Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raskaus pelottaa, kaipaan tsemppiä.
25.10.2010 |
Olen raskaana, vasta alussa mutta lapsi on toivottu. En osaa kuitenkaan ainakaan vielä iloita raskaudesta, vaan pelkään keskenmenoa, kohtukuolemaa, synnytyskomplikaatioita... siis sitä että raskaus ei mene hyvin vaan lapsi kuolee. Olen terveydenhuoltoalalla ja pelkoni varmaan johtuu siitä, että näen paljon sairaita lapsia ja kohtaan noita raskausalan ongelmia ja suruja. Näkökulmani on siis vääristynyt. Miten oppisin luottamaan ja nauttimaan raskaudesta, tiedän että en voi estää esim. keskenmenoa mitenkään, mutta haluaisin iloita raskaudestani ja luottaa siihen, että on ihan todennäköistä että kaikki menee hyvin.
Kommentit (4)
Itse olen viikolla 12. Ja minulla oli samoja pelkoja koko alku ajan... se johtuu hormooneista... nyt mennyt ohi ja voin nauttia loppuraskauden ajan... Itselle tuli kaikkee et oonko valmis äitiks ja mitä ja koska milloin ja kysymyksiä riitti... siksi raskaus ketää 9kk että ehdit tottua ajatukseen ja valmistautua äitiksi. Onnea raskauteen ja nauti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne ekat 12 viikkoa ovat melko monelle ihan puhdasta piinaa ja stressiä. Sitten on jonkun aikaa vähän seesteisempää, kunnes lapsen liikkeet alkavat kunnolla tuntua. Seuraavaksi siis stressataan sitä, että ovatko liikkeet loppuneet kokonaan. Jokainen ultrakäynti nostaa hien pintaan, samoin terkkariharjoittelija, joka ei saa sydänääniä dopplerilla kuulumaan. Loppuraskaudesta alkaa stressata synnytystä, meneekö siinä kaikki hyvin vai käykö huonosti. Kotimatkalla laitokselta pitää välillä pysähtyä katsomaan, ettei vauva ole kuristunut pipon nyöriin tai tukehtunut makuupussiin. Illalla ei voi mennä nukkumaan ilman että tarkistaa hengittääkö lapsi. Parvekkeella nukkuvaa vauvaa pitää rampata katsomassa, ettei orava ole hyökännyt kimppuun. Mummolaan autoillessa kyttää silmä kovana vastaantulevan kaistan autoilijoita, sillä joku niistä tulee aivan varmasti kohti oman auton nokkaa.
Kuulostaako tutulta? Tuossa vasta vauva-ajan yleisimpiä huolenaiheita, leikki-ikäisen, koululaisen ja teinin kanssa on sitten ihan omia huolia. Näin se valitettavasti menee, mutta pelkojen ja jännitysten kanssa on opittava vain elämään ja luotettava siihen, että elämä kantaa. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että huolet ja murheet vaikeuttavat arkielämää, on syytä hakea ammattilaiselta apua ahdistukseen.
Meillä on myös pitkään toivottu raskaus saanut hiljattaina alkunsa. Ensimmäisten päivien suuri onni ja ilo vaihtuivat nopeasti huolestukseksi. Välillä tuntuu melkein siltä että haluaisin "ulkoistaa" tämän raskauden, koska en uskalla kantaa siitä itse vastuuta. Kaikki on siis periaatteessa hyvin, mutta murehdin silti että tulee keskenmeno, vammaisuutta tms.
Uskon kuitenkin että tämä vaihe menee ohi, ja hetkittäin se on jo helpottanutkin. Mm. asiasta juttelu mieheni ja hyvän ystäväni kanssa on ovat auttaneet.
Alue: Aihe vapaa
että Jumala päättää näistä asioista, et voi asialle yhtään mitään. Et voi itse aiheuttaa keskenmenoa etkä mitään vahinkoa vauvalle. Ole vain rennosti. Tapahtukoon niin miten Jumala haluaa. Kaikkea hyvää sinulle ja mukavaa raskautta!