Lapsi EI HALUA mennä isän luokse!

mutta sitte ku sieltä tulee, kivaa on ollut. Ja ikävä tulee jos iskä vaikka kipeä ettei voikaan hakea. Mutta oletko kysynyt miksi ei halua? Mun poika ei halua koska kuvittelee että mä teen kaikkea kivaa kun se on poissa:D Kannattaa jutella lapsen kanssa että mitkä ne syyt on, voi olla noinkin hassuja.

mutta jouduin yllättäen pitkäksi aikaa (3kk) sairaalaan ollessani melkein 3v lapsen kotiäitinä. Sairaalasta kotiutumiseni jälkeen lapsi ei suostunut tekemään mitään minun kanssani - koki ilmeisesti "hylkäämisen" niin voimakkaasti. Emme kuitenkaan antaneet hänelle vaihtoehtoja, vaan sanoimme että nyt on äidin vuoro olla sinun kanssasi ja tehdä jotain, ihan mitä vaan arkista. Pikkuhijaa kiukku ja ikävä isän luo hälveni. Eiköhän niin käy teidänkin tapauksessanne. Tuo edellisen ehdottama keskustelu lapsen kanssa on varmasti hyvä juttu, noin iso lapsi kyllä jo osaa varmasti puhua asiasta, meidän taapero ei silloin vielä oikein osannut.

tyttö kohta 6-vuotias. Meillä sama juttu kun edellä, kauhee itku ja parku ja valitus ennen isälle lähtöä, mitenkä siellä on kaikki huonosti, osittain on totta, kun isän mielestä lapsi ei tarvitse käytännössä mitään, lelutkin on enemmän tarkoitettu taaperoille. Kotiin tullessa sitten on ollu kuitenkin "jotain kivaa".



Tuota ongelmaa koitin lievittää sillä, että saa ottaa pari kolme lelua kotoa, esim. pari barbia, PetShoppeja tms.



Meillä toisaalta isä on pahoinpidellyt minut, ja tyttökin on jäänyt yksin(!) isän lähtiessä ulos, mutta lastensuojeluviranomaisten mielestä minun on vain isälle lapsi annettava ja käräjäoikeuden päätöskin on asiasta.



Isällä vaihtuu naiset aika tiuhaan. Parhaimmillaan 6kk välein, ja se on tytölle aika raskasta, nyt on ollu pari vuotta nykynen mieheni isän mallina tiiviisti ja monesti sanookin, että mieluummin ottaisi mieheni isäksi kun oman isänsä.



Mutta kun on tuo ko:n päätös, niin ei voi oikein kun yrittää lapselle puhua, että parin yön päästä tulee kotiin ja jotenkin tukea isälle lähtöä. Toki soittaa joka ilta minulle (n. 4 yötä/kk isällä) ja kertoo jos on huolia, sekös isää toisaalta raivostuttaa, koska haluaisi pitää minut täysin ulkona mitä siellä tapahtuu.

Isällä on uusi vaimo ja heillä nyt 1,5-vuotias lapsi. Heidän avioliitossaan on kuulemma ollut ongelmia ja äitipuoli on unohtanut (lapseni sanoin) hänet täysin.

Isällä oli yhdessäoloaikanamme mt-ongelmia (bipo) ja alko-ongelmaa, nykyisestä tilasta en tiedä.



Sydäntä särkee... Nytkin omassa sängyssä itkee jo toista tuntia kun isä on tulossa hakemaan.

Miten hemmetissä 5- vuotias sanoo tollasia?



Mitä te puhutte lapsen isästä ja sun uudesta niin että se ottaa tollasia päähänsä!!! Koska noi on kuultuja asioita.



Tollasta vertailua ei lapsi tee, sitä tekee äiti.

Milloin se isä tulee hakemaan? Tänään vai vasta huomenna?



Kohtuullista huomiohakua parin tunnin ulvonnat.

Äitikin näyttää jo tosi huolestuneelta tossa vaiheessa. Sehän kusettaa kympillä.



Lapsi saa luonasi jakamattoman huomion ja isällä on toinen (pieni taapero) joka vie osan huomiosta.



Ei ole kyse siitä että sulla olisi jotenkin kivaa, vaan sielä isällä on sisarrus.



Et anna lapselle huomioo jos se poraa tollain.

Puhutte sitten kahdenkesken miehen kanssa kun lapsi ei ole lähimainkaan kuulemassa.

Äidin luona on ikävä isää ja isän luona on ikävä äitiä.

Siis tuo bipohan on krooninen sairaus, johon mm. stressi vaikuttaa pahentavasti - ja uuden lapsen syntymä on varmasti ollut aikamoinen stressi. Onhan hänellä joku avohoito ja lääkitys? Ja sitten vielä tuo alkoholiongelma... ei hyvältä kuulosta.

Voisitko puhua lapsen isän kanssa asiasta, ihan kertoa noista lapsen tuntemuksista ja kysellä exän mielipidettä ja tunteita asiasta?

Elämä ei ikävä kyllä aina mene niinkuin toivoisi.



Omat lapseni ovat aina menneet mielellään isälleen ja on hienoa, että tapaavat säännöllisesti.

eroista ja isäviikonlopuista ei ole kokemusta. Mutta sen olen huomannut, että 5-6 vuotiailla tuntuisi olevan sen pikkumurkkuiän lisäksi sellainen äitiin kiintymiskausi.



Meillä on kohta 6v tyttö ja mä en saisi suunnilleen lähteä edes kauppareissulle itsekseni illalla, vaikka lapsella olisi kiva peli kesken isin kanssa tai lastenohjelma kesken...



Kauhea itku ja parku, etten saa mennä yksin, pitää ottaa hänet mukaan. Hänelle tulee hirmu ikävä jos menen... isoja krokotiilinkyyneliä...



Tyttö on aina ollu hirmuisen reipas ja halunnu tehdä asioita yksin (esim mennä isovanhempien mökille heidän kanssaan ilman vanhempia). Nyt on kaikki tälläinen itsenäinen toiminta ollut jo jonkun aikaa jäissä, koska tulee niin hirmuisen ikävä äitiä...

Isä on ns. tunnevammainen (näin hän itse kuvaili muinoin itseään). Ei oikein osaa osoittaa positiivisia tunteitaan, negatiivisia kyllä. Käytännössä alusta asti olin yh, vaikka yhdessä asuimme. Hän ei osallistunut lapsen hoitoon mitenkään. Jos hetkeksi jätin lapsen hänelle hoidettavaksi, ei hän huomioinut lasta mitenkään - paitsi kun lapsi häiritsi hänen tv:n katseluaan. Silloin nousi sohvalta, karjui lapselle, saattoi tukistaa yms.

Enempää en jaksa tästä kirjoittaa, koska en tiedä kuinka hän nykyään käyttäytyy. Mutta haluan korostaa, että koskaan en lapselle puhu isästä / äitipuolesta mitään negatiivista vaan päinvastoin, kannustan ja tsemppaan viikonloppuja varten.

Lapsi ei saa minun jakamatonta huomiota koko ajan - mulla on miesystävä ja hänellä myös lapsi. Ja meidän kuvio toimii hyvin, alun pienet ongelmat on käsitelty.

kysyä apua vaikka terkkarista, neuvolasta/perheneuvolasta. Tuo on mielestäni hälyttävää että isällä on mielenterveysongelmia.

Mutta nyt joka päivä on isää ikävä, ja haluis mennä isälleen melkein joka päivä. Tyttö onkin nyt syksyn aikana ollu isällään tosi paljon "ylimäärästä", eli aina vaan kun isänsä on töiltään ehtinyt ottamaan. Tyttö on nyt 6v.

Ei puhuta meillä yhtään mitään muuta, kuin mitä lapsi kertoo. En oo heistä nähnyt kuin murto-osan, eikä toisaalta ole tarvettakaan. Lisäksi isä pelkää, että paljastan hänen väkivaltaisen luonteensa ja menneisyytensä, jos kohtaan hänen naisystäviä. Mitä nyt todellakaan en aio tehdä. Menneet on menneitä ja elämässä on käännettävä sivua. Miten voisin puhua isän naisystävästä mitään, kun tiedän vain etunimen - jos sitäkään aina.



Lapsi ihan itse kertoo, että isällä (31v) oli taas siellä uus tyttöystävä. Lapselle se on vaikeaa, kun juuri ehtii sopeutumaan yhteen ja kohta taas on toinen siellä odottamassa ja sitten ei näekään enää sitä edellistä.



Jos isä on lapsen mielestä vain naisystävänsä kanssa, eikä leiki tai ole lapsen kanssa sitä vähää aikaa minkä lapsi saa isänsä kanssa olla ja kotona pääsee isäpuolen syliin aina kun tahtoo ja isäpuoli tekee omasta aloitteesta tai lapsen pyytäessä (esim. lukemaan iltasatua) lapsen kanssa asioita, niin kyllähän siinä jo lapsi itsekin osaa verrata ihmisiä. Toki on kyseenalaistettu onko lapsi sitten mustasukkainen siitä, että isä jakaa huomiota, mutta kotona ei mustasukkaisuutta ilmene millään muotoa isäpuolta kohtaan.



Jos isä sylkee monesti lapsen nähden ilman mitään syytä äidin päälle, uhkaa hengenlähdöllä yms. niin mitä lapsi ajattelee isästä? Kyllä meillä on isä ihan itse (viranomsitenkin mielestä)saanut aikaan sen pahan olon lapselle, kun pitäisi isälle lähteä.



Mutta muuta ei voi tehdä, ennen kuin isä tekee jotain mitä on uhannut. Näin viimeksi totesi lastenvalvoja 3 viikkoa sitten. Ja jälleen kerran on poliisikin todennut, että ei tuollaisilla sanallisilla uhkauksilla ole mitään merkitystä. Ennen kuin minulla on todistaja siitä mitä isä sanoi, lasta kun ei kuunnella. No eihän isä silloin sano mitään, jottei jää kiinni. Kyseessä on kuitenkin tietyllä tapaa sairas ihminen.



Ja kyllä lapselle on haettu apua isäsuhteeseen, ja apua olisi ollut vielä enemmän tarjollakin ja sille viranomaisten mielestä tarve, mutta kun isä kieltäytyy menemästä perheneuvolaan tai muualle puhumaan viranomaisten kanssa siitä, missä mättää, niin minkäs tekee. Hän kertoo oman "versionsa" ja sitten minut haukkuu sähköpostissa kun lapsi puhuu sellaisia, mistä hän ei pidä, mutta hän kasvattaa lasta niin miten parhaaksi näkee. Isä jopa saattaa lapselle huutaa autolta perään "mehän sitten sovittiin että oli tosi kivaa, eikö niin?!" Ja sisällä lapsi itkee mitä on tapahtunut. Ei sinänsä isoja asioita, mutta...



Jos taas kysyn isältä vähän isommista asioista, kuten miksi jättää yksin nukkumaan ja lähtee viemään koiraa lenkille, eivätkä käytä sitä lenkillä ennen nukkumaanmenoa, on isältä vastaus, ettei hänellä tapahtuvat asiat kuulu minulle, ja pitäähän koirakin lenkittää. Pitää joo, mutta ei 5-vuotiastakaan jätetä yksin nukkumaan.



Eikä meillä aikuisetkaan vertaa ainakaan lapsen kuullen isää ja isäpuolta tai äitiä ja isän naisystävää/naisystäviä keskenään. Toki saatetaan kun ollaan kahden lapsen ollessa isällä pohtia saako lapsi isäpuolelta helpommin periksi pyytämäänsä. Mutta jos toisella on halua pitää sylissä, kyseessä on kuitenkin pieni hetki, lukea iltasatu ja tehdä niitä normaaleja "isien juttuja", olla kahden lapsen kanssa kun äiti käy lenkillä, miksipä ei saisi?



Siitä taas mitä isi on tehnyt äidille tai tekee edelleen, kuten nuo sylkemiset yms. on puhuttu lapselle hänen ottaessa puheeksi "miksi äiti isi sanoi/teki sulle rumasti?", ettei hänen tarvitse murehtia aikuisten välisiä asioita. Äiti ja isi selvittää ne itse.





t. 4

Minun mielestä lapsen ei tarvitse mennä isälle jos hän ei kertakaikkiaan halua ja isä ei saa tulla väkisin raahaamaan lasta autoon isälle ei ole oikeus siihen

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 07:28"]

Minun mielestä lapsen ei tarvitse mennä isälle jos hän ei kertakaikkiaan halua ja isä ei saa tulla väkisin raahaamaan lasta autoon isälle ei ole oikeus siihen

[/quote]

Sorry, mutta vasta 12-vuotias saa päättää itse tapaako etävanhempaa. Sitä nuoremman lähivanhemmalle voidaan lätkäistä uhkasakko jos tapaamiset peruuntuvat. Alle 12-vuotias ei päätä itse mtn. Ihan vaan tiedoksi.

Onko kenelläkään sellaista tilannetta, että etä vie väkisin itkevän ja vastustelevan lapsen ja lapsella pysyvä pelko asian vuoksi? Jos lasta yritetään puhumalla aina vain saada lähtemään, mutta itkee eikä lähde niin miten pitkään olette yrittäneet sitä, jos se ei toimi? Onko etä suostunut tapaamaan muutoin vai yritättekö vain sitä samaa.

Aika vanha virstiketju, mutta kommeintoimpa kuites. Kuinka ihmeessä 1,5v lapsi voi olla yksikseen omassa sängyssä itkemässä. Ei kuulosta oikein uskpttavalta. Mistä ihmeestä se tunteja ennen isän tuloja edes tietää asiasta.

Meillä 8 ja 10 vuotiaat isän uuden naisystävän jälkeen laittanut täysin jarrut päälle, päivä päivältä pahenee. Uusi nainen kohtelee omia lapsiaan täysin erilailla, kun minun lapsia. Huutaa näille ja kontrolloi isää ja lasten välistä suhdetta. Isä muuttunut paljon tuon kahden vuoden suhteen aikana. Lapset soittaa joka päivä kuinka sielä ei pysty olemaan. Uusi naisystävä saattaa mököttää monta päivää puhumatta mitään lapsille ja lapset miettii, mistä tämmönen käytös johtuu. Isä ei reagoi asiaan mitenkään. Nainen myös uhkailee lähdöllä ja erolla. Riitoja siis ilmeisesti on. Naisen vanhempi tytär myös huutaa minun lapsilleni ja haistattaa vittuja. Mitä teen, lastenvalvojalla olemme käyneet asiasta juttelemassa, totavat molempien kotien olevan hyvät. Toisinaan lapset tulevat koulusta suoraan minun luokse isältään, soitanko silloin lastensuojeluun joka kerta ja kerron tilanteen. Jos se jotain auttaisi..

Mikä lasten etu? kirjoitti:

Meillä 8 ja 10 vuotiaat isän uuden naisystävän jälkeen laittanut täysin jarrut päälle, päivä päivältä pahenee. Uusi nainen kohtelee omia lapsiaan täysin erilailla, kun minun lapsia. Huutaa näille ja kontrolloi isää ja lasten välistä suhdetta. Isä muuttunut paljon tuon kahden vuoden suhteen aikana. Lapset soittaa joka päivä kuinka sielä ei pysty olemaan. Uusi naisystävä saattaa mököttää monta päivää puhumatta mitään lapsille ja lapset miettii, mistä tämmönen käytös johtuu. Isä ei reagoi asiaan mitenkään. Nainen myös uhkailee lähdöllä ja erolla. Riitoja siis ilmeisesti on. Naisen vanhempi tytär myös huutaa minun lapsilleni ja haistattaa vittuja. Mitä teen, lastenvalvojalla olemme käyneet asiasta juttelemassa, totavat molempien kotien olevan hyvät. Toisinaan lapset tulevat koulusta suoraan minun luokse isältään, soitanko silloin lastensuojeluun joka kerta ja kerron tilanteen. Jos se jotain auttaisi..

Tuo tilanne kuulostaa kyllä lastensuojelu asialta. Hiviän myrkyllinen ilmapiiri isällä ja ymmärrän lapsia tässä. Tee sosiaalihuoltoon ilmoitus niin kauan, että ottavat tilanteen ja huolesi tosissaan.