*Ensikertalaiset lapsettomuushoidoissa*

Moi!

Meillä sama kohtalo, eli to.näk. luomulla lapsia ei ainakaan kovin helposti ole luvassa. Syynä sairastamani endometrioosi. Ensimmäinen inssi meille tehtiin 21.10 ja eilen sain tietää etten ole raskaana ja pettymys oli kauhea, vaikka vasta ensimmäinen yritys. Itkuhan siinä tuli. Miehelläkin tuli tippa linssiin. Mutta ei muuta kuin uutta yritystä tietysti putkeen. Hoidot ovat ainakin mulle olleet tosi raskaita henkisesti, hormoonit aiheuttivat tosi ikäviä sivuoireita ja tietysti tää pettymys etten ollutkaan raskaana on kova. Mutta luovuttaa ei aiota missään nimessä, sivuoireet ym kestän kyllä, kunhan vain joskus tärppäis ja kaikki tää kärsimys ois kaiken vaivan arvoista. Tarkoitus ei ole pelotella eikä masentaaa sua, kerroon vaan oman kokemukseni kun kaikki ei aina mee niinkuin elokuvissa. Meillä kun pienellä paikkakunnalla on vaan 1 lekuri joka on ku robotti, todella tyly ja tunteeton, eikä lääkäriäkään voi vaihtaa. Ehkä tää kaikki olis paljon helpompaa ymmärtäväisemmän lääkärin kanssa. Kovasti onnea matkaa sulle ja miehellesi ja eihän sitä koskaan tiedä, ihmeitä tapahtu... =) Tsemppiä ja jaksamista, ehkä tää vielä meilläkin iloksi muuttuu!

Täällä sitä ollaan samassa tilanteessa myös me. Ikäkin meillä aika sama kuin siellä päässä:) Minulla on todettu jo teininä rakkulaiset munasarjat. Kuukautiskivut olleet kaameat. Söin pillereitä 10 vuotta. Nyt kun elämään astui mies ja olemme olleet naimisissa 4 vuotta annoimme luonnolle mahdollisuuden. No kaikki ei tosiaan mennyt ihan suunnitelmallisesti.



Pääsimme nopeasti yksityisen kautta lähetteellä kunnalliselle klinikalle:) Tutkimukset alkoivat viikko lähetteen lähettämisestä....meidän onni. Se mitä on selvinnyt on vähän sama kuin teillä eli miehen sperman laatu heikko/tiheys todella matala. Luomu raskaus siis näin ollen aika epätodenäköistä vielä kun minulla omat ongelmat. Meille on tehty yksi inseminaatio joka epäonnistui. Tosin sperman laatu oli tuolloinkin niin heikko jotta lääkäri epäili jo alussa koko hoidon tehoa. Onnistumisprosentti meillä oli 5.

Nyt odotellaan kevättä ja sitä jotta pääsemme koeputkihoitoihin.



Elämä ollut katkeraa ja itkuista. Mieheni puolesta olen myös paljon itkenyt kun mies käsittelee nämä asiat vähän eri tavoin. Tuntuu niin kohtuuttomalta tuskalta väliin tämä kaikki. MOnesti sitä ottaisi itselleen huonon näytteen tuskan kuin sallisi toiselle pettymyksen. Itkut on vain itkettävä ja tunteet käytävä läpi. Onneksi avioliitto on terveellä pohjalla ja olemme toisillemme tuki ja turva.



Hassua meidän inssi oli 18.10 ja se siis epäonnistui. Samoissa vesissä uidaan:) Meillä ei ole vertaistukea joka olisi monessa hetkessä ehkä hyväksi. TÄmä on vain nyt tätä mutta toivoa kuitenkin on edessä kun hoidot jatkuvat. JA mikä tärkeintä ette te emmekä me ole lapsettomia kun siittiöitä kuitenkin olemassa. Itse hedelmöitykseen riittää se yksi:) JA muista se jotta spermanäytteen laatu heittelee. Tänään se voi olla surkea ja viikon päästä a-luokkaa. Pää pystyyn siis:)



Elämää on ilmankin lapsia joten koitetaan katsoa asian hyvää puolta. NAutikaa kun ootte kahestaan ja karatkaa aikaa sekä hullutelkaa. Vielä tulee päivä jotta saamme olla äiti ja isä ja silloin elämä ainakin hetkeksi pysähtyy:)

...tutkimuksiin ja miehen spermanäytevastaus näyttikin sitten karun totuuden. Terveitä siittiöitä on vain 1 %. Muuta ongelmaa tämän lisäksi ei vielä ainakaan ole tiedossa.



Ollaan suunnilleen saman ikäisiä kuin te, mut meillä vika on näin alkuun löytyny minusta, naispuolisesta "jäsenestä". Eli hormonitasoni oli hieman alakanttiin ja sitä on lääkitty kolme kuukautta Clomifenilla kierron alussa ja sitten viime kierrossa kokeiltiin Lugesteronia, joka ei mulle sopinut. L jätettiin nyt pois ja näinä päivinä pitää pistää Pregnyl-pistos. Ite olin yllättyny, että sekä Clomi että Pregnyl on käytössä myös miesten hedelmättömyyteen.



En tässä kauheasti osaa vertaistukea antaa, mutta tiedän, että yrittäminen ja pettyminen yhä uudelleen on raskasta. Meillä on yritetty 16 kuukautta.

Heipä hei.

Itsellä olisi tulossa joulukuussa toinen yritys icsi:ä, ensimmäinen kerta n. vuosi sitten ei tuottanut tulosta, keväällä yritettiin pakastealkion siirtoa tuloksetta.

Olen 32v ja mies 36v, luomuna yritettiin noin 3v jonka jälkeen hakeuduttiin tutkimuksiin, jossa selvisi että syy lapsettomuuteen johtuu miehestä (terveitä siittiöitä n.10%).



Itse käyn OYS:ssa ja ainakin olen tähän asti saanut hyvää palvelua ja opastusta, en tiedä kuuluuko se heidän tehtäviinsä, mutta joskus tuntuu aika raskaalta ja olis hyvä jutella vähän syvällisemmin asioista, varsinkin kahden negatiivisen hoidon jälkeen oli aika raskas olo.



Onneksi mulla on aika "nollaavat" harrastukset eli saan sitä kautta muuta ajateltavaa niin ei kovin ole kerennyt masentumaan.

Hei! Laitoin jo viestiä "nuoret ja lapsettomuus gallup"-ketjuun, mutta laitan saman tänne. Elikkäs olemme, mä 23v. ja mieheni 26v., avopari. Olemme yrittäneet lasta vuoden. Mulla todettu PCO eikä menkkoja ollenkaan moneen vuoteen. Aloitin joskus puoli vuotta sitten VHH:n ja laihduin 30kg, nyt normaali painossa, aloitin myös salilla käynnin. Nyt kaksi kuukautta sitten tuli yhdet luomu menkat, mutta seuraavia ei ole vielä tullut.



Pääsimme lapsettomuushoitoihin julkiselle puolelle. Eka käynti takana ja tutkimukset alkoivat. Kierron kartoittaminen. Nyt odotetaan jos menkat alkavat itse(lääkäri epäili että tulevat) tai sitten sain terolutteja jos ei ala. Ajattelin aloittaa ne vasta tammikuussa kun tulemme thaimaasta kun on joulu ja reissu niin ei kuitenkaan pääsisi tutkimuksiin. Toivon kyllä että menkat alkaa tai että raskautuisin jo ennen.



Nyt on jo rinnat kipeät ja vihloo välillä kovasti mahasta/kyljestä. Mutta luulen että vaan toiveajattelua. Teen varuiksi testin viikon päästä ennen hepatiitti rokotusta.



Tälläinen tarina meillä, lasta haluamme molemmat todella paljon. Toivoa ei olla vielä menetetty.



Paljon plussatuulia kaikille! :

Täällä myös lapsettomuushoidot aluillaan. Olemme molemmat kohta 30v ja vauvasta on haaveiltu reilut 2 vuotta.



Kesällä hakeuduttiin tutkimuksiin ja nyt on vihdoin OYS:ssa meneillään ensimmäinen inseminaatiohoito. Puregon pistokset on aloitettu tällä viikolla.



Tunteet ovat heilahdelleet laidasta laitaan, mutta toiveet ovat edelleen korkealla. Tällä hetkellä suurimpana tunteena on helpotus, sillä tuntuu että tilanne menee pikkuhiljaa taas eteenpäin. Samalla on kuitenkin varautunut olo sen suhteen, että edessä on vielä pitkä tie lapsettomuuden kanssa.

Viestiketju on aloitettu jo viime vuonna, mutta olisi mukava tietää miten hoitonne ovat edenneet? Olemme mieheni kanssa yrittäneet esikoista vasta 6kk, mutta pääsin hedelmöityshoitoihin yksityiselle melkein heti koska takana hyvin epäsäännöllinen kuukautiskierto (ilm. 17 - 19.v sairastamani anoreksian vuoksi). Femaria söin ensimmäisen kierron ilman mitään tulosta ja nyt siirrytty jo suoraan piikityksiin (Menopur). Toiveet ovat korkealla koska kaikki hormoniarvot ovat kohdillaan mutta jostain syystä kroppa jarruttelee munasolujen kanssa. Omat kokemukseni hoidosta ovat toistaiseksi ihan positiiviset vaikkakin Menopurista on tullut lievää pahoivointia. Henkisesti myös raskasta.

Heips!



Olen jo pitkään seurannut erinäisten keskustelupalstojen sivuja ja nyt vasta rohkenin kirjoittaa omia ajatuksia. Toivon, että tarinastani on muillekin apua ja samalla olisin iloinen jos joku muukin kommentoisi tai kertoisi jos kokemukset ovat miltei samanlaiset.



Olemme mieheni kanssa yrittäneet esikoista jo liki 2 vuotta. Vajaan vuoden yrittämisen jälkeen hakeuduin omalle lääkärille (kunnan) kertoakseni epätoivoisista yrityksistämme. Lääkärini laittoi oitis lähetteen lapsettomuustutkimuksiin ja 1,5 kuukauden sisään tulikin kutsu. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että pääsimme niinkin nopeasti tutkimuksiin kunnalliseen.



Tutkimukset etenivät siten, että ensimmäisellä kerralla tehtiin kierron kartoitusta ja otettiin verikokeita (kierron alku- ja loppuvaiheessa). Toisella käyntikerralla minulta otettiin ultra ja katsottiin onko munarakkulaa ja minkä kokoinen se on (ovulaation aikaan). Tässä vaiheessa mieheni oli käynyt antamassa spermanäytteen. Tähän mennessä kaikki näytti aivan normaalilta ja kyseessä siis selittämätön lapsettomuus.



Kolmannella käytikerralla piti katsoa onko "torvet" auki. Kävi kuitenkin niin, että lääkäri ei pystynyt näkemään sitä (onko auki vai ei) ja kaiken lisäksi oikea munasarja oli vaikeasti havaittavissa, joten lääkäri päätti, että minä joudun tähystykseen.



Tämänhetkinen tilanne on siis se, että tiedän joutuvani tähystykseen, jossa toivottavasti näkyy onko torvet auki vai ei. Jos torvet eivät ole auki, on ainoa vaihtoehto koeputkihedelmöitys. Jos torvet ovat auki, yritämme normaalisti (eli luomuna) siihen asti, kunnes meille määrätään inseminaatiohoidot. Jännitän tällä hetkellä tähystystä erittäin paljon, sillä voipi olla, että oikeanpuoleisessa munasarjassa on kiinnikkeitä (suoleen), ja tällöin munasarja joudutaan poistamaan. Syy miksi kiinnikkeitä saattaa olla on, että minulta on aikoinaan leikattu pois umpisuoli.



Tunnevyöy on tällä hetkellä aikamoinen... En oikein tiedä miten päin olla ja toive omasta, pienestä tuhisevasta nyytistä on erittäin kova, mutta tuntuu että se vain etääntyy kauemmaksi koko ajan sitä mukaa kun tutkimusket etenevät.