Ottaisitko teille sukulaisnuoren sohvalle punkkaamaan pariksi kuukaudeksi?
Jos teillä ei olisi ylimääräistä huonetta, itsellä 3 lasta, jotka hekin kaikki samassa huoneessa?
Minä kieltäydyin majoittamasta muuta kuin hätäpaniikkiratkaisuna max 2 yötä. En vaan voi.
Paikkakunnalla on vapaita vuokra-asuntoja.
Kommentit (11)
Olen majoittanut mieheni kaveria vajaan kuukauden verran ja siinä oli ihan tarpeeksi katsomista; laiska ihminen laiskistui ja masentui entisestään, makasi vain sohvalla ja näpytteli läppäriään. Joka aamu huomautin että olisi aika käydä sossussa/asuntotoimistossa/työkkärissä, mutisi vaan jotain takaisin eikä mennyt. Minulta loppui pinna kolmen viikon jälkeen ja ilmoitin herralle, että sopii hakea tavaransa meiltä viikonlopun aikana. Kumma kyllä löysikin sitten asunnon kahdessä päivässä ja vaihtoi paikkakuntaa...
Tyyppi ei tietenkään ollut avuksi kotitöissä (eikun kerran tai kaksi tiskasi), ei katsonut lasten perään tai edes osallistunut ruokakuluihin (raha riitti kyllä omiin menoihin ja tupakkaan).
Jos olis ylimääräinen huone voisin EHKÄ HARKITA.... Oikein teit, kun et ottanut.
Vähän riippuisi siitä, kuinka tuttu sukulainen olisi..
Esim.:
En ottaisi serkkuani, jonka olen viimeksi nähnyt 10v sitten, kun oli vielä lapsi.
Toisaalta ottaisin mielelläni miehen siskon teini-ikäisen lapsen, jota näen vähän väliä.
En kyllä varmaan teidän tilanteessa ottaisi. Eri asia jos olisi enemmän tilaa.
Jos kyse vaan parista kuukaudesta.
Itse asiassa mieheni opiskelukaveri punkkas meillä puolisen vuotta, ennenkuin sai hankittua vaimonsa kanssa heille oman asunnon. Hänellä oli työpaikka, muttei asuntoa.
Meillä oli ylimääräinen huone, ja kaveri tosi mukava. Ei ongelmia.
Mutta jos teillä on noin pieni kämppä, en kyllä sinuna ottaisi.
Toimisin samoin kuin sinä. Pidempään saisi olla vana jos kävisi joku katastrofi (esim. vanhemmat kuolevat ja nuori kyvytön huolehtimana itsestään, tulisi sota tms)
omillaan jo pari-kolme vuotta, että sellaista "pärjäämättömyyden" tilannetta tuskin tulee.
Vähän ikävä oli sanoa, mutta oikeesti en voi edes ajatella, että meillä olisi joku yökylässä noin pitkään. Luovuttaisin periaatteessa olohuoneen hänelle, joku olisi koko ajan läsnä perheen arjessa, myös niissä huonoissa hetkissä..
Erillinen ylimääräinen huone jos löytyisi, niin en olisi kieltäytynyt.
ap
koska hän tarvitsi 4 kk ajaksi asuntoa käydäkseen ammattikoulun loppuun. Ei siitä traumoja kenellekään jäänyt, ellei sitten sille serkkupojalle kolmesta pienestä tytöstä, jotka jatkuvasti kärtti leikkeihin.
mutta voisin ottaakin jos nuorella olisi hätä.
Se on toinen asia, jaksaisiko nuori sitä, että tilaa ei olisi ja meillä 4 lasta.
Itse sain asua 3 kuukautta veljeni luona kun olin kesätöissä. Sen jälkeen sainkin oman asunnon. Nukuin heidän lastenhuoneen lattialla ja iltaisin auttelin aina heitä.
jos olisi lähisukulainen voisin auttaa vaikkapa vuokranmaksussa tai jotain, mutta en kotiin ottaisi
En kyllä varmaan teidän tilanteessa ottaisi. Eri asia jos olisi enemmän tilaa.