Lue keskustelun säännöt.
Oletko vihannut koskaan niin paljon, että olisit voinut tappaa?
02.11.2010 |
Ketä vihasit? Tappaisitko jos laki ei estäisi?
Mä kärsin todella pahasta vihasta. Eilen työntelin taaperoa rattaissa ja heräsin siihen rauhoittavaan tunteeseen, kun ajattelin tappavani vihani kohteen.
Vihani koskee entisen mieheni naisystävää. Ei sen takia, että hän on miehen kanssa, vaan siksi että tämä nainen on sanallisesti hyökännyt kimppuuni monet kerrat. En tiedä miksi koen vihan häntä kohtaan niin voimakkaana, koska oikeasti en missään tapauksessa haluaisi miestä takaisin.
En tiedä voisiko tämä johtua myös siitä, että he saivat yhteisen lapsen, ja samalla mies hylkäsi totaalisesti meidän yhteisen. Siihen päälle sain vielä mollaavia kirjeitä tuolta naiselta. Tuntuu, että mun arvokkuuteni äitinä ja naisena on mennyt vessasta alas. Mä oikeasti olen yrittänyt parhaani ihmisenä.
Ps. korostan etten ole oikeasti tappamassa ketään, saan tuosta ajatuksen tasolla vaan jonkinlaista lohtua. Vaikka toisaalta, onhan sekin kai sairasta..?
Kommentit (27)
vähän sekoilen tähän aikaan yöstä :D
T: 15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen suunnatonta vihaa lapseni ja lapsenlapseni elämän tuhoojaa kohtaan. Mielessä pyörii, kumpa tämä saisi jotakin kautta ansionsa mukaisen rangaistuksen, niin että varmasti joutuisi kärsimään ja kovasti.
Eikä pystyisi enää koskaan ketään haavoittamaan , kuten on nyt elämässään jo monille naisille tehnyt.Kun häntä haavoitttaisiin niin, että koko elämältä putoaa pohja pois.
mutta jos joku vahingoittaisi lastani tai jotakuta muuta perheenjäsentäni, aivan varmasti.Ainoastaan pelko rangaistuksesta estäisi toimimasta.Mutaa jos joku olisi tappanut lapseni, se ei olisi este koska millään ei olisi enää väliä.Hirveää juttua tässä suollan ja toivon ja rukoilen ettei niin ikinä kävisi.
Suuttuneena on tullut ajateltua että ton voisi tappaa, mutta rauhoittuneena ei todellakaan ko ajatuksia tule mieleen.
Enkä minä muuten vihaa ketään/mitään. Se satuttaa vain itseä, vihan kohde ei tiedä tai jos tietää, ei välitä... Turhaa energiantuhlausta siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa enää muistella, mitä kaikkea tapahtui, mutta riitelimme paljon ja vihasin häntä ja kirjoittelin päiväkirjaani halustani tappaa hänet.
Nykyään välimme ovat sopuisat, mutta etäiset. Emme riitele, mutta ei meillä kauheasti ole mitään yhteistä puhuttavaakaan. Tunnen jonkinlaista välittämistä häntä kohtaan, mutta lähinnä siksi, että hän on vanhempieni lapsi ja minulle rakkaan pikkutytön äiti.
edes hyvitä mitään. Lähinnä tekee surulliseksi syystä jota en tiedä. Vaikka minä olisin voinut hänet tappaa ilman mitään rangaistuksen pelkoa, tuskin sekään olisi sen kummemmin helpottanut. Tosin ajatusleikkiähän tämä, joten vaikea sanoa. Ihmismieli osaa olla kummallinen.