Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei ole ikinä kotona - olen niin väsynyt!
02.11.2010 |
Meillä on 3 poikaa, vanhin ekalla, nuorin pian 3v. Mieheni on tehnyt jo vuosia töitä täydellä sydämellä (=pitkähköä päivää ja ajatukset kotonakin työasioissa). Sen lisäksi hän harrastaa kahtena iltana viikossa monta tuntia kerrallaan, ja myös harrastus vie hänen ajatuksensa. Kun ei itse ole harrastamassa, haluaa katsoa lajia tv:stä.
Olen lasteni kasvatuksen kanssa niin yksin! Hoidan kaiken kotona (palaan töihin tammikuussa osapäiväiseksi) ja vastuu lapsistamme on 95% minulla. Mieheni ei ole tarkistanut koululaisemme läksyjäkään kuin pari kertaa koko syksynä. Ja sen huomaa, lapsetkin reagoivat jo asiaan.
Jos itselläni on jokin meno (ehkä pari kertaa kk:ssa) ja se sattuu päivälle jolloin miehelläni on harrastus, se on hänelle maailman loppu ja siitä puhutaan monta päivää!
Olen niin väsynyt tähän ja elän toivossa, että työhänpaluuni helpottaa arkeamme. Pelkään kuitenkin että kaikki menee vain entistä huonommaksi, ja viimeinenkin vastuu perheestämme jää minulle... Olen jo siinä pisteessä että selviän kaikesta yksin, arjessani en huomaa onko mieheni viikon pituisella työmatkalla vai "kotona".
Jos otan asian puheeksi mieheni kanssa, hän suuttuu HETI ja sanoo, etten ikinä haluaisi päästä häntä minnekkään omiin menoihin... Hän ei puolestaan jaksa olla lasten kanssa perusarkea edes yhtä päivää viikonloppuna, niistä selviämme tekemällä koko ajan jotain erikoista tai menemällä jonnekin.
Mitä voisin tehdä saadakseni itseni jaksamaan tätä?
Kommentit (27)
ja kotityöt teen koneellistettuna niin paljon kuin pystyn- on kuivurit ja markkinoiden parhaat imurit ja rationalisoitu siivous
t. kohtalotoveri, jolle jotkut naiset ovat sanoneet jo vuosia, että:"Laita ukkos kuriin"- ei se auta - vaan itse on laitettava homma toimimaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katsotte tuollaisia miehiä, jotka ovat naimisissa työnsä kanssa ja tuskin tuntevat lapsiaan saati sitten muistavat vaimoaan, joka on kuin kotiorja?
ennen lapsia sitä itsekin oli työnarkomaani, kun lapset syntyi vaimona jäin lasten käyttöön
t. nro 19
Piti oikein katsoa päivämäärä kun aluksi luulin että mä oon ite kirjoittanut aloituksen. Joo, tätä tämä on. Musta vain on kaikista ikävintä että silloin kun mies on kotona niin ei tunnu kaipaavan minua ollenkaan. Mielummin katsoo telkkaria nojatuolissaan koko illan. Olo on vähemmästäkin kuin että olisi pelkkä kodinhoitaja ja lapsenvahti :(. Mies on koko ajan vakuutellut että tilanne paranee, työt vähenee ja hän panostaa parisuhteeseemmekin. Mutta mitään ei ole tapahtunut. En voi sanoa olevani onnellinen mutta itse olen lasteni isän valinnut ja lapset häntä rakastavat. En voi lähteäkään vaikka tämä vastamäki tuntuu kestävän ikuisesti.
Miehesi on oppinut aivan liian hyvälle. Siis aivan liian hyvälle. Tätä nämä pitkät vanhempainvapaat, joihin äitejä de facto työnnetään, tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu niin pahalta lukea miehistä,jotka eivät piittaa perheestään.Voimia ja jaksamista sinulle oikein paljon.
Mieheni on myös paljon pois työnsä vuoksi ja kotona 3 lasta, joista vanhin 7-vuotias.
Mua on helpottanut se, kun olen mennyt itse töihin. Töistä tullessa on niin väsynyt itsekin, että laskee sitä kotitöiden ja muun puuhastelun rimaa niin alas, ettei haittaa vaikkei toinen ole siinä "kommenneltavana". Olen niin tottunut siihen, että olen aikalailla yksin, että ei edes kauheasti enää haittaa. Täytyy löytää omat rutiinit ilman miestä.
Nyt olen tyytyväinen tilanteeseemme ja miksi:
- Meillä käy kerran viikossa siivooja.
- Mies vie lapset neljänä aamuna viikossa kouluun ja päiväkotiin. TEidän pitää sopia siitä, että se joka vie ei hae. Tai sinulle yksi sellainen päivä viikossa, että ei tarvitse vielä kumpaankin suuntaan.
- Jätän hommia tekemättä. En pese miehen vaatteita. Käydään lasten kanssa ulkona syömässä jos ei jaksa tehdä ruokaa. En siivoa iltaisin, jos en jaksa.
- Ollaan sovittu, että miehellä saa olla kaksi harrastusiltaa. Telkkaria ei katota ennen kuin lapset ovat nukkumassa. (JOs nyt mies on koskaan kotona edes ennen kuin lapset menee nukkumaan)