Lue keskustelun säännöt.
Nuorten äitien syrjintä leikkipuistoissa
05.11.2010 |
Tuli mieleen tuosta Isien syrjintä- ketjusta. Mutta kuinka moni on huomannut sellaisen ilmiön, että leikkipuistoissa yleensä sellaiset vanhemmat naisihmiset kokoontovat yhteen sakkiin. Mutta sitten taas nuoremmat jätetään armottomasti ulkopuolelle ja heitä ja heidän lapsiaan katsellaan pahasti.
Puhun nyt sellaisista 16-22-vuotiaista äideistä. He tuntuvat aina jäävän kaiken ulkopuolelle.
Kommentit (7)
riippuu siitäkin että minkä kokee syrjimisenä ja mistä luulee sen johtuvan. Olen nuoriäiti 20v. toistaiseksi en ole huomannut syrjintää koska olen ollut lähinnä omanikäisteni piirissä. tulevaisuudessa hiekkalaatikolla sitten ehkä törmää tähän. luulen kuitenkin että "syrjiminen" johtuisi siitä että olen luonteeltani ujo ja vaikeasti lähestyttävä + nuori ulkonäkö.
Vaikea kuvitella että ikipirteää, yltiösosiaalista papupataa syrjittäisiin iän perusteella. oma asennoituminen ratkaisee, jos vetäytyy, ja ajattele että " nyt ne vanhat korput syrjivät minua iän takia", niin sitten myös syrjitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myönnän, hakeudun leikkipuistossa useammin "oman ikäisteni" seuraan. Näiden nuorten äitien kanssa on jotenkin vaikea löytää keskusteltavaa.
Vaikka meillä molemmilla on lapsia, on elämäntilanne silti erilainen: itsellä yksi päällimmäinen miete on työelämän, uran ja lapsien yhdistäminen, kun taas heillä ei ole ura edes alkanut.
..vaikka en vielä olekaan synnyttänyt. Siskoni sen sijaan sai ensimmäisen lapsensa 15-vuotiaana ja on nyt 18-vuotias. Olen huomannut saman ilmiön melkein joka kerta kun olen heidän kanssaan MISSÄ TAHANSA ulkona. Siskoni ei enää asiasta välitä kun on tottunut, nauretaan yleensä vaan asialle. Ite synnytän joulukuussa ja voin vaan kuvitella, miten sitten katotaan vaikka olenkin 18-vuotias (jo mahaa tuijotetaan aika pahasti).. Eihän se kivaa ole, mutta tollanen kannattaa yrittää ottaa vaan huumorilla.
Ja voin sanoa, että elämäntilanteet ovat niin huiman erilaiset, että sillon 20-vuotiaana mun oli tosi vaikea päästä mammakerhoissa juttuihin mukaan. Vaikka lapset ovat yhdistävä asia, niin kyllä se ikä vaikuttaa melko paljon siihen, millaisessa seurassa juttu luistaa. En kokenut tulleeni syrjityksi, ei mun ole pakko väkisin tunkea semmoiseen seuraan, joka ei mulle istu. Jos kotikaupungissani olisi ollut nuorten äitien ryhmä, niin sinne olisin jo vähän enemmän tunkenut mukaan ja varmasti löytänyt hengenheimolaisia.
Nyt 30-vuotiaana taas vauva-aikaa elävänä huomaan, että puistoon mennessä juttu luistaa tuntemattomienkin kanssa paljon helpommin. Olen ehkä kasvanut ihmisenä, elämäntilanteet kohtaavat paremmin jne. Huomaan kyllä, että juttelen enemmän noin 25-35-vuotiaiden kuin 40+-mammojen kanssa.
En tiedä, ehkä sitä nyt 30-vuotiaana vähän arastelisi 20-vuotiaalle juttelemista. Ehkä olisi vähän semmoinen olo, että "nyt tää muumio tulee" ja "luuleekohan tuo, että jos mää sanon että kestovaipat on hyviä, että se ois jotain määräilyä". Toki mie juttelen, ei siinä mitään, mutta ei tää oo niin yksinkertaista. :D
olisi outoa puhua lapsista, perhe-elämästä ym..vanhemmuuteen liittyvässä asiassa jonkun 15-18.v. kanssa, kun omat LAPSENI ovat sen ikäisiä.Eivät todellakaan missään perheen perustamis iässä, vaan nauttivat nuoren elämästä...vapaasta sellaisesta. Kyllä se vastuu ja vanhemmuus kuuluu siihen kypsempään ikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se ettei sinun lapsesi ole halunneet nuorena lapsia, ei tarkoita ettei muut voisi sitä HALUTA!!
Millä ihmeen tavalla se vastuu ja vanhemmuus kuuluu kypsempään ikään?
Voisin väittää olevani huomattavasti kypsempi kuin jotkut +30v äidit.
Ihme ajattelutapa, kannattaisi joskus kokeilla juttelua meille nuoremmillekkin äideille, ei me kaikki olla vahinkoraskauksista lapsia saaneet.
Ihan itse jätin 17vuotiaana ehkäisyn ja tulin äidiksi 18 vuotiaana.
Nyt 4 vuotta myöhemmin edelleen yhdessä toista lasta odotellaan.
En ole jäänyt mistään paitsi, päinvastoin.
Lapsesi nauttivat nuorten elämästä??? Mikä hitto se on, se nuorten elämä? Baareja, vapaailtoja kavereiden kanssa? Opiskelua ja työtä, hummaamista?
Nautin minäkin näin nuorena elämästäni, kouluni kävin loppuun etäopiskeluna ja hoidin lapseni kotona samalla. Pääsin kiinni työelämään kun lapsi oli 3,5vuotias.
Enkä muuten ole jäänyt mistään paitsi, tapaan kavereitani, joskus olen mukana tyttöjen illoissa jne, katsos lapsellani on myös isä joka osallistuu ja kykenee olemaan lapsen kanssa kaksin.
Ja meiltä löytyy maailman mahtavin mummo joka ottaa tyttöä mielellään kyläilemään joten miksi en voisi nauttia nuorena perhe-elämästä?
Anteeksi pitkä purkaus, pisti vain niin vihaksi kun jälleen saa kuulla ettei nuorena pitäisi lapsia tehdä kun ei ole tarpeeksi kypsä.
Teiniäiti on päätynyt tekemään lapsensa alaikäisenä. Miten voi lapselle olla muka hyväksi, että tyttö, joka suomen lain silmissä ei voi pitää vielä itse itsestään huolta ryhtyy äidiksi itse? Itse olen nuori äiti, 21 vuotiaana esikoiseni saanut ja näin tyytyväinen. En kuitenkaan ymmärrä, miksi niitä lapsia pitää ryhtyä kovin nuorena, jopa lapsena, tekemään. No vahinkojakin sattuu, eikä niille mitään voi. Kuitenkaan en ketään syrji, vaikka minulla tämä mielipiteeni on. Pidän kyllä sellaista ihmistä erikoisena, joka on ihan itse alaikäisenä päättänyt lapsen tehdä. Sitten vielä, ettei minua ole missään syrjitty ikäni puolesta. Olen kai sitten ihmisten mielestä tarpeeksi kypsä vanhemmuuteen? Ei kannatta ajatella liikaa toisten mielipiteitä. Se on sinun elämäsi ja sinä sitä elät, ei kukaan muu. Toivottavasti tämä viestini ei ollut kenenkään mielestä loukkaava.
Ps. mulle saa kyllä jaella neuvoja, en osaa niistä loukkaantua, koska en ajattele itseäni liian nuorena lapsensa saaneeksi vaan ihan äidiksi. Kaikki vinkit on tervetulleita!