muuta syytä olla imettämättä kuin, että se tuntuu pahalle, niin on aika lapsellista. Lapselle se on kuitenkin tärkeää ja luonnollista. Siinä lämmin äidin rinta on lapsen poskea vasten ja siinä on selvästi vauvan hyvä olla, turvallista ja lämmintä. Tämän halusin molemmille lapsilleni suoda.

En tietenkään jätä asioita tekemättä mistä en tykkää. Onhan se niin että jos imettää niin äidinmaitoa saattais riittää pitenpään, muttei sekään mikään kiveen kirjoitettu asia olisi. Mielestäni kuitenkin sitä painotetaan mm. neuvolassa että imettämisen tulee olla äidille positiivinen kokemus, niin se on sitä lapsellekkin... Näin olen ymmärtänyt ja kuullut :)

Lapsellista on siinä se, että et edes yrittänyt paria kertaa enempää. Jos vielä kolmen viikon päästä tuntuu todella pahalle imettää, niin sitten anna olla, mutta yritä edes vähän pitempään. Varaudu toki siihen, että se sattuu aluksi. Etenkin ensimmäisten imetysten aikana voi olla pahoja jälkisupistuksia kun jo kolmas lapsi sulla kuitenkin.

Tietysti imetät. Nyt tämän kakkosen kanssa vaan opettelet sen. Ei se niin ihmeelliseltä tunnu, kun siihen rutinisoituu. Itse olen imettänyt kaikkia lapsiani noin vuoden. En ole nauttinut tunteesta, mutten sitä niin inhonnutkaan. Mielestäni se on tosi luonnollista toimintaa toisin kuin pumppaaminen, jolla luonnollisesta toiminnasta tehdään järjetön hässäkkä. Imettäminen on NIIIIIIN helppo tapa ruokkia lapsi parhaalla mahdollisella tavalla, joten en voi ymmärtää äitejä jotka tieten tahtoen eivät imetä. Kuukauden verran rintamaitoa on aika vähän ja lapsen suolisto siinä vaiheessa vielä ihan kehittymätön korvikkeelle. Sääliksi käy esikoistasi.

Olisi ihan kiva nähdä tilastot, kuinka monen (vaikkapa täysimettäneen) äidin ekan viikon imetyskokemukset ovat olleet positiivisia. Tämä nyt on vain sitä imetyspropagandaa gone bad. Ei siinä välttämättä ole into piukeena, kun muksun pää pyörii, ei millään saa otetta, vauva huutaa, asento on hankala ja tissiin sattuu. Mutta tällaista se yleensä on ja IHAN NORMAALIA. Siinä sitä opettelee sekä äiti että vauva. Ja kauan siinä menee, että homma alkaa sujua. Tyhmää heittää heti kirves kaivoon.

En tietenkään jätä asioita tekemättä mistä en tykkää. Onhan se niin että jos imettää niin äidinmaitoa saattais riittää pitenpään, muttei sekään mikään kiveen kirjoitettu asia olisi. Mielestäni kuitenkin sitä painotetaan mm. neuvolassa että imettämisen tulee olla äidille positiivinen kokemus, niin se on sitä lapsellekkin... Näin olen ymmärtänyt ja kuullut :)

parhaalta tuntuu. Tosi hyvä, jos saat äidinmaitoa pumppaamalla annettua. Aina parempi niin kuin ilman.

yleensä ajattelee, että "mikä lapsesta tuntuu hyvältä ja mikä hänell on parasta". Tunnevammainen äiti taas ajattelee vain "mikä hänelle on parasta".

positiivisia tehtäviä kuin vain ravinto. tutustuhan asiaan huolella ja mietipä sitten, jos kuitenkin näkisit hieman vaivaa lapsesi eteen.

eikös kuitenkin pääasia ole että lapsi saa sitä rintamaitoa? Esikoisen kohdalla minulle tuli rintatulehdus, jonka seurauksena maidon tulo tyrehtyi. En silloin tajunnut pumpata rintoja tarpeeksi usein, tarpeeksi tyhjäksi joten se oli oma moka. Minusta ei kuitenkaan ollut vaivalloista pumapata rintoja tyhjäksi, päinvastoin. Se tapahtui nopeasti ja kivuttomasti. Jouduin esikoiden kohdalla välittömästi aloittaa korvikkeen antamisen lisämaidoksi, koska ei tullut kylläiseksi pelkällä rintamaidolla (ohjeet toimintaan sain neuvolasta). Kyllähän se kuulostaa ehkä tyhmältä äidin toiminnalta kun ei imetä, mutta se ei vaan tunnu millään tapaa luonnolliselta minulle :(

Ihme tyyppi olet!

Imetys tietenkin tuntuu oudolta aluksi. Pari viikkoa kun jaksat opetella, niin se alkaa yleensä sujua.

Mulla on neljän lapsen imetystaipaleen alussa aina menneet rinnanpäät rikki ja kipu on kova. Lisäksi ne yli täydet rinnat alussa, maitoa joka paikassa ja muutaman kerran rintatulehduskin. Silti mieleenkään ei ole tullut lopettaa tai edes miettiä TYKKÄÄNKÖ MINÄ siitä hommasta.



Olen kiitollinen että olen voinut ruokkia vauvaani omalla maidolla helposti ja hänelle täydellisellä ravinnolla. Vauva on kasvanut ja saanut vastustuskykyä.



Pumppaamalla teet asian todella hankalaksi ja helposti maidon tuotanto ehtyy, koska paras stimulantti eli vauva puuttuu. Vauva tyhjentää rintaa ja tilaa sitä lisää pajon tehokkaammin kuin pumppu.



Nyt vauvan synnyttyä unohdat itsesi, miltä sinusta tuntuu ja annat vauvan saada imeä rintaasi.

Tässä minun mielipiteeni.

Ja toki itsekkäältä voi kuulostaa, mutta minulle se luontevampi tapa on pumpata rintapumpulla ja antaa pullosta. Enkä kyllä huomaa että esikoisessani olisi mitään "vikaa" vaikken häntä imettänyt. Erittäin tyytyväinen ja ihana 3 vuotias :)

mä ainakin koin, ettei osastolla ketään kiinnosta imettääkö äiti tai miten se sujuu. Joten en mä usko, että sun tarvitsee selitellä kenellekään yhtään mitään osastolla tai muussa elämässä.

Mä otan osastolle omat tuttelit mukaan, koska esikoisesta maito ei noussut sairaalassaoloaikana ollenkaan, ja ne maitomäärät joita sieltä jaettiin, oli liian pieniä. Mun isokokoinen, yliaikainen lapseni huusi nälkäänsä päivin ja öin ja mä olin ihan poikki ja myöhemmin koin hirveitä syyllisyyden tunteita, kun olin luullut että itku kuuluu asiaan, enkä ollut tajunnut että lapsi on nälissään. Mulle ainakin on ihan yksi ja hailee mitä joku osaston työntekijä miettii, ja niin se on varmaan ap oikeastaan sullekin. :)

parasta olisi, että antaisit lapsen syödä tissiä laitoksella. Sillä saa maidon tulon parhaiten käyntiin ja sitten voit rauhassa pumpata. Ekoina päivinähän sieltä ei edes välttämättä tule kuin ihan pieniä pisaroita, kun vauva imee. Veikkaisin, että pelkällä pumpulla imetyksen käynnistämisen olisi aika paljon vaikeampaa.

mutta erittäin todennäköisesti maito riittää paremmin ja pitempään, jos imetät. Yleensä vauva saa imettyä maitoa paljon enemmän kuin mitä rinnasta saa pumpulla irti. Lisäksi imetys alun jälkeen paljon helpompaa, kuin ei tarvitse olla koko ajan pesemässä pumppua ja pulloja.



Sinuna minä päättäisin yrittää imetystä 3 viikkoa. Jos se vielä sen jälkeen tuntuisi epämiellyttävältä, siirtyisin hyvällä omallatunnolla pulloruokintaan.

Mietin joo itsekkin että maidon nousun kannalta olisi parasta päästää lapsi rinnalle, mutta sit pumpulla jatkaa. Esikoinen sai ekat maitonsa saikullakin pullosta, minulle tehtiin sektio jonka takia olin ns. poissa pelistä, eli heräämössä 6 tuntia. Noh kiitos kuitenkin että täältä sentään muutama ihan positiivinenkin mielipide löytyi ja sain uutta ajattelemisen aihetta monilta tänne kirjoittaneilta :) Kaikille kuitenkin tasapuolinen kiitos mielipiteistänne ;) Ja teille jotka negatiivisesti palautetta annoitte: Se ei tee minusta huonompaa äitiä, imetänkö vai pumppaanko maidon ;) Annan kyllä varmana sen kaiken läheisyyden mitä imettäessä lapsi saa niin 100% hänelle jollain muulla keinolla takaisin :)

huusi 3 ensimmäistä yötä rinnalla, kun ei maitoa tullut millään, painokin tippui jo ihan liikaa, joten sai sairaalassa lisämaitoa. Kun maito sitten neljäntenä päivänä nousi, olivat rinnat todella arat, ja pumppasin maitoa välillä käsin, jotta ei olisi ollut niin kivuliasta syöttää. Kokoajan mietin että se on täysin normaalia. Hammasta purren se onnistui, rinnat eheytyivät, ja imetys lähti sujumaan. Itselläni ei käynyt missään vaiheessa mielessä luovuttaa, koska olin varma että imetys onnistuu loppujenlopuksi. Olisi ollut kamalaa ruokkia lastani pelkällä lehmänmaidolla, mistä puuttuu kokonaan suojaavat elävät valkosolut, ym muut vastasyntyneelle hauraalle pienelle lapselleni tärkeät aineet. Ehkä olen ylisuojeleva hysteerinen äiti, mutta en välitä siitä.