18-vuotias ammattikoululainen sanoi mielestäni aika osuvasti.

ja silti olen ollut töissä tuon 20 vuotta.

samalta alalta ja nyt tuntuu että ei nämä opinnot vielä tässä ollu. Ja minulla se lukiokaan ei mennyt hukkaan, sain lisäaikaa miettiä mitä haluan opiskella tulevaisuudessa..



-ap-

Osa tietää mitä haluavat tehdä työkseen, osa ei.

tiennyt, etten vielä 28- vuotiaanaakaan kolmea koulutusta kokeilleena tiedä, mitä haluaisin tehdä..tässä vaiheessa on ihan sama, olisinko käynyt lukion vai amiksen.

ei ehkä ihan juuri sitä, mistä tässä nyt haluttiin keskustella, mutta 15-vuotiaana koulun TET- jaksolla tein vanhainkodissa haastattelun fysioterapeutille, minkä perusteella ajattelin sen olevan hyvin kiinnostava ammatti. Välissä haaveilin lääkärin ja toimittajan ja psykologin ammateista. Lukion loppuvaiheessa lukuhalut olivat kuitenkin ihan finiitto, joten satuin muistamaan ysiluokan ajatukseni ja hakeuduin amk:hon fysioterapiaa opiskelemaan. Tässä sitä ollaan vanhusten ja vammaisten fysioterapeuttina 17 vuoden jälkeen ja edelleen tykkään. Olen suuntautunut psykofyysiseen fysioterapiaan ja kiinnostunut luontaislääkinnästä ja teen projektityyppistä työtä. Eli ei ollenkaan kauaksi siitä, mitä nuoruudessani vision.



Mulla onkin aina ollut hyvä itsetuntemus, mitä ei kyllä voi sanoa kovin monesta ikäisestäni puhumattakaan nykynuorista. Se varmasti on vaikuttanut siihen, että jo nuorena olen aika hyvin tiennyt mihin suunnata elämässä.

niin kauan että tiedän mitä haluan tehdä. Olen nyt 28-vuotias ja puolitoista ammattitutkintoa suorittanut. Ehkä musta tulee sosiaalipummi, kun en tuota työtä jaksais tehä ja muualle en pääse.

6 luokalla miksi haluan ja niitä hommia 40 vuotiaaksi. Nyt alan vaihto jos ei töitä löydy.

Mulla onkin aina ollut hyvä itsetuntemus, mitä ei kyllä voi sanoa kovin monesta ikäisestäni puhumattakaan nykynuorista. Se varmasti on vaikuttanut siihen, että jo nuorena olen aika hyvin tiennyt mihin suunnata elämässä.

minulla on sellainen häiriö, että identiteetti vaihtelee ja sitä oikeaa minää ei oikein ole, joten yhtenä hetkenä haluan yhtä ja toisena toista. Vaikea siis tietää, mitä "minä" haluaisin tehdä, kun en tiedä, kuka se minä on.