Lue keskustelun säännöt.
Sotalapsista
26.10.2010 |
Miksi osa Ruotsiin lähetetyistä sotalapsista ei palannutkaan koskaan takaisin Suomeen? Ymmärrän jos vanhemmat kuolivat, mutta niin kuin tuossa Kadonneen jäljillä toinen sisaruksista palasti, toinen ei. Mikä siinä oikein oli?
Kommentit (17)
ajateltiin että lapset tuodaan kotiin, kun elämä on kunnossa. aikaa kului ja lapset vieraantuivat vanhemmista ja vanhemmat lapsista. monelle lapselle ruotsin kodista ja kielestä tuli se ainoa oikea. lapset unohti suomen kielen. tässä joitain syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aivan perseestä sodan jälkeen, hyvä jos ruokaa riitti. Monet jääneet olivat aivan vauvoja kun sinne vietiin, eivät edes muista mitään Suomen vanhemmistaan mut sen sijaan kasvoivat tärkeän vaiheen Ruotsin vanhempiensa kanssa.
eli paluu Suomeen oli monelle paluu armottomaan köyhyyteen, isä ja äiti vähän toistaitoisia jne. Ruotsi tarjosi paremman kodin, ja moni sinne lähetetty oli isätön ja kotimaassa äidillä jo uusi perhe.
ruotsiin lähetettiin ne kaupunkilais lapset joilla ei ollut sukulaisia maalla, tai paikkaa minne mennä
ja senkin takia, koska pidettiin mahdollisena sitä että suomi häviäisi sodan ja suomalaiset lähetettäisiin siperiaan, niin ainakin joku vapaaksi syntynyt voisi elää vapaana
T. ap, jolla 1,5 vuotias lapsi. Pelkkä ajatuskin hänen lähettämisestään jonnekkin tuntuu niin järkyttävältä, että huh huh :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan tavallisten perheiden lapsia. Äitini veli hyvin keskiluokkaisesta nelilapsisesta Espoolaisperheestä lähetettiin sotalapseksi Ruotsiin.
sehän tuli Kadonneen jäljillä-jaksossakin selväksi. Osa lapsista unohti kokonaan sekä suomen kielen että omat vanhempansa. Ruotsin vanhemmista tuli heille vanhemmat. Joskus Suomen perhe olisi halunnut lapsen takaisin, mutta Ruotsin (tai Tanskan) vanhemmat eivät halunneet häntä luovuttaa. Joissain tapauksissa asiasta väännettiin kättä pitkäänkin.
Kannattaa katsoa elokuva Äideistä parhain. Se valottaa aihetta todella koskettavasti ja hyvin.
Sotalapsia ei lähtenyt Ruotsiin ja Tanskaan niin suurta määrää pelkästään Suomen hädän ja kurjuuden takia, vaan myös siksi, että Ruotsi ja Tanska halusivat näyttää olevansa "vähän parempia" ja rikkaampia, että niillä on mahdollisuus hoitaa lapset. Todellakin aivan tavallisten perheiden lapsia lähti paljon - tuo, että vain toistaitoisten vanhempien lapsia olisi lähtenyt, oli aivan uskomatonta puppua.
Kuvittele itse olevasi 1-vuotias, joka lähetetään Ruotsiin, ja yrittäväsi palata vaikka 5-vuotiaana. Eiköhän ole selvää, että monissa tapauksissa oli lapsen paras jäädä Ruotsiin/Tanskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa aiheesta kiinnostuneiden katsoa. Siinä sotalapsina olleet kertovat kokemuksistaan, jotka ovat vaihtelevia ja ristiriitaisia.
Monella lapsella säilyi Suomeen paluun jälkeen side ja kaipuu Ruotsin perheeseen, ja moni yritti jossain välissä muuttaa takaisin Ruotsiin paremmalla tai huonommalla menestyksellä - alituisena ongelmana juurettomuus, kahden kotimaan ja perheen muodostama ristiriita. Moni koki tulleensa Suomen perheen hylkäämäksi, ja pahinta oli, jos Suomen vanhemmat eivät halunneet takaisin tai jos he suhtautuivat välinpitämättömästi lapseen tämän palattua takaisin. Joillekin kävi niin, ettei heillä ikään kuin ollut omia aitoja vanhempia enää koskaan kummassakaan maassa. Kaikkia ei myöskään kohdeltu Ruotsissa hyvin ja rakastavasti - heille jäi ikävät muistot, vaikka elämä Suomessa olisikin sujunut paluun jälkeen. Sisarukset joutuivat usein eroon toisistaan, koska monet perheet halusivat vain yhden pienen lapsen eivätkä isompaa sisarusta kaveriksi. Lisäksi sellaiselle lapselle, jota kukaan ei halunnut lastenkodista mukaansa, jäi ymmärrettävästi traumat. Lapset jaettiin perheisiin "tule katsomaan ja ota se joka eniten miellyttää"-periaatteella.
Rankoista asioista ovat sotalapset selvinneet. Itseäni aihe kiinnostaa jostain syystä todella paljon.
ihan tavallisten perheiden lapsia. Äitini veli hyvin keskiluokkaisesta nelilapsisesta Espoolaisperheestä lähetettiin sotalapseksi Ruotsiin.
" Suomalaiset biologiset vanhemmat kuuluivat kahteen alimpaan sosiaaliluokkaan IV ja V. Tämä tulos pitää paikkansa, kun sitä verrataan suomalaiseen statistiikkaan sotalasten vanhemmista. Suurimmalla osalla lapsista, jotka lähetettiin Ruotsiin sotalapsiksi, oli työläiskotitausta tai heidän äitinsä oli leski."
Sotalapset olivat alimmista sosiaaliluokista, näin väittävät tutkijat, mutta tietysti äitisi veli oli poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi jos perheessä oli muuten ongelmia, esim. vanhemmilla sairauksia tai lapsiluku oli voimavaroihin nähden suuri.
Toki tuollainen köyhä perhe on voinut myöhemmin keskiluokkaistua.
ihan tavallisten perheiden lapsia. Äitini veli hyvin keskiluokkaisesta nelilapsisesta Espoolaisperheestä lähetettiin sotalapseksi Ruotsiin.
" Suomalaiset biologiset vanhemmat kuuluivat kahteen alimpaan sosiaaliluokkaan IV ja V. Tämä tulos pitää paikkansa, kun sitä verrataan suomalaiseen statistiikkaan sotalasten vanhemmista. Suurimmalla osalla lapsista, jotka lähetettiin Ruotsiin sotalapsiksi, oli työläiskotitausta tai heidän äitinsä oli leski."Sotalapset olivat alimmista sosiaaliluokista, näin väittävät tutkijat, mutta tietysti äitisi veli oli poikkeus.
Ihan varmasti myös köyhän torpan äidistä on tuntunut sydäntä raastavalta lähettää pienet lapsensa vieraaseen maahan, aivan tuntemattomaan. Samalainen äidirakkaus se on köydän sydämessä ollut 30- ja 40-luvullakin kuin tämän päivän av-mammoillakin.
Minun äitini lapsuus oli erittäin niukkaa. Eivät mummu ja ukki, äiti, tädit ja enot ole mitään imbesilleja, ihan tavallisen keskitason älykkyyden omaavia ihmisiä, mutta kaikki vaan eivät synny helsinkiläiseen tai espoolaiseen porvariperheeseen. Elämä oli niukkaa.
Sota siellä itärajan lähettyvillä on varmasti pelottanut ja huoli siitä, miten pärjätään ja selvitään on varmasti ollut valtava.
Ilmeisesti ukki on lähtenyt rintamalle ja mummo jäänyt nuorena äitinä kolmen lapsen kanssa yksin.
Kaksi vanhinta lähetettiin Ruotsiin, poika ja tyttö. Elettiin 40-lukua. Eli sodan loppuvaiheilla ovat lähteneet, mutta pitää muistaa, että siellä sodan ja puutteen keskellä elävä ei voi tietää historiaa eteenpäin, että sota loppuu esim. vuoden tai 2 vuoden kuluttua...
En ole varma onko äiti ollut jo syntynyt tuohon aikaan, kun en ole varma minä vuonna täti ja eno Ruotsiin lähetettiin, mutta jos äiti on ollut, on ollut aivan vauva.
Molemmat palasivat takaisin sodan loputtua.
Käsittääkseni täti kävi ruotsissa joko toistamiseen sodan loppuvaiheessa tai sitten vielä sodan jälkeenkin.
Äitini kertoi, että kadehti ison siskon hienoja mekkoja, joita tämä Ruotista sai.
Täti muutti aikuisena Ruotsiin siihen samaiseen pikkukaupunkiin, meni siellä naimisiin, sai hyvän miehen, kolme poikaa ja onnellisen perheen.
Tädille kävi hyvin, sillä hän pääsi lapsena hyvään kotiin ja Ruotsin perheen vanhemmat ja sukulaiset ovat myös hänen sukulaisiaan..
Täti on edelleenkin ruotsissa, puhuu tietenkin ruotsia, ja suomea sillä "vanhanajan" murteella ja sanastolla mikä hänellä oli lapsena, eli sanasto ei muutu :) Se on hauska huomata kun juttelee hänen kassaan tai lukee kirjeitä, eli kun puhuttu ja kirjoitett kieli muuttuu ja tulee uusia sanoja ja sanontoja, niin tätä sanastoa ei tädillä ole.
Eno ei lähtenyt takaisin, hän jäi suomeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla kovin nuori, eikä enää elossa olevia ajan kokeneita sukulaisia?
Noihin aikoihin valtaosa väestöstä kuului työläisluokkaan! Sotalasten sivuilla puhutaan asiaa, mutta et voi ymmärtää asioita tuntematta tuon aikaisen Suomen olosuhteita. Nykyään Suomessa on yleisesti huomattavasti parempi elintaso kuin 30- ja 40-luvuilla. Tällä hetkellä kaikilla on edes jokseenkin samanlainen mahdollisuus nostaa varallisuustasoaan itse, toista oli silloin. Silloin naisten työssäkäynti ja koulutus oli toista luokkaa kuin nykyään, ja kun perheen isät olivat rintamalla tai kaatuneet jo talvisodassa, monilla "yksinhuoltajilla" ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lähettää lapsensa.
Ruotsiin lähetettyjen lasten perheet olivat siis todellakin tuon aikaisen standardin mukaan tavallisia perheitä. Ihmiset sairastelivat paljon, monissa perheissä oli paljon lapsia, ei kunnon toimeentuloa, rankat elinolosuhteet ja äiti yksin vastaamassa perheestä.
Taidat olla kovin nuori, eikä enää elossa olevia ajan kokeneita sukulaisia? Noihin aikoihin valtaosa väestöstä kuului työläisluokkaan! Sotalasten sivuilla puhutaan asiaa, mutta et voi ymmärtää asioita tuntematta tuon aikaisen Suomen olosuhteita. Nykyään Suomessa on yleisesti huomattavasti parempi elintaso kuin 30- ja 40-luvuilla. Tällä hetkellä kaikilla on edes jokseenkin samanlainen mahdollisuus nostaa varallisuustasoaan itse, toista oli silloin. Silloin naisten työssäkäynti ja koulutus oli toista luokkaa kuin nykyään, ja kun perheen isät olivat rintamalla tai kaatuneet jo talvisodassa, monilla "yksinhuoltajilla" ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lähettää lapsensa. Ruotsiin lähetettyjen lasten perheet olivat siis todellakin tuon aikaisen standardin mukaan tavallisia perheitä. Ihmiset sairastelivat paljon, monissa perheissä oli paljon lapsia, ei kunnon toimeentuloa, rankat elinolosuhteet ja äiti yksin vastaamassa perheestä.
joten saattaa olla, että ymmärrän ja tiedän asiasta paljon enemmän kuin moni muu palstalla. Noihin aikoihin alimmat sosiaaliluokat olivat alimpia sosiaaliluokkia aivan kuin nytkin, eikä suinkaan suurin osa suomalaisista niihin kuulunut. Voit tarkistaa asian tilastoista. Ehkä kannattaisi tarkastella asiaa hieman laajemmin kuin Helsingin perspektiivistä.
Ruotsiin lähetettyjen lasten perheet eivät olleet tavallisia keskiluokkaisia perheitä vaan niitä, joiden lasten oli todettu syystä tai toisesta saavan paremman lähtökohdan elämälleen Ruotsissa kuin Suomessa. Köyhyys, sairaudet, alhainen moraali jne. olivat tavallisia syitä lähettää lapset tai lapsi pois. Näistähän ei tietenkään saa puhua, koska se loukkaa sotalapsia, mutta kannattaa tutustua mm. sotalasten adoptioprosessiin Ruotsissa. Varsin monen lapsen vanhempien todettiin olevan kyvyttömiä huolehtimaan lapsista sodan jälkeen ja olipa jopa niitä, joissa yksi lapsista sai kodin Ruotsissa ja loput piti lähettää suomalaiseen lastenkotiin.
Kannattaa myös muistaa, että 40-luvulla yhteisöllisyys oli aivan eri luokkaa kuin nykyisin. Yhteisöstä eli isovanhemmista ja sisaruksista vai ei ole kamalasti hyötyä, jos kaikilla on samanlaiset ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kirjoittanut romaanisarjan omista kokemuksistaan. :)
ihan tavallisten perheiden lapsia. Äitini veli hyvin keskiluokkaisesta nelilapsisesta Espoolaisperheestä lähetettiin sotalapseksi Ruotsiin.
" Suomalaiset biologiset vanhemmat kuuluivat kahteen alimpaan sosiaaliluokkaan IV ja V. Tämä tulos pitää paikkansa, kun sitä verrataan suomalaiseen statistiikkaan sotalasten vanhemmista. Suurimmalla osalla lapsista, jotka lähetettiin Ruotsiin sotalapsiksi, oli työläiskotitausta tai heidän äitinsä oli leski."Sotalapset olivat alimmista sosiaaliluokista, näin väittävät tutkijat, mutta tietysti äitisi veli oli poikkeus.
pitää kuitenkin huomata, että Suurimmalla olassa ihmisistä noin yipäänsä tuohon aikaan oli työläiskotitausta. Ja että suurin osa ihmisistä kuului silloin alimpiin sosiaaliluokkiin. Nykyään on toisin, kun työväenluokkaa ei eneää olekaan, kaikki vaan on keskiluokkaa. Mut sodanjälkeen yhteiskunta oli sellainen, että siitä noin 70% oli työväkenluokkaa tai maaseudun pien- ja vuokraviljelijöitä. keskiluokkaa ja yläluokkaa oli mitättömän pieni osa väestöstä.
Vai minkä takia te kuvittelette, että Suomessa piti ottaa käyttöön suhteellinen ääntenlaskutapa vaaleissa?
Vai minkä takia te kuvittelette, että Suomessa piti ottaa käyttöön suhteellinen ääntenlaskutapa vaaleissa?
Ainahan oikeisto on vastustanut yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta viimeiseen asti. Mutta joo, off topic.
uuteen perheeseen. Samaten vanhemmat olivat kiintyneitä lapseen. Moni suomalaisvanhempi antoi silloin periksi, koska täällä oli kaikesta huutava pula.