hassu huomio omista lapsuusvaatteista
Selailin pitkästä aikaa omaa valokuva-albumiani lapsuusajoilta ja kiinnitin huomiota asiaan, jota en totisesti huomannut ennenkuin nyt kun on omia lapsia: mulla on lapsena pidetty järjestään liian pieniä vaatteita! Paitojen hihat ulottuu puoliväliin käsivartta, housut kinnaa mahasta ja reisistä ym.
Ja kyse ei ollut siitä että ois oltu jotenkin megaköyhiä ja avustusten varassa, vaan oltiin ihan tavallista keskiluokkaa, äiti jopa lääkäri. Enkä ollut mitenkään tavallista rotevampi tai muutenkaan erikoisrakenteinen tyttö. Eikö ne vaan välittäneet tai huomanneet, vai oliko tuo tuolloin jotenkin yleisempikin ilmiö? Tää joskus 80-luvun alussa siis.
Kommentit (13)
Isäni nähkatakki menee juuri ja juuri minulla kiinni, vaikka mulla bmi jotain 18-19.
Katoin muuten vähän samaa Sanna-kirjoista (tehty 1980-luvulla), joita nyt luen tytölleni, niissäkin Sannalla nilkat vilkkuu housuista ja napa näkyy välillä paidan alta :D Tai ehkä vaan silloin tosiaan vaatteet käytettiin niin loppuun kuin mahdollista ennenkuin raaskittiin ostaa uusia, yhteiskuntaluokasta riippumatta?
Ei tarvinnut ostaa kasvun varaa, vaan juuri sopivat vaatteet.
Vai miten selität aikuisten tiukat paidat? Ei heillä koko muutu, niin, että lopulta vaatteet pieniä.
Ja lapsillakin oli aina tiukat vaatteet, ei kenelläkään juuri ostettuja kasvunvaralla. Vaan aina sopivat. Vartalonmyötäiset.
3
Ei tarvinnut ostaa kasvun varaa, vaan juuri sopivat vaatteet.
Vai miten selität aikuisten tiukat paidat? Ei heillä koko muutu, niin, että lopulta vaatteet pieniä.
Ja lapsillakin oli aina tiukat vaatteet, ei kenelläkään juuri ostettuja kasvunvaralla. Vaan aina sopivat. Vartalonmyötäiset.
3
ainakin vaatteissa aina kasvun varaa.
T: 80-luvun lapsi
lasten mekot olivat niin lyhyitä että alushousut näkyi. Ja tosiaan käytettiin sukkahousujen kanssa eikä trikoitten tms.
Uusia ja sopivia vaatteita ei saa kirveelläkään päälle, aina pitää saada joku vanha, pieni, kulunut ja reikäinen.
minulla on yksi kaveri, joka käyttää lapsillaan aina liian pieniä vaatteita. Ei vain "näe" asiaa. Ostaa lapsille kenkiä, jotka ovat juuri ja juuri jalkaan mahtuvia. Kun ostaa vaatteita, hihat ovat jo ostettaessa hiukan liian lyhyitä. Hänen mielestään ne ovat sopivia.
ei ollut lindexin alekuponkeja eikä alen loppurysäyksiä. Meillä äidillä ei ollut edes ajokorttia, joten sinne vaatekauppaan mentiin vain hyvin harvoin bussilla. Vaatteita oli ainakin minulla paljon vähemmän mitä lapsellani nykyään.
oli sit vielä kaupanpäälle yleensä punteista, hihoista tai helmasta erillisellä kangaskaistaleella jatkettuja :D Hihat monta kertaa katkaistiin vaan keskeltä 5cm lisää kangasta väliin ja saumat kiinni. Avot. Meni taas ainakin vuoden päälle :p
kaikkia ruotsalaisia halpaketjuja, vaatteet oli suhteessa kalliimpi mutta myös laadukkaampia, mielestäni meidän 80-luvun lapsilla oli aika isoja vaatteita.
Tosin kyllä meiltäkin löytyy lapsista kuvia, joissa ovat pukeneet jostain serkulle vietävistä pusseista pienet vaatteet ihan itse päälle, tää vielä mahtuu ei tätä saa Jennalle viedä.
osti mulle jo 70-luvulla vaatteita "Second hand" -liikkeistä ja teki löytöjä. Kyllä silloinkin siis vaatteita kierrätettiin jossakin määrin. Ei suinkaan ollut pakko käyttää vaatteita loppuun, koska vaatteet olisivat olleet niin kalliita.
Omat vauvanvaatteeni ovat todella kapeita. Ihan nakinkuoria. Kuvissa näkyy aina napa paidan ja housujen välissä. Sekä minulla, äidillä ja isälläni. (Isäni varsinkin on tosi sexy valkoisissa piukoissa farkuissaan ja napapaidassa. )
Lisäksi tietenkin paitoihin kudottiin hihoihin lisäresori ja kokomekosta tehtiin puolihame yms.
että meillä on 80-luvulla ollut ihan jo vauvanvaatteina tosi tiukkia, ihan vartaloa nuolevia vaatteita.