Lue keskustelun säännöt.
Naapurit ihmettelevät käytöstäni!
04.11.2010 |
Olen vähän päälle kolmekymppinen kotiäiti,kaksi vanhempaa lastani ovat jo koulussa ja nuorinta (alle 2v) hoidan kotona.
3-4 krt viikossa nuorin lapseni menee aamupäivällä mummolaan ja on siellä 3-6h,joskus vanhemmat lapsenikin menevät mummolaan koulun jälkeen,noin kerran viikossa.
Eli olen tällöin yksin kotona.
Naapurissa on 3-4 kotiäitiä (yksi on osa-aikatöissä) joiden olen ihan kuullut keskenään puhuvan minusta ja lasteni mummolassa olosta.
Olen heidän kanssaan "hiekkalaatikkoväleissä",mutta kavereita emme ole,olemme uusimmat tulokkaat tähän taloyhtiöön ja ainakin kaksi heistä on sukua keskenään,luulen,että kolmaskin.
Asian pointti on tämä: Kukaan ei voi tietää MIKSI joku tekee jotain,joten jos ei kehtaa kysyä suoraa niin olisi hiljaa.
Minulla tilanne on se,että minulla on paha reuma ja lisäksi krooninen suolistosairaus JA ihosairaus. Yksikään näistä ei näy ulospäin. Ulospäin näytän nuorekkaalta,hoikalta ja "menevältä".
Tosiasiassa olen romuna ja sairas. En vain ole tyyppiä joka valittaisi,eikä sairauteni ole missään vaiheessa osuneet puheenaiheeksi.
Enkä ole kokenut tarvetta "avautua" asiasta,olen hiekkiksellä enemmänkin nimenomaan halunnut "unohtaa" sairauteni ja leikkiä edes hetken että olen samanlainen kuin muutkin siinä olevat äidit. Vaikka sattuisi kuinka.
Kommentit (25)
Jos ei ole itse sairas, niin ei tule ajatelleeksi ettei kaikilla ole niin helppoa.
mutta minusta pointti onkin: onko ylipäätään pakko etsiä syitä muiden käytökselle ja nimenomaan aina niitä ILKEITÄ syitä.
Mutta se on sitä av-mamma-tyyliä, johon täälläkin ikävä kyllä jatkuvasti törmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole itse sairas, niin ei tule ajatelleeksi ettei kaikilla ole niin helppoa.
mutta minusta pointti onkin: onko ylipäätään pakko etsiä syitä muiden käytökselle ja nimenomaan aina niitä ILKEITÄ syitä.
Mutta se on sitä av-mamma-tyyliä, johon täälläkin ikävä kyllä jatkuvasti törmää.
Fakta on, ettei kukaan voi koskaan tietää, mitä kulissien takana oikeasti tapahtuu. Ei me nähdä toisista ihmisistä kuin se pinta, imago ja ulkokuori, ja tyhmähän se sellainen on, joka luulee tämän olevan koko totuus. Kaikilla on omat ongelmansa, kukaan ei pääse elämässään helpolla, vaikka ulospäin näin saattaisikin vaikuttaa. Kaikilla meillä on omat haasteemme ja ongelmamme. Muiden ihmisten arvosteleminen selän takana ja asioiden spekuloiminen on nykypäivän juoruämmä -kulttuuria pahimmillaan. Ehkäpä tässä jos missä olisi kasvunpaikka tämänkin palstan av-mammoille?
Suurin osa onneksi järkeviä ;)
Se joka sanoi,että mun pitäisi vaan antaa tulla ja kertoa sairauksista jne niin osittain olet varmaan oikeassa...
Reumasta varsinkin voisin varmaan kertoakkin,olen vain kohtuu ujo (jota sitäkään ei heti huomaa,osaan kyllä small talkin,mutta en sitä enempää...). Minun on vaikea alkaa puhumaan itsestäni... se on täysin oma vikani,tiedän.
Ja tiedän ja olen kuullut sellaisilta joille olen uskaltanut kertoa itsestäni "kaiken",että näytän niin reippaalta,itsevarmalta ja rohkealta,että ei ikinä uskoisi,että minulla on ns.mitään hätää...
Nykyisin olenkin jo kertonut monille sairauksistani,en kylläkään tuosta ihojutusta,koska se on niin intiimiä,mutta muista.
Naapurin kyylille en haluaisi kylläkään edes kertoa koska ikävä sanoa,mutta he tuntuvat olevan oikeita "totuuden torvia" ja sitten.. niin,kyyliä :(
ap
Halveksin lapseni kaverin äitiä. On yh ja n.34v. Lapset on paljon isällään ja sitten vielä mummoillaan. Äiti ei ole paljon koskaan lastensa kanssa, vaan hoidattaa jo 7v. ja 9v. pojat muualla.
Lapset tarvitsee äitiänsä ja edes arkisin äidillä ei ole aikaa lapsille, kuin 3 tuntia päivässä.
Hänen kuopuksensa minusta oireilee ja äidin syytä kaikki.
Jatkuvat muutot lisänä ja kaksi eroa.
Luulevat, että olet laiska ja hoidatat lapsesi muualla. Kannattaa siis kertoa.
En minä ainakaan kadehti sellaista äitiä, joka saa lapsensa aina muualle hoitoon, jos ei ole syytä.
muut mammat varmaan haluaisivat, että heidänkin lapsensa voisivat olla mummolla hoidossa, kaikilla kun ei ole tähän mahdollisuutta. Voihan se kateutta aiheuttaa, varsinkin kun eivät taustoista tiedä.
Turha sinun on kuitenkaan täällä valittaa asiasta, jos olisit itse joku näistä muista mammoista voisit olla siellä toisella puolella, kateellisena ihmettelemässä. Jos ei ole itse sairas, niin ei tule ajatelleeksi ettei kaikilla ole niin helppoa.