Lapseni ystävä teki itsemurhan
Lapseni, 14 v. asuu perhekodissa. Tänään hän kertoi, että ystävänsä siellä oli viime viikolla tehnyt itsemurhan. Lapseni oli itse täällä kotona viettämässä syyslomaa ja sai vasta siis kuulla asiasta. Tuli itku kun näin lapseni muistokirjoituksen ystävänsä seinällä facebookissa. Juteltiin pitkään puhelimessa ja painotin sitä todella että minulle voi kertoa ihan mitä tahansa, aina, että sellaista asiaa ei olekaan mistä me ei voitaisi jutella.
Toisaalta mua surettaa kamalasti mik ihme sai tämän 17v. Nuoren tekemään tällaisen päätöksen
Kommentit (7)
paljon, että asutaan perhekodissa.. ei ole tainnut lapsen elämä olla ruusuilla tanssimista. Vaikea se on ulkopuolisen tietää kuinka paljon pahaa sekin nuori on saanut elämässään kokea.
Kaikki muu on ihan paskaa, paitsi jos sijaiskoti on, kuin hyvät vanhemmat.
Lapsi tarvii yksilöllistä rakkautta.
Miksi et hoida lastasi itse. Näkee varmaan siellä perhekodissa kaikenlaista muutakin raskasta. Minun 14-v asuu ihan täällä kotona.
Oma lapseni joutui/pääsi perhekotiin 14 vuotiaana, koettuaan hyväksikäyttöä kodin ulkopuolelta, tekijät tuomittiin oikeudessa, lapsi joutui leimatuksi, masentui, ainut vaihtoehto oli sijoitus perhekotiin 50 km päähän, jonne saimme pitää yhteyttä ja hän käydä kotona viikonloppuisin, olen tyytyväinen, nyt hän on täysi-ikäinen ehyt nuori, ilman tätä toimenpidettä voimamme olisi loppuneet ja tulos tuhoisa.
Todella kaikilla sijoitetuiila nuorilla oli hirveän raastava elämän kokemus, joka ei aina johdu perheoloista, oma rakkauteni halusi hänen parasta ja tulos oli positiivinen.
Voimia sinun lapselleni, olen pahoillani.
koulukaverit siis leimasivat, alkoi mahdoton kiusaaminen, tuli sosiaalisten tilojen pelkoa, totaalinen eristäytyminen, ei se ole niin yksinkertaista,
"asu vaan kotona", kun omanikin asuu, onko sinun lastasi hyväksikäytetty, lasta ei voi pitää 4 seinän sisällä ja kulkea perässä, maaila on paha,
Tälläisen ajatusmaailaman takia, omahyväisyyden,itsekkyyden takia lapseni ei saanut koko lapsuuttaan olla kotona.
Itse aloin terapian ja masennuslääkkeiden käytön, tupsahti omat traumat 30 vuoden takaa pintaan, jotka olin unohtanut.
Pelastin lapseni elämälle.
Nyt täysvaltainen opiskeleva nuori, jolla on muitakin sisaruksia, joista nautin suunnattomasti
Miks piti lapsen vaan muuttaa pois?
50 km ei kuitenkaan ole niin pitkä matka vaikka oliset töissä käynneet sellaisen matkan päästä.
Todella surullista.