Teinityttö vetää salaa herkkuja naamaansa

tyttären kanssa siitä että miksi syö. Todennäköisesti syö johonkin murheeseen ja kurjaan oloon, selvittäkää mistä olo johtuu.



Minulla on ystävä joka alkoi juurikin noin teini-iässä syömään ensin murheisiin (äitinsä kanssa oli huonot välit ja huono happi, piti sitä omassa huoneessa syöpöttelyä omana ilmakuplanaan josta sai hyvää oloa). Nyt hän painaa arviolta n. 180kg. Edelleen syö kun asiat menevät solmuun tai on surullinen.

tyttären kanssa siitä että miksi syö. Todennäköisesti syö johonkin murheeseen ja kurjaan oloon, selvittäkää mistä olo johtuu. Minulla on ystävä joka alkoi juurikin noin teini-iässä syömään ensin murheisiin (äitinsä kanssa oli huonot välit ja huono happi, piti sitä omassa huoneessa syöpöttelyä omana ilmakuplanaan josta sai hyvää oloa). Nyt hän painaa arviolta n. 180kg. Edelleen syö kun asiat menevät solmuun tai on surullinen.

Meillä syödään suht terveellisesti mutta myös herkutellaan joskus. Aina vaan ei voi herkutella ellei ole himoliikkuja.

Tuosta syömisestäkin on keskusteltu, tytön käytös muuttui kesällä kovasti ja silloin epäilin jonkinsortin kiusaamista mutta hän ei myönnä mitään.

syöminen on oire jostakin, ei itse ongelma.

syöminen on oire jostakin, ei itse ongelma.

Siihen tarvitaan ammattiapua eikä tytär ole halukas puhumaan kenellekään, keskusteltu on siitäkin

että teininä tuli syötyä suhteellisen paljon herkkuja ja kuvista kyllä huomaa että olin kasvoista sellasen pöhöttyneen näköinen. En siis ollut lihava mut sellanen pehmo, kun herkkuja tuli vedettyä ja sit vielä ne hormonimuutokset taitaa aiheuttaa omat juttunsa. Nykyään 28 vuotiaana 3 kiloa vähemmän kuin teini-ikäisenä, enkä ole koskaan laihduttanut tai tehnyt sen suurempaa elintaparemonttia. Iän mukana elintavat ovat muuttuneet ehkä vähän paremmiksi ja sitä kautta paino pysynyt hallinnassa.



Pienestä ei kannata olla huolissaan tai ainakaan sanoa että lihoat koska syöt paljon herkkuja. Murrosikäinen on niin herkkä että pitää olla varovainen näissä painojutuissa ettei tulisi todellisia ongelmia, kuten bulimiaa tai anoreksiaa.

joka kertoo miltä tyttö näyttää parin vuoden päästä... Luulis tehoovan.

Itse söin teini-ikäisenä hurjia määriä ja oksentelin, siitä huolimatta siis lihoin enkä laihtunut. Syömishäiriö jatkui kymmenen vuotta :(

Syöminen on selvästi myös oire jostakin, jos se noin yhtäkkisesti on alkanut.



Ja kyllä aloitus viestistäsi kuulsi tietty asenne; "just, mistähän ne jenkkakahvat on tulleet". Hitusen ylimielistä. Tekstin sävy tosinaan paljastaa paljon ;)



Oli miten oli, hän tarvinnee apua. Vaikka sitten ammattiauttajalta.

Asiasta kannattaa toki keskustella, ettei ole kiva, jos yksi pihistää koko perheelle tarkoitetut jäätelöt ym.

perheneuvolaan aika, jos ette kotikonstein pärkää, voi olla tosiaan bulimiasta kyse. Meillä pojalla oli noita oireita, oli pakko ottaa viikkorahat pois käytöstä, kun kaikki rahat syyti karkkeihin ja sipseihin ja limppareihin joita salaa kävi ostamassa. Meillä oli ero taustalla.

kun olin viikot yksin kotona, kävin iltatöissä kaupassa, josta sitten omilla rahoillani ostin kaikkea sitä höttöä ja herkkua, mitä äiti ei IKINÄ, ikinä ostanut meille. Ikinä ei ostanut sipsejä, kakkuja, pullia, jäätelöä, vanukkaita. Ja mä ostin, kun oli omat rahat ja ei ketään valvomassa. Ja söin... mutta kyllä se sit loppui, kun meni hohto siitäkin. Ikuisiksi ajoiksi jäi mieleen se teollinen suklaakakku (joka olis varmaan vieläkin hyvässä kuosissa lisäaineden takia, jos en olis syöny sitä), jonka uhosin itselleni jo kaupassa syöväni kerralla.. en jaksanut, neljännes jäi, vaikka kuinka yritin sulloa... =0) Melkein yrjösin, mutta en ihan.

hirveä äiti!

etenkin sipsit ja suklaa. Muuten ei elämässä ollut mitään ongelmaa. Tuo ap:n tapaus kuitenkin kuulostaa erilaiselta, koska kuulostaa jo pakonomaiselta ahmimiselta. Ja ap:n asenne on todella huono.