Selittäiskö joku, että miten vauvan ekat vuodet ovat tärkeimmät, jos vauva ei muista niistä mitään.

pysyviä "linkkejä". Turvattomuus jää "muistiin" vaikka sitä ei oikeasti muistaisikaan. Monipuoliset näkö- ja kuuloaistimukset taas rakentavat monipuolisia hermoyhteyksiä ja se näkyy myöhemmin esim hyvänä hahmotuskykynä ym.

olisi vauvalle sitten suotuisinta harrastustoimintaa? Periaatteessa pidän monipuolisia ja ohjattuja virikkeitä tärkeänä, mutta vanhemman lapsen harrastukset ne vasta maksaakin, joten ehkä olisi järkevää säästää rahaa sinne.

niillä harrastuksilla niin väliä ole. Ne ovat enemmänkin vanhemmille suunnattua huvia. Vauvaa on helppo viihdyttää ilman ohjattuakin toimintaa. Perusturvallisuus on vauvalle kaikki kaikessa, sen varaan rakennetaan koko myöhempää elämää. Eli vuorovaikutus vauvan ja lähimpien hoitajien välillä ja se, että vauvan tarpeisiin vastataan.



Perus kauraa lukion psykan tunneilta ;)

olisi vauvalle sitten suotuisinta harrastustoimintaa? Periaatteessa pidän monipuolisia ja ohjattuja virikkeitä tärkeänä, mutta vanhemman lapsen harrastukset ne vasta maksaakin, joten ehkä olisi järkevää säästää rahaa sinne.

välillä lallatella ja hyppyytellä pientä. Kuljeta mukana eri huoneissa, kun teet kotityöitä. Juttele vauvalle, nimeä asioita ja esineitä. Pidä sylissä. Huomioi vauvan viestejä ja yritä lohduttaa itkevää.

Ensimmäisten vuosien asiat muistetaan keholla (hermoverkoston toiminta ja kehittyminen), seuraavien vuosien muistikuvat enemmän ajatuksissa. Molemmat ovat hyvin tärkeitä.

huvitusta, vain ruokaa, unta, vaippoja ja turvaa. Hauskuutus ja virikkeet on sitten vain plussaa? Onko "varhainen vuorovaikutus" kuitenkin osa perusturvallisuuden kokemusta?

Voi lorutella tai laulaa vauvalle. Ei tarvi olla edes kummonen laulajakaan, vaikka laulaisi vaan "aaaa-aa, oooo-ooo" tai lukisi päivän lehden otsikkoja. Vauva ei tarvi edes leluiksi miellettyjä virikkeitä, vaan kodista löytyy paljon turvallisia jo olemassa olevia esineitä tutkittavaksi (esim vessapaperihylsy, muovimuki, rapiseva kiiltävä mainospaperi, peili).

niillä harrastuksilla niin väliä ole. Ne ovat enemmänkin vanhemmille suunnattua huvia. Vauvaa on helppo viihdyttää ilman ohjattuakin toimintaa. Perusturvallisuus on vauvalle kaikki kaikessa, sen varaan rakennetaan koko myöhempää elämää. Eli vuorovaikutus vauvan ja lähimpien hoitajien välillä ja se, että vauvan tarpeisiin vastataan.

Perus kauraa lukion psykan tunneilta ;)

vauva rakastaa harrastustaan

perusturvallisuus ja perusluottamus. Se muodostuu, kun et jätä lasta itkemään yksin vaan lohdutat vauvaa kun vauva tarvitsee lohdutusta ja turvaa ja muutenkin vastaat ja elät lapsen kanssa tämän tunteita yhdessä. Ja suhtaudut myönteissti lapsen kaikkiin tunteisiin, et hermostu kun vauva kitisee ja on ehkä välillä hankala.

Vauvalle on tärkeää, että hän huomaa, että vanhemmat haluavat olla hänen kanssaan ja nauttivat hänen seurastaan ja häneen suhtaudutaan myönteisesti. Vauvan on nähtävä ilo vanhempien silmissä ja olemuksessa, sillä he toimivat lapsen peilinä - lapsi muodostaa käsitystä itsestään vanhempien reaktioiden pohjalta.



Harrastusten ja muiden virikkeiden tehtävänä on edesauttaa lapsen muuta kehitystä - esim. motorista kehitystä, puheen kehitystä jne. Niitäkin virikkeitä tarvitaan, mutta mikään ohjattu harrastus tyyliin muskari tai vauvauinti ei ole olennaista vauvankehitykselle, virikkeitä saa ihan kotonakin. Mutta jos ne ovat kaikille mukavia asioita niin mikä ettei, kyllähän lapsi muistaa niiden tuottamat ilon kokemukset myöhemminkin ja ne ovat osaltaan vaikuttaneet hänen minäkuvan kehitykseen. Kaikki kokemukset ylipäätään vaikuttavat lapsen kehitykseen ja siihen, millaiseksi lapsen aivojen hermorakenne muodostuu.



Muistathan, että vauvalle kosketus on erittäin tärkeää. Se auttaa osaltaan lapsen kehitystä ja hyvinvointia, ja esimerkiksi sylissä pito ja hieronta tekevät hyvää kiintymyssuhteelle.