Mikä luuranko sulla kolisee kaapissa?

Pahimpia en kehtaa kertoa, mutta aikoinaan tein niin että kuuntelin miesystävän vastaajaa, asensin sen ja pystyin kuuntelemaan...ihmettelin miten ulkopuolinen pystyy tekemään niin. No, ei siellä muuta ollut kuin ulkomaalaisen naisen puhetta, kieli oli niin vaikeaa etten ymmärtänyt..

Siis soitin puhelimeen ja se yhdistyi vastaajaan jota ei oltu aktivoitu käyttöön.

Hommasin yhden luokkakaverin puolivahingossa tarkkiluluokalle. Kaverilla oli keskittymisvaikeuksia ja sai viimeisen varotuksen, jos vielä tekee jotain joutuu tarkkiluluokalle. Kaveri tsemppasi huimasti ja hänen vanhemmat tukivat paljon, että olis voinut olla tavallisella luojkalla. Odotin koululla bussia ja kirjoitin ikkunalaudan täyteen sen tyypin nimiä "pekkahirviö" kävi täällä ynms. Ajattelin että saan ne putsattua pois, mut unohdin. Seuravana päiväänä koko luokka oli kauhuissaan ja tätä kaveria tentattiin ja pakotettiin kakistamaan totuus ulos, että on sen kolttosen tehnyt. Lopulta hän painostuksen alaisena tunnusti ja joutui tarkkailuluokalle, isoonkouluu kauas. En pystynyt sanomaan, että minä se olin ja nyt vasta aikuisena olen paljastanut asian miehelleni, kamala syyllisyys seurannut läpi elämän, olen niin anteeksi pyynnön velkaa!



(en tosin tiedä osasinko kopioida oikean viesti ja oikein)

Itsellä näitä riittää myös: alkkis isä, itsetuhoista käytöstä teininä ja myöhemminkin ymsyms..

ja olen muodostanut uuden identitettin stadilaisena. Olen muuttanut tänne 19-vuotiaana Jyväskylästä. Häpeän kotikaupunkiani niin paljon että annan ihmisten ymmärtää että olen kotoisin stadista. Opettelin heti stadin murteen ja stadilaiset tavat. Olen joutunut sepittämään tarinoita nuoruudestani niin että ne sopivat uuteen identiteettiin. En pidä mitään yhteyttä lapsuudenystäviini.

kun olin vielä naimisissa exän kanssa.

Tykkään ystäväni miehestä, joka tosin on nyt ex.

Niin lähellä mutta kun ei voi..

suhde naimisissa olevaan, 26 vuotta vanhempaan työkaveriini... Kyseessä täysin seksisuhde, ei sen syvempää. Kesto oli puolisen vuotta. Oi niitä aikoja... :)

Pahimpia en kehtaa kertoa, mutta aikoinaan tein niin että kuuntelin miesystävän vastaajaa, asensin sen ja pystyin kuuntelemaan...ihmettelin miten ulkopuolinen pystyy tekemään niin.

No, ei siellä muuta ollut kuin ulkomaalaisen naisen puhetta, kieli oli niin vaikeaa etten ymmärtänyt..

hyvin salattu, ollakseen niin vakava.

miessuhteita ennen avioliittoa. Osa salattuja juttuja, osa kerrottu ääneen. Tässä päivänä muutamana laskeskelin "panoja", niin kyllä oikein alkoi itteäkin vituttaa...

se että ollaan eroamassa mutta ei olla kerrottu kenelläkkään vielä....

Isäni oli alkoholisti, joka ryyppäsi itsensä hengiltä. Lapsuuskotini meno oli semmoista mitä saattaa joskus jossain elokuvissa nähdä jos kuvataan oikein pahaa wt+juoppo-meininkiä.

Onneksi pääsin siitä maailmasta pois.



Toinen luuranko on vakava parantumaton sairaus.



Kummastakaan noista en halua puhua, etteivät ihmiset alkaisi määrittelemään minua niiden kautta.

arvatenkaan en kauheasti läheisilleni puhu, muuta kuin miehelleni

arvatenkaan en kauheasti läheisilleni puhu, muuta kuin miehelleni

Niin täälläkin.

kyllä nyt hävettää sen ajan sinisilmäisyys ja julkinen esiintyminen sen kanssa. Onneksi suurin osa läheisistä ei tiedä siitä mitään. Yritän pitääkin asian niin...

vuoden suhde ulkomaalaiseen mieheen

kyllä nyt hävettää sen ajan sinisilmäisyys ja julkinen esiintyminen sen kanssa. Onneksi suurin osa läheisistä ei tiedä siitä mitään. Yritän pitääkin asian niin...

Voimahali.

Kukaan läheisistä ei tiedä.

Itselläni on ahmimisvammaisuutta....

Luurankoja löytyy...aika monta.

Itsemurhayritys lääkkeillä teini-iässä. Nuorena aikuisena anoreksiatyyppinen syömishäiriö, bulimista käyttäytymistä. Muutaman vuoden ajan aika reippaasti irtosuhteita miesten kanssa. Jossain vaiheessa teininä näpistelin vaatteita, mutta se tuskin on ihan kamalan kummallista.

Toisen lapsen synnyttyä (itse jo olin ihan kypsässä iässä) synnytyksen jälkeinen masennus, joka tavallaan vieläkin tuo "mausteensa" arkeen. Tai sitten vaan yleistynyt ahdistuneisuushäiriö tms.



Olen hoitoalalla, alani tarkemmin on mielenterveystyö. En ole käynyt terapiassa, joskus muutaman kuukauden psykologilla itse, ongelman ollessa ajankohtainen. Onkohan oma taustani vahvuuteni vai heikkouteni? Aina on tuntunut siltä että vahvuuteni, mutta kuormitun kyllä ehkä keskivertoa enemmän muiden ongelmien hoitamisesta...Välillä haaveilen helpommasta alasta, mutta tämä ala on minulle kuitenkin se, mihin haluan voimavarani laittaa. Haluan kunnon takoituksen työlleni, koska olen itse joskus voinut aika pahoin, ja toivon että voisin jonkun muun oloa helpottaa :)

Pahimpia en kehtaa kertoa, mutta aikoinaan tein niin että kuuntelin miesystävän vastaajaa, asensin sen ja pystyin kuuntelemaan...ihmettelin miten ulkopuolinen pystyy tekemään niin. No, ei siellä muuta ollut kuin ulkomaalaisen naisen puhetta, kieli oli niin vaikeaa etten ymmärtänyt..

muut ei