Lue keskustelun säännöt.
Pystyttekö puhumaan miestenne kanssa kaikesta?
29.10.2010 |
Meillä on ihan hirveästi tabuaiheita. Osittain johtuu siitä, että lapsuudenkodissani keskusteltiin vain tyyliin päivän ruuasta ja säästä, osittain siitä että olen hirveän herkkä ja mies taas erittäin paha suustaan ja ajattelematonkin. En siis uskalla ottaa kaikkea puheeksi, kun mies saattaa vastata äärettömän ilkeästi.
Nyt yritän saada puheyhteyttä auki. Olen esimerkiksi pari vuotta yrittänyt saada sanottua sitä, että en ole aivan tyytyväinen avioliiton nykytilaan, ja nyt sain sen viimein rykäistyä ulos suustani.
Pystyttekö te puhumaan kaikesta? Osallistuuko mies keskusteluun, vai tuijottaako vain mykkänä televisiota? Miten "pakotatte" miehen puhumaan? Antakaa nyt jotain vinkkejä, mä olen aikalailla hukassa.
Kommentit (25)
kyllä puhutaan kaikesta, mutta aina minun aloitteesta, ellei aihe sitten kiinnosta miestä niin kovasti että on mietiskellyt asiaa ihan tosissaan (kuten meidän talon remppahommat, niistä kyllä alkaa itsekin keskustella, ja vähän aikaa sitten oli auton hankinta aiheena).
Ihan siis kyllä ok tilanne että vastaa kyllä jos kysyn ja keskustellaankin asiasta, mutta toisinaan rassaa se ettei mihinkään asiaan saada selvyyttä jos en tosiaan kyselemällä raasta sitä mielipidettä tai näkökantaa miehestä ulos. Nyt olis tulevalle vauvalle nimi hakusessa ja lähes joka päivä kysyn joko on lemppari mielessä, mutta aina vaan vastaus on "en oo vielä miettiny"!! Aaaarghh! Ite mietin tuota asiaa jatkuvasti ja mielessä on vaikka mitä mutta mies vaan ymisee vieressä jos otan puheeksi. Kyseessä kyllä eka lapsi että ei mies varmaan ole koko asiaa vielä ihan tajunnu, h-hetki kuitenkin lähestyy ja olis kiva olla jotain vaihtoehtoja valmiina. Muuten kyllä on innoissaan mukana ollu hankinnoissa ym mutta vissin tuo nimen keksiminen on jo liian konkreettista tai jotain.
Mutta ei suhde kyllä ole oikein toimiva jos ei tärkeistä asioista puhuta ollenkaan. En kestäis sitä, että istutaan hiljaa sohvalla kaiket illat eikä puhuta mistään. Hulluksihan siinä tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei puhuta juuri mistään, tosin en minä niin mitään puhumista kaipaakaan. Mun on aika vaikea puhua mistään. Lasten "hankkimisestakin" ollaan sovittu sivulauseissa, ei todellakaan olla istuttu alas ja mietitty asiaa! Esim. tää kolmas lapsi (vielä mahassa) sai alkunsa seuraavan keskustelun jäljiltä. Minä:Multa loppu pillerit, käynkö uusimassa reseptin vai en? Mies:Hmmm, älä käy. Ja se siitä sitten...
Tämä puhumattomuus juontaa varmasti lapsuudenkodistani, äitini on aina sanonut että puhuminen on yliarvostettua. Turha asioita on vatvoa, paras vain antaa olla. :o/
No jos mies nyt joskus jonkun keskustelun avaisi, toki puhuisin hänen kanssaan mutta eipä juuri ole tarvinnut.
On ihanaa, kun syvän rakkauden lisäksi mieheni on paras kaverini ja toisinpäin.
Alkuvuosina oli aika paljon harjoittelemista vaikeiden asioiden puhumisessa, kun miehen kotona ei koskaan puhuttu mistään vaikeista asioista.
Nyt mies on omien sanojensa mukaan onnellinen, kun mikään asia ei jää painamaan mieltä vaan kaikki asiat helpottuvat kun niistä keskustellaan yhdessä.
On ihanaa, kun syvän rakkauden lisäksi mieheni on paras kaverini ja toisinpäin.
Aivan kaikesta voi puhua, siis ihan mistä vaan. Ja kumpikin puhuu. Noloistakin asioista ja existä, sukulaisista, mistä vaan.
Myös kaikista sairausasioista, mies on ollut mukana useammassakin toimenpiteessä, joita minulle on tehty - eli ei tosiaan ole mikään noloa.
En voisi kuvitellakaan eläväni suhteessa, jossa olisi asioita, joista ei voisi puhua:-(
Olin varma, että olin löytänyt kunnollisen miehen. Olin kiitollinen huomiosta ja rakkaudesta jota minulle osoitettiin. Pidin itseäni niin epäonnistuneena, että olin ansainnut kaiken sen paheksunnan jota sain osakseni. En osaa selittää.. Nykyään olen kylmä, haluton ja sulkeutunut. Mikä tietysti tarkoittaa mieheltä kysyessä sitä, että haluan kuitenkin nussia muiden kanssa ja todennäköisesti niin teenkin.