Miksi köyhät luulevat, että hyvätuloista saa kupata mielin määrin?
Tulipa mieleen tuosta "miksi rikkaat ovat saitoja" -aloituksesta.
Emme ole "rikkaita", mutta keskituloisia, kenties jopa hyvätuloisia. On velaton asunto ja mökki, hyvät työpaikat molemmilla. Elämme tavallista elämää, matkustelemme ja ostamme sellaista ruokaa/vaatetta, mitä milloinkin mieli tekee.
Onko se nyt sitten sellainen synti, että se velvoittaa meidät avustamaan sukua?
Veljeni varsinkin on melkoinen pummi. Ei hänestä muuten kuulu mitään, mutta ans olla, kun pitäisi saada vippi tai takaaja lainaan, sitten sisko tulee taas mieleen.
Nyttemmin olen jo kieltäytynyt. Ei kyse ole niinkään siitä, että kokisin pyydetyt rahamäärät ylitsevoittamattoman suuriksi. En vain tykkää olla hyväksikäytetty!
Kommentit (50)
Jos veljesi on köyhä, totta kai se rahallinen apu on yksipuolista, mitä oikein odotat! Haloo...
Korkoa en ole koskaan pyytänytkään.
Nyt tilanne on se, että jokunen aika sitten kieltäydyin takaamasta isoa lainaa veljelleni ja hän hermostui siitä tosi pahasti. Kirjoitin hänelle sovittelevan kirjeen ja sen jälkeen välimme ovat olleet kohteliaat, mutta etäiset. Harmittaa vieläkin.
ap
Ääh, teit järkevästi. Olisi ollut hullua taata laina ja loppupeleissä maksaa se omasta pussistaan.
Mutta sentään normaalia kanssakäymistä myös muulloin kun silloin, kun rahantarve iskee.
Jännä juttu muuten ylipäänsä se, että sukulaisilta haetaan niin kärkkäästi raha-apua. Mielelläni auttaisin tosihädässä ja jos sitä apua ei olla norkoilemassa jatkuvasti. Mutta munkin veljeni on yksin asuva viisikymppinen mies, jolla on suht hyväpalkkainen päivätyö. Elämä on vaan aina ollut aika holtitonta ja runsas alkoholinkäyttö kuuluu kuvioon.
ap
Entäs sitten kun pikkurikas sukulainen kuppaa köyhää sukulaistaan kuin meillä. Antaa vaan pitää hälle mieluisia lahjoja ja järjestää tarjoiluja, vaikka ei olisi itsellekään varaa ostaa mitään emmekä itse saa häneltä koskaan mitään. On se joskus näinkin päin.
Entäs sitten kun pikkurikas sukulainen kuppaa köyhää sukulaistaan kuin meillä. Antaa vaan pitää hälle mieluisia lahjoja ja järjestää tarjoiluja, vaikka ei olisi itsellekään varaa ostaa mitään emmekä itse saa häneltä koskaan mitään. On se joskus näinkin päin.
En siis epäile, etteikö saitoja ihmisiä olisi olemassa, mutta on siis niinkin päin, että köyhemmät kuppaavat hyvätuloisia.
ap
Jos veljesi on köyhä, totta kai se rahallinen apu on yksipuolista, mitä oikein odotat! Haloo...
köyhä veljeni auttaa tarpeen mukaan remonteissa jos hänellä on aikaa. Ja minä autan häntä taloudellisesti silloin kun se on mahdollista.
Mielestäni tämä on aivan normaalia ja kohtuullista molemminpuolista auttamista.
Sukulaisia kuuluukin auttaa jonkin verran.
Jos veljesi on köyhä, totta kai se rahallinen apu on yksipuolista, mitä oikein odotat! Haloo...
köyhä veljeni auttaa tarpeen mukaan remonteissa jos hänellä on aikaa. Ja minä autan häntä taloudellisesti silloin kun se on mahdollista. Mielestäni tämä on aivan normaalia ja kohtuullista molemminpuolista auttamista.
ap
kukaan pummaa eikä kuppaa keneltäkään. Ehkä se johtuu siitä, että meillä ollaan vauraita jo ties kuinka monennessa polvessa.
Kyse on sun sukulaisestasi. Sukulaisia kuuluukin auttaa jonkin verran.
Lisäksi olen sitä mieltä, että aikuisia sisaruksia ei tarvitse yksipuolisesti olla jatkuvasti avittamassa. Varsinkin, kun sisko armas juolahtaa mieleen vain ja tasan ainoastaan silloin, kun matti on kukkarossa.
ap
kukaan pummaa eikä kuppaa keneltäkään. Ehkä se johtuu siitä, että meillä ollaan vauraita jo ties kuinka monennessa polvessa.
Meillä ei muu suku pummaa myöskään, ollaan eteläpohjalaista sukua, jossa itsellinen pärjääminen on viety ihanteena jopa jo hiukan liiallisuuksiin.
Paitsi tuo velipoika sitten... ;-)
ap
Sukulaisia kuuluukin auttaa jonkin verran.
ihmeessaä?
Niille pummeille en enää mitään anna. Kummasti hermostuivat kun aikanaan rahahanat menivät kiinni...
että sukulaiset julistavat suureen ääneen olevansa tällaisia "elämäntapaintiaaneja", eivät oikeastaan kaipaakaan enempää ja tulevat mielellään vähällä toimeen.
Jo heti seuraavassa lauseessa kuitenkin haukutaan se puoli suvusta jolla sattuu olemaan vähän rahaa ja todetaan että "kyllähän mekin joo ostettaisiin jos voittaisi lotossa".
Menisivät töihin, saatana!
Joo, siis niin on vähän veljellänikin asenne.
Sinänsä on täysin ok ja kunniallista olla vähätuloinen. Tai työtön tai eläkkeellä tms.
Mutta tässä nyt - niin tulkitsen - puhutaan elämäntavasta, johon liittyy suureen ääneen julistettu varallisuuden kritiikki.
Varsinkin sisareni (joka on oikeastikin rikas) on ollut aina veljeni hampaissa. Veljen mielestä on "ollakseen", eikä "osaa arvostaa kuin mammonaa" jne. Oikeasti siskoni elämänasenne ei ole mitenkään erityisen ollakseen, mutta veli aivan selvästi häntä kadehtii.
Se ei silti ole estänyt veljeäni yrittämästä lainata siskoltakin, hän vain pani "avustushanan" kiinni jo minuakin aikaisemmin.
ap
ap vaikuttaa jotenkin itsekeskeiseltä ja itaralta
kyllä mä ainakin avittaisin sukulaisiani jos olisin se varakkain, minusta se kuuluu asiaan
herää sympatiat sun veljeäsi kohtaan, pakko sanoa ap vaikuttaa jotenkin itsekeskeiseltä ja itaralta
kyllä mä ainakin avittaisin sukulaisiani jos olisin se varakkain, minusta se kuuluu asiaan
kuulostat just sellaiselta minäminä tyypiltä, kenelle on ihan normaalia hyväksikäyttää muita!
kyllä mä ainakin avittaisin sukulaisiani jos olisin se varakkain, minusta se kuuluu asiaan
Vievät pian koko käden, eikä riitäkään.
Tyyliin, lainaat autoa, kesämökkiä.... Pistävät palasiksi, eikä se ollut edes heidän vikansa, vaan puhdas vahinko.
Köyhä on köyhä syystäkin. Riittää, että maksan veroja.
ap vaikuttaa jotenkin itsekeskeiseltä ja itaralta kyllä mä ainakin avittaisin sukulaisiani jos olisin se varakkain, minusta se kuuluu asiaan
Miksi minun pitäisi toistuvasti avitella veljeä, joka siis on päivätöissä, mutta elämäntavoiltaan lepsu?
Eiköhän ihmisen ole itse velvollisuus kustantaa hurvittelunsa, miksi tunnollisesti töissä käyvän siskon pitäisi viisikymppistä velimiestä vielä tukea?
Muistutan vielä, että kuppaus ainoana yhteydenpitotapana on vastenmielinen.
ap
ap vaikuttaa jotenkin itsekeskeiseltä ja itaralta kyllä mä ainakin avittaisin sukulaisiani jos olisin se varakkain, minusta se kuuluu asiaan
Miksi minun pitäisi toistuvasti avitella veljeä, joka siis on päivätöissä, mutta elämäntavoiltaan lepsu?Eiköhän ihmisen ole itse velvollisuus kustantaa hurvittelunsa, miksi tunnollisesti töissä käyvän siskon pitäisi viisikymppistä velimiestä vielä tukea?
Muistutan vielä, että kuppaus ainoana yhteydenpitotapana on vastenmielinen.
ap
yhtälönä aivan mahdoton
Korkoa en ole koskaan pyytänytkään.
Nyt tilanne on se, että jokunen aika sitten kieltäydyin takaamasta isoa lainaa veljelleni ja hän hermostui siitä tosi pahasti. Kirjoitin hänelle sovittelevan kirjeen ja sen jälkeen välimme ovat olleet kohteliaat, mutta etäiset. Harmittaa vieläkin.
ap