Pidin hääni niin, ettei vieraiden puolisoita ja lapsia kutsuttu. Haluatko kysyä jotakin?

Vain kaksi. Kumpikin piti ratkaisunamme ihan fiksuna ja perusteltuna ja tuli mukisematta yksin. Muut tajusivat kuvion jo kutsuttaessa.

Ei kutsuttu, koska meillä ei ollut perinteisiä hääjuhlia, vaan pienet "istumahäät", joissa katsottiin elokuva (ollaan cinefiilikimppa) ja syötiin ulkona pisimmän kaavan mukaan.



Kutsuvieraiden määrän kriteerinä oli, että kaikkien pitää mahtua saman pöydän ääreen. Pöydässä istui tosin myös kaksi pariskuntaa, mutta vain ja ainoastaan siitä syystä, että kumpikin puolisko sattuu olemaan läheinen ystävä. Paikalla oli vain ihmisiä, joiden kanssa on pitkä ja lämmin yhteinen historia.



Syy kutsumatta jättämiseen oli siis ensisijaisesti se, että emme halunneet pikkuisiin ja intiimeihin häihimme puolituttuja. Puolisoiden ja lasten kutsuminen olisi tarkoittanut myös sitä, että olisimme tarvinneet monta pöytää, mikä olisi ollut koko häiden ideaa vastaan, tai joutuneet jättämään vieraslistalta pois ihmisiä, jotka ovat oikeasti meille tärkeitä, jotta jonkun sinänsä ihan mukava puoliso voisi tulla mukaan.



Sukulaiset (ja sukulaislapset) tosin kahvitettiin häitä edelyäneenä kesänä, kun pidimme puutarhajuhlan (=kihlajaiset) miehen työhuoneella.

Rahan puute ei ollut syy pieniin häihin.

Kumpikaan ei ole muodollisten juhlien ystävä. Isoista häistä olisi myös tullut todella massiiviset, koska miehen puolella on paljon ihmisiä, joiden kutsumatta jättäminen olisi ollut skandaali ja loukkaus.Miehen puoli on muutenkin "high maintenance", eli esimerkiksi buffet häissä ei olisi ollut ihan sopivaa.



Kun illastin miehen perheen kanssa ensi kertaa, oli edellisenä iltana lusikkasulkeiset. (Päätin olla syömättä äyriäisiä.) Tämä tosin on sen kääntöopuoli, että rahasta ei ole ongelma.