Meillä on pieni lapsi ja huono ilmapiiri
En jaksa enään yrittää saada suhdettamme toimimaan. Mieheni vähättelee minua jatkuvasti, ja joskus todella harvoi pyytää anteeksi käytöstään, usein silloin kun kerron olevani valmis päättämään suhteeni. Surullisinta tarinassamme on, että rakastan silti häntä ja en halua hänen olevan onnettomassa suhteessa vain sen takia, että se on kätevää.
Hänen sanansa satuttavat niin mielettömästä, suhteemme aikana hän on romuttanut sen vähänkin itsetunnon, jota minulla on ollut. Eikä nykyään reagoi edes siihen, että itken päivittäin itseni uneen. Hän kertoo minun olevan ällöttävä, ja kuinka hän päivittäin kerää rohkeutta edes tullakseen lähelleni. Olen huono äiti, saamaton vätys, ym.ym. Tulee ihan itk silmään nytkin kun vain ajattelen mitä kaikkea hän on minlle sanonut.
Olen niin väsynyt ja rikki...
ja sekuntiakaan en ole katunut. Siinä suhteessa mua lytättiin henkisesti ja muutenkin jatkuvaa henkistä pahoinpitelyä. Ulkonäkö oli ainoa josta en kuullut mitään negatiivista niin kauan kuin vain muistin päivittäin pitää itseni joka suhteessa tiptop.
Mies itse luuli olevansa jumalan lahja maailmalle kaikin puolin.. (juu, Ei todellakaan) ja sainkin pävittäin kuulla kuinka hän on täydellinen ja minä en.. Luojan kiitos ei edes asuttu yhdessä eikä lapsia.
Pointtini oli ap, että lähde! Et tule katumaan päivääkään. Tuollaiset ihmiset, kuin miehesi, eivät muutu. Takaan että tulet olemaan onnellisempi yksinhuoltajana kuin tuollaisen tyypin kanssa.
Voimia!