En jaksaisi olla lasteni lähihuoltaja.

Minulla on ollut alkoholi-ongelma (olen nyt toipuva alkoholisti), minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja lisäksi minulla on ollut syöpähoidot nyt jo 7 v päällä.



Lapseni käyvät luonani sovitusti. Isänsä on lähihuoltaja, eli olen siis etä-äiti.



Viikonlopputapaamisten jälkeen olen täysin puhki. En jaksa muuta kuin maata seuraavat pari päivää.



Täällä joku äiti kirjoitti masennuksestaan ja itsemurha-ajatuksistaan. Ymmärrän häntä todella hyvin. Olen aikanaan kokenut saman.



Muutaman vuoden takainen ratkaisu siitä, että muutin kotoa pois yksin asumaan oli varmasti sekä lapsille että minulle paras päätös siinä tilanteessa (exälläni oli tuolloin jo toinen nainen, jonka kanssa hän muutti yhteen kahden lapsensa kanssa, lapsia siis 2 + 2).



Meillä on exän kanssa yhteishuoltajuus, ja hyvät välit keskenämme. Esim. tapaamisista ei ole sopimusta, sovimme joustavasti keskenämme.



Elämä ei aina mene niin kuin haluaisi.