** Loppuvuodesta 2009 syntyneet **

istua koneella.. :) Meillä tyttö otti ensiaskeleet 3 päivää ennen kun täytti vuoden, mutta tosi varovasti. Ei ole paljon kolhiutunu kun on niiiin varovainen. Nyt alkanu kävelemään jo ripeämmin (tänään 1v3kk :)), mutta ei päättömästi juokse vieläkään. Kaverin tyttö on pari viikkoa kävellyt ja siinäkin huomaa eron, kun meinaa jo juosta vaikkei ihan hallussa taito ole :D On kyllä muutenkin meidän tyty rauhallinen ja ujokin persoona.



Tuosta mitä choco ehdotti, niin ei onnistu kaverin kanssa vuorottelu vielä. Kerran aiemmin oli hänen tyttö meillä pari tuntia hoidossa kun ei vielä vierastanut, mutta nyt ollut pitkään kovin äidissään kiinni ja on omallakin ollut joku takiaisvaihe.. Muutenkin elämäntilanne estää. Mutta kiitos vinkistä kuitenkin :) Kyllä sitä kahdenkeskistä aikaa vielä ehtii viettämään. Toinen lapsi ei ole suunnitteilla ennen kun kunnolla helpottaa ensimmäisen kanssa.



Mä kanssa harkitsin tuota vaipan punnitsemista! On taas joka aamu ollu jonkun verran kosteana yövaatteet.. Ajattelin myös jättää iltamaidon pois, kun annetaan aina puuron jälkeen vielä lämmintä maitoa..se ei sit ehdi tulla ennen yövaipan vaihtoa ulos.

Tyttö ei muuten suostu enää pissaamaan/kakkaamaan jos on ilman vaippaa. Siis selvästi pidättää sen aikaa. Ei tapahdu juuri vahinkojakaan vaikka ollut yli tunninkin ilmakylvyssä. Eikä tosiaan pottaan tee mitään..



Viikonloppuna ois joulunavaus täällä ja ilotulitus. Ois varmaan peltorit haettava jos meinaa tytön kanssa mennä..kun olisi aiemmin tajunnu niin käytettynä varmasti ois löytyny ihan hyvät.. Yritän lähes kaikki tarvikkeet ostaa käytettynä, jos mahdollista. Säästää pitkän pennin :)

Taas sitä kukutaan..ja aamulla silmät ristissä muskariin x)

Kiitos cirrus tuli parempi mieli kun luin viestisi, ja hyvä että yk on pärjännyt siellä. Meillä oli tänään 1v neuvola. Pituutta oli 79 ja paino vähän alle 11. Pitkä hoikka poika. Sai myös rokotteet.

Hassua miten nopeasti aikaa on mennyt, ja jotenkin vauva aika on tuoreessa muistissa mutta samalla taas ei ihan kaikkea muista. Kaipaan sitä vauva aikaa, ja mulla on vauvakuume:)

tytön kuvia ja videoita koneelta. Yhdessä videossa 4kk ikäinen "juttelee" isille ja lopussa lentää puklut :D Ei voi uskoa että se oli joskus niin pieni. Aika on menny ihan hirveen nopeesti ja jotku asiat tuntuu menneen ihan sumussakin. Aika kyllä kieltämättä kultaa muistot ihan täysin.. Välillä ollu täälläkin olo että ois se vauva ihana..mutta sit järki sanoo että kannattaa odottaa. Oiskos Chocolla jo hyvä aika uudelle perheenjäsenelle? :)

Vauvarokkohan meidän pojalla oli, että onneksi ei sen pahempaa. Nyt on jo kävelyharjoitukset taas kovassa käynnissä! =)

Onko muilla ollut vielä vauvarokkoa?



Ja rakenneultrakin oli, toinen poika tulossa! Vähän toivottiin että olis tullut tyttö mutta onhan tässä vielä aikaa myöhemmin yrittää =)

Oon jo niin innoissani tästä uudestakin tulokkaasta että eilen jo mietittiin nimiä täällä ihan viimeistä päivää, on nää vauvelit ihmeellisiä kun saa aina pään niin sekaisin.



Täällä kyllä ihan sama juttu, että osa ajasta on mennyt ihan sumussa ja nyt vaan muistelee kuinka ihana se oli pienenä vauvana, jotenkin on ne koliikit ja yöheräilyt ja kaikki päässyt "unohtumaan"... Jännä juttu...

miehen kanssa, kun tytöllä ei ollu mitään koliikkiin viittaavaa, eikä muutenkaan varmasti ole hankalin mahdollinen vauva ollut, että miten sitä sitten jaksaa jos toisella vauvalla oiskin koliikki, kun voimat oli kovilla jo ensimmäisen kanssa.. Toisaalta ajattelen, että elämä antaa ihmiselle sen mitä ihminen kestää. Kuitenkin tuo varmaan on se asia joka jännittää ja jopa pelottaa sitten kun/jos seuraavaa odotellaan. Kyllä sitä vähän hirvitti jo tämän kanssa, kun tultiin sairaalasta kotiin ja ensimmäisenä yönä valvottiin aamukuuteen :D Tyttö näytti kaapin paikan :P

poika joutui olemaan synnyttyään sairaalassa 6 päivää kun oli saanut lapsivedestä ilmeisesti jonkin infektion (oli kakannut lapsiveteen) ja sitten viihdoin ja viimein kotiin päästyään söi tosi hyvin ja nukkui lähes koko ajan. Ensimmäinen yökin kotona meni niin että poika nukkui rauhallisesti ja heräsi vaan syömään pari kertaa ja nukahti syönnin päälle heti takaisin ja mehän tietysti ihmeteltiin että "miks kaikki väittää tän olevan niin rankkaa?!" No, toisena yönä kaikki muuttui kun koliikki nosti päätään ja poika vaan huusi ja me ihan hätää kärsimässä että mikä sillä on sehän tekee ihan kuolemaa! =) Onneksi vyöhyketerapia oli aivan loistava apu koliikkiin niin ei tarvinnut siitä kärsiä kuin n. kuukausi. Olihan se alku rankkaa ja kai se aina niin on, mutta on se sen arvoista. Vähän kyllä muakin jännittää millasta arki tulee oleen kahden vaippaikäisen kanssa mutta eiköhän siitäkin jotenkin selviä. Onhan siitä moni muukin selvinnyt =D Sillä mä aina lohduttaudun etten ole ainoa... =)

Ja mä vielä muuten väitin 3 vuotta sitten etten KOSKAAN tee lapsia! =)

Vauvakuume on mennyt jo ihan överiks että jätettiin ehkäisy jo kesällä:) Mutta ei ole vielä mitään tapahtunut. Mutta ollaan keskusteltu miehen kanssa että jos vielä odotetaan. Ihan vain sen takia että annetaan pojan kasvaa vielä, ja meillä on ollut pari viikkoa yö heräilyä mikä on vienyt kaiken voiman.(Vaikka poika oli vauvana tosi rauhallinen ja nukkuin pitkään) Ajateltiin että jos vielä toinen tulee niin millaistahan se on...Mutta tunnen olevani valmis siihen. Ehkä enemmän henkisesti:) Eli kannattaa odottaa se fyysinenkin puoli. Tosin en tedä voiko ikinä valmistautua 100% vauvan tuloon, se vain menee jotenkin luonnostaan kun se pikkuinen ilmestyy. Onnea sulle paljon mirkkis!!! Kyllä sä pärjäät, ja se on ihanaa sitten kun lapset kasvaa yhdessä. Voih niin suloista olisi saada oma pikku nyytin:)

Ihanaa tänne on näin paljon kirjoiteltu =) kävin jokuaika sitten joka päivä kattomassa ja ihan kiukuissani olin kun ei tänne kirjoiteltu =D ai miten niin yksinäinen.



Mirkkis: Onnea odotusaikaan ja uudelle tulokkaalle. Meillä kanssa odotellaan seuraavaa syntyväksi 1.5. Esikoinen syntyi 24.11. Joten puolitoistavuotta ikäeroa tulee. Välillä jännittää, mtta kun on nähnyt miten hyvin muilla on mennyt kun on pieni ikäero, niin INNOLLA odotan j seuraavaa. Ja nyt olen päättänyt ottaa rennommin ja nauttia siitä pienestä nyytistä. Esikoisen kanssa vauvaaika meni ihan ohi ja sumussa. Meillä odotetaan utraa innolla joka on juuri ennen joulua. Minä haluaisin oman prinsessan, mutta jotenkin tuntuu että se on poika. viimeksi ei tiedettykään kumpi tulee ja poika oli tosi iso yllätys. Koko suku puhunut vaan tytöstä kokoajan.



Meillä poika oli 1v. neuvolassa 80,5 cm. ja joku 12 kg. Iso jätkä on. Ja hammaslääkärissäkin kävi. Samalla sitten päätin rajoittaa tutin käytön vaan unille ja vaunulenkeille ja hyvin on sujunut

Kiitoksia onnitteluista! Pikkuhiljaa alkaa totutteleen tosiaan ajatukseen että arki alkaa sitten jossain kohtaa taas kahden pienen pojan kanssa =)



Pikkuherralla oli tänään 1-vuotisneuvola ja pituutta oli tasan 79cm ja painoa 12kg 735g eli pituutta oli tullut mutta painoa ei juuri ollenkaan, eipä tullut kyllä yllätyksenä kun poika on alkanut niin kovasti liikkumaan. Ilman tukea jaksaa jo muutaman metrin kävellä! On nää taaperot kyllä vaan niin uskomattoman ihania! Täällä on siis huomenna virallinen 1-vuotissyntymäpäivä jota juhlitaan vaan isovanhempien ja meidän vanhempien voimilla ja lauantaina tulee sitten kummit synttärikahveille.

Millaiset 1-vuotissynttärit muuten ootte pitäneet? Meillä ei ole mitään hirveitä juhlia, ihan vaan kahvittelut ja mummit lupasi tehdä kakun ja mokkapaloja mutta ei mitään kummallista.

Meillä oli aika isot synttärit! Meillä on paljon sukulaisia ja poitsulla riittä hänen ikäisiä serkkuja. Kaikki piti kutsua:)(kaikki eivät kyllä päässeet) Mutta onneksi sukulaiset auttoivat paljon toivat mukanaan ruokaa. Me järkättiin kakut keksit ja sun muut. Niin ei tarvinnut ottaa stressiä miten kaikki sujuu. Videoitiin ja räpsittiin kuvia! Syötiin ja juotiin mahat täyteen lapset leikki siinä sivussa. En kyllä enää pidä tälläisiä isoja synttäreitä enää mutta ekan lapsen ekat synttärit:) Kaverit kyllä tuli seuraavana päivänä onnitelemaan ja kahvittelemaan. Emme menneet 1v kuvauksiin, meillä on oma kamera sillä otettin:D

Niin ja vauvan yrittäjillekin:) Täällähän on varsinainen vauvabuumi menossa. Meillä lapsiluku nyt jäänee kolmeen, vaikka se hiukan kaihertaakin. Ihan realistisesti ajatellen lapset tarvitsevat tilaa ja ne maksavat aika kauhean paljon... ja tarvitsevat aikaa ja huomiota. Jotenkin tuntuu, etten kykene tarjoamaan kaikkea tuota enää useammalle.



Toisen lapsen kanssa meininkihän on ihan erilaista kuin esikoisen. Toinen ei todellakaan mene siinä missä yksi (tai ehkä jonkun mielestä menee, mikäs minä olen sanomaan...). Minulle tuli ainakin ihan kauhea riittämättömyyden kriisi. Tuntui, etten millään pystynyt olemaan läsnä ja tekemään sitä kaikkea, mitä olisin halunnut. Mutta joo, ihaniahan ne vauvat ja varttuvat lapset ovat. Eikä hyvää sisarussuhdetta voita mikään. Ja kun alkuajan sähellyksestä selviää, niin näin pienillä ikäeroilla sisarukset ovat melkein kuin kaksosia. Meillä tosin ikäeroa on 3 vuotta (jota en varsinaisesti kuitenkaan suosittele, minusta suurempi tai pienempi parempi). Ja te nuoret äidit: Suosittelen lämpimästi iltatähteä. Voi että on ihana! Kun riittävän aikaisin aloittaa, niin voi sitten myöhemmin aloittaa uuden sarjan ;)



Sitten ihan muuta:



YK oli taas kipeänä. Kuume nousi 39.8 asteeseen ja poika oli ihan uuvahtanut ja tuskainen. Korvatulehdushan sieltä löytyi. Toinen reilun kuukauden sisään! Alkaakohan tästä kierre? Ennen päivähoitoa YK ei ollut ollut päivääkään kipeänä.



Seuraavana päivänä kuumetta oli "enää" 38 astetta ja vain kuumemittari kertoi YK:n olevan sairas. Vauhtia ja touhua piisasi taas entiseen malliin.



Tämän taudin takia kaurapuurotestini meni kirjaimellisesti plörinäksi. Olin juuri alkanut testaamaan, josko kaurapuuro sopisi YK:lle, mutta nyt en tiedä, johtuiko lörö maha puurosta vai taudista. Palattiin siis riisipuuroon. Pitää saada vatsa rauhoittumaan ja testata taas. Olettekos te selvinneet ilman allergioita/yliherkkyyksiä?



1v synttäreillä meillä oli väkeä enemmän kuin olin suunnitellut eli noin 20. Kun mummit ja kummit ja tädit ja serkut kokoontuivat, niin johan sitä väkeä sitten riitti.



Muuten ei tällä rintamalla mitään uutta. Tasaseen malliin porskutetaan.

Täällä selvittiin niistä virallisista synttäreista mummujen ja pappojen kanssa ja huomenna suursiivous ja kummit tulee sitten kakkukahville. Meillä varmaan päästään vasta joulun jälkeen ottaan jonkinlaiset "1-vuotiskuvat" kun nyt joulun alla on muutenkin rahat tiukilla ja toi oma digikamera on sanonut sopimuksensa irti jostain syystä... Poitsu kävelee jatkuvasti ympäri kämppää ja jo aika pitkiäkin matkoja, esim. keittiöstä eteiseen livahtaa ihan huomaamatta =) Pelottavaa... =)

Riinallekin paljon onnea uudesta tulokkaasta! Toivottavasti teille tulee se toivomanne tyttö, kyllä se tyttö olis tännekin kelvannut mutta totta sekin mitä Cirrus sanoit että kun nuorena aloittaa niin voi tehdä myöhemmin toisen sarjan =) Mä täällä jo haaveilen siitä että kun pojat joskus on koulussa niin sittenhän voisi vaikka vielä kolmannen tehdä... Ja ehkä neljännen. No ei vaan, ehkä meillekin se kolme olisi sopiva määrä =) Äläkä Cirrus pelottele tommosilla puheilla ettei kaksi mene siinä kuin yksi kun mä elättelen toiveita semmosesta harmonisesta elämästä pikkuisten kanssa. Esim. nehän nukkuu aina samaan aikaan ja muuta =) Heh, no kaaos tulee jos on tullakseen!

Toivottavasti Chocollakin vielä tärppää, pidetään peukkuja!

Kai tää vauvabuumi joskus ohikin menee... Ehkä...

Hirveän nopeasti nää yksivuotiaat oppii asioita, nytkin poika eilen ykskaks alkoi leikkipuhelimella matkia puhumista, siis laittoi korvalleen ja sitten aurinkoisesti hymyillen tarkisti että kaikki varmasti huomasi! =)

Onnittelut pienille synttärisankareille! Niin vain se vauvavuosi on jo takanapäin.



Ja onnea odottajille ja yrittäjille. Meillä Anskun pikkuveli syntyi enkelinä viime elokuussa rv22 (la olisi ollut 13.12) ja uusi yritys alkaa joulun jälkeen kun lääkärit antavat luvan. Kovasti toivomme vielä uutta vauvaa vaikka meillä on kotona jo neljä ihanaista lasta. Minulla on ainakin krooninen vauvakuume!



Mirkkis: Cirrus taitaa olla oikeassa siinä, ettei kaksi mene siinä kuin yksi. Minä lohdutan kuitenkin, että toisen kanssa on paljon varmempi eikä enää huolehdi "pikkuasioista" niin kuin sen ainokaisen kanssa. Hyvin se menee!



Kahdenkeskisestä ajasta: meillä sitä ei ole. Olen kotiäitinä aina kahden lapsen kanssa ja kaksi isompaa käy koulussa ja illat heitä kuljetellaan harrastuksissa. Harrastamme miehen kanssa molemmat juoksemista, joten toinen juoksee lasten harrastusten ajan ja toinen jää pienten kanssa kotiin. Ainut yhteinen hetki on illalla kun lapset menevät nukkumaan, viimeisetkin onneksi nukahtavat jo yhdeksältä. Isovanhemmat asuvat 300km päässä ja lähimmät tädit 150km päässä. Lastenhoitoapua meillä ei ole. Ehkä kerran-pari vuodessa mummolassa kyläillessämme jätämme lapset illalla nukkumaan ja tapaamme vanhoja ystäviämme. Mutta näillä mennään. Viihdymme hyvin lastemme kanssa emmekä tarvi sen kummempaa. Ja ennen asuimme ihan toisella puolella maapalloa, joten 300km tuntuu ihan lyhyeltä matkalta mummolaan :)



Minusta tämä taaperoikä on kyllä ehkä parasta aikaa. On ihanaa nähdä kuinka ajatuksen juoksu alkaa kulkea. Nytkin Ansku yrittää kovasti pukea. Sukkia yrittää laittaa jalkaan, paitoja, housuja ja hameita päähän ja sukkahousuja kaulan ympärille. Nautitaan pikkuisistamme!



Aotearoa

Ei ollut tarkoitus. Tottahan kakkosen kanssa menee mainiosti. Ero esikoiseen on vain siinä, että juuri kun luulee oppineensa jotakin vauvanhoidosta, niin edessä onkin ihan uudet haasteet, joista minulle itselleni haastavin oli ajan jakaminen kahdelle. Minua hormonit ovat aluksi pyörittäneet ihan surutta ja joka kerta keskittymiskykyni on suuntautunut vain ja ainoastaan vauvaan. Siinä on sitten pitänyt tietoisesti yrittää huomioida myös muita. Vaikeaa.



Tai sitten arvottaa jatkuvasti, kenellä on suurin hätä: Jättääkö vauvan parkumaan hysteerisenä nälkäänsä, kun esikoinen puuhaa jotakin vaarallista? Tai pelkkä uloslähtö: Esikoisen kanssa kriiseilin, kun liikkuminen oli hankalaa. Ei voinut vain lähteä, kun mieleen muistui. Nyt homma muuttui vielä astetta vaikeammaksi. Ja hikisemmäksi, kun piti saada haalaria ja tumppua päälle kahdelle. Ja miettiä yhden sijasta kahden tarpeet (onko käyty pissalla, onko syöty…) Lohdutuksena, esikoisemme oli luultavasti keskimääräistä haastavampi, ehtiväisempi ja temperamenttisempi. Otti heti kättelyssä turhat luulot pois tuoreilta vanhemmiltaan. Kyllä sitä tyttöä on tässä vuosien varrella kasvatettu... nyt on kyllä oikein kiltti pikkumurkku kaikkine hassuine teinikriiseineen.

Kakkonen oli aluksi rauhallinen ja hyväunien. Muistan miettineeni, että vallan pitkästyisin, jos se olisi esikoinen. Mutta kuten sanottua, sisko piti äidin tuolloin kiireisenä. Tässä kolmosessa sitten yhdistyivät esikoisen ja kakkosen edut. Ei epävarmuutta, mutta aikaa olla vain vauvan kanssa. Aaah!



YK sairastui uudestaan ja viikonloppuna kuumetta oli taas yli 39.5 astetta. Käytin lääkärissäkin, kun epäilin, ettei korvatulehdus ollut parantunutkaan. Lääkäri arveli, että kyseessä on uusi virustauti... Onneksi kuume laski ja nyt menoa taas riittää. Varsinkin nälkä oli pojalla kova. Minusta tuntui, että se olo koko ajan mankumassa syötävää. Ei kai ollut sitten syönyt ihan riittävästi sairastelleessaan.

Hanget hipovat jo puolta metriä ja teitä reunustavat bussin korkuiset lumikasat.



Pelkkä kävely on haastavaa tuossa pökerössä, ja kun siihen lisää vielä rattaat niin lihakset on äkkiä maitohapoilla. Voi että olen onnellinen, että saatiin se lähempi hoitopaikka! Tällä kelillä kauemmaksi ei kyllä saisi millään vietyä.

ihan riittävästi lunta täälläkin tosiaan, ja niin kylmä että ollaan lähes lukkiuduttu neljän seinän sisään. Eilen tosin käytiin pitemmällä kävelyllä rattaiden kanssa kun käytiin etsimässä se hammaslääkäri johon poika menee ensi perjantaina. Täällä kävellään jo niin hurjaa vauhtia että heikompia hirvittää =) Ollaan jo tumpsahdeltu vauhdilla naamallekin niin että suusta tuli pojalla verta ja minä tietysti ihan paniikissa, onneksi siitäkin selvittiin säikähdyksellä (pelättiin ensin että hammas lohkesi mutta ei sentään). Muuten nyt onkin tullut taas vähän "takapakkia" nimittäin nukkumisen suhteen. Eilen poika ei suostunut nukkumaan päiväunia kuin puoli tuntia koko päivänä (!) ja nukkumaan meno on alkanut olemaan HIRVEÄÄ HUUTOA. Siis poika huutaa ihan kauhuissaan, rääkyy oikeastaan. Voisi sekoittaa kipuitkuun jollen tietäisi ettei mihinkään satu. Onko muilla tällaista tai osaako joku neuvoa mistä johtuu? Onko tää tosiaan vaan joku ikään liittyvä kausi vai mitä ihmettä? Poitsu siis huutaa/rääkyy kuin tapettava aina kun pitäisi mennä nukkumaan, paitsi jos on niin väsynyt että nukahtaa samantien, oli sitten kyse yöunista tai päiväunista. Samaten on öisin heräillyt, yleensäkin nykyään on herännyt muutamia kertoja yössä (ennen nukkui tosi upeasti koko yön) ja kerran yössä saa semmoisen huutokohtauksen. Ei rauhoitu syliin, eikä silittelyihin. Ainoa joka auttaa on se, että otetaan meidän väliin ja siihen rauhoittuu muttei nukahda, ja kun on tarpeeksi rauhoittunut niin viedään omaan sänkyyn jonne sitten nukahtaa, ja tähän hommaan saattaa mennä parikin tuntia yössä joten olisi mukava saada nämä "kohtaukset" loppumaan. Tuntuu kuin poika pelkäisi nukkumaan menoa ylipäätään... Hmm... Mielenkiintoista kansaa nämä taaperot. Joka tapauksessa kaikki sanoo olevan ikään liittyvä kausi mutta mutta... Kokemuksia? Helpottipas kummasti purkautua tänne =) Ollaan niin väsyneitä että tulee miehenkin kanssa kinasteltua kaikesta maan ja taivaan välillä, onneksi niille osataan jälkeenpäin nauraa. Onhan se typerää riidellä aamuisin leipäveitsistä ;D

Taalla sita on jo reilu viikko vietetty ja kauan huolestuttanut pitka lento takana pain ja uusi kohta edessa.

Lento siis meni ihan huikean hienosti, tosi tosi tosi hyvin poika oli ja nukkui kun tukki kun siirryttiin koneesta hotellille. mina kannoin hiesta markana toista. kun meidan yllatykseksi lentokwntalle ei saanutkaan omia rattaita vaan kaikki joutui heti jattaan hihnalle.

No paikanpaalla poika ei ole oikein viihtynyt. Joutuu niin kauheasti rajoittaan toisen liikkumista. ja kun juuri on vasta kaveleen oppinut. Ja ravintolassa ei istu sekuntiakaan hiljaa. ja ruokakaan ei taalla oikein maistu. No on niita hyviakin hetkia, mutta taa mamma on kylla jo valmis tuleen takasin kotiin ja samaan normaalin arjen rullaamaan.

kauheasti minun masuni on taalla kasvanut ja kovasti kaikki ihastelee seka mahaani etta meidan suloista kiljuvaa esikoista +)

maanantaina lentokone lahtee suomeen. ja paasee nauttiin joulusta. mutta takaisin altaalle hei hei.

Aika erinäköistä varmaan kuin Thaimaassa...



Tämän aamun mittauksissa näytti olevan jo 68 cm! Tosin eilen satanut on sellaista untuvankevyttä pakkaslunta. Oikeastaan ihanaa (jos ei kaupungin lumitöistä vastaavilta kysytä). Olin YK:n kanssa eilen leikkimässä lumileikkejä ja poika humpsahti kinoksiin kainaloita myöten. Ei ihme kyllä hermostunut siitä. Vasta kun siellä mönki ja naama osui lumeen, niin meni ilme vakavaksi.



YK on alkanut osoittaa merkkejä älyllisestä toiminnasta. Vieläkään se ei puhu - ei yhtä ainokaista sanaa - vaikka jouluaattona tulee 14 kk täyteen. Sen sijaan ukkeli lykkii syöttötuoliaan kosketinsoittimen ääreen halutessaan soittaa ja ulisuttaakin laitetta sitten oikein innokkaasti. Tai tyytyy paineleemaan nappuloita...

Olen melkein kateellinen Riinalle ja Thaimaan lämmölle. Voi kuin olisinkin jossain lämpöisessä... No, onhan täällä kotonakin ihan mukavaa. Joululahjat on ostettu ja kodissa jo ihanan jouluinen tunnelma. Isommilla lapsilla alkaa joululoma jo huomenna. Jouluaattoon ei ole enää montaa yötä!



Ansku ei osaa kävellä kengät jalassa. Sisällä menee hienosti jo juoksuaskelilla, mutta kun laitan kengät hän melkein halvaantuu. Ei suostu ottamaan askeltakaan, seisoakaan ei halua. Äkkiä vaan konttaamaan.



Ansku on oppinut myös kiipeämään keittiön pöydälle. Osaa itse vetää tuolia pois pöydän alta niin että pääsee kiipeämään. Kiipeää myös rattaisiin istumaan. Pari kertaa tullut sieltä pää edellä alaskin. Onneksi ei ole käynyt mitään vakavaa.



Mutta hyvää joulua!



Aotearoa

täältä maalta :) Anoppilaan tultiin jo keskiviikkona, HopLopin kautta! Käytiin tsekkaamassa millanen paikka on ja mitä tyttö tykkää. Kyllä ois viihtyny pidempäänkin! Liukumäkeä laskettiin yhdessä riemunkiljahdusten saattelemana ja pallomeri oli huippujuttu. Nyt jo pääsi siinä vähän itekkin liikkumaan, toisin kun kesäkuussa laivalla kun 10-kuinen meinas vaan hukkua sinne :D Täytyy ehdottomasti mennä toistekkin. Hyvin nukahti sitte autoon matkalla tänne.



Torstaina tyttö nukku vielä päikkärit ulkona vaikka pakkasta olikin lähemmäs -30'C, mutta eilen, aattona kuusenhaun ja puuron jälkeen laitettin sisälle nukkumaan kun vaikutti niin sopivasti väsyneeltä. Saunassa käytiin sitten kun heräs ja ruuan jälkeen tyttö autto isiä hienosti kuusen alta löytyneiden lahjojen jakamisessa. Innoissaan availi jo paketteja. Vaatteita ja leluja tuli tytölle jonkun verran ja toivottu lampaantalja