homoiltaan liittyen eräs kirjoitus

EVANKELIUMIN DILEMMA24.10.2010 20:35 Mika Niikko arvot, yhteiskunta, seurakunta, Kotimaa 12 kommenttia .Koskaan ihmisen historiassa ei ole eletty aikaa, jolloin valtiovalta toisensa perään pyrkii lainsäädännöllään muuttamaan tuhansia vuosia vanhoja moraalisia arvoja näin merkittävästi; sallia homoille avioliittostatus ja kirkollinen vihkiminen.



Jos jossain, niin homokeskusteluissa oikean-väärän tai hyvän ja pahan merkitystä käytetään toistuvasti väärin perustein. Ne jotka uskaltavat olla eri mieltä homoasioissa ovat pahoja, natseja, suvaitsemattomia, homofobikoita, vanhanaikaisia ym.



Mitä ihmettä kuulijat oikein odottivat kristillisen puolueen puheenjohtajan suusta kuulevan, kun hän ei hyväksynyt sukupuolineutraalia avioliittolakia tai homoparien adoptio-oikeutta? Odottivatko he, että Päivi tai muut ei-nimikristityt muuttaisivat kantaansa kun heitä oikein olan takaa painostaa?



Arvomaailman yhteentörmäys

Raamatun tuhansia vuosia vanhoja hyviä perhearvoja ei tule muuttaa yhden itseään viisaana ja edistyneenä pitävän sukukunnan vaatimuksen hetkenä. Kukaan uudestisyntynyt kristitty ei muuta kantaansa siinä, että hän hyväksyisi samaa sukupuolta olevien avioliittoon siunauksen, koska se on hengellinen kysymys. Lisäksi luulen, että lähestulkoon jokainen heteroperhe haluaisi, tilanteen niin vaatiessa, että heidän lapsensa adoptoisi hetero- eikä homopari. Tätä kutsutaan normaaliksi, luonnolliseksi valinnaksi eikä tämän kaltaisesta mielipiteestä kuulu rangaista.





Suolan ja Kirkon suhde

Mikäli sukupuolineutraaliavioliittolaki tulisi ja homoja alettaisiin kirkossa vihkiä, menettäisi Kirkko hengellisen uskottavuuden. Nyt Kirkosta protestina eronneiden määrä jouduttaisiin kertomaan usealla kymmenellä, sillä Kirkko tulisi heidän silmissään menettämään hengellisen auktoriteettinsa. ”..jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.”(Matt.5:13).



Jeesus haastoi kristittyjä (ja seurakuntia) säilyttämään suolansa, koska ilman suolaa yhteiskunta turmeltuu. Halusimme tai emme, raamatun evankeliumiin kuuluu myös hyvän ja pahan vastakohdat. On hyviä arvoja sekä ihmistä ja yhteiskuntaa turmelevia arvoja. On hyviä tekoja ja pahoja tekoja. Pahoja tekoja raamattu kutsuu synniksi, joita ei voi puolustaa, vaan niistä kehotetaan tekemään parannusta. Raamatun koko hyvä uutinen (evankeliumi) on vastakohta sosiaaliselle evankeliumille, jollaisena Kirkon linja yksin haluttaisiin nähdä. Viihdyttää ja miellyttää kaikkia ilman syyllisyyden tunnetta, todellinen omantunnon tuudittaja. Yhteisöjen ja yhteiskuntien turmeltumisesta on historia täynnä esimerkkejä ja niistäkin tunnetuin löytyy raamatusta.

”Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät.” (2.Piet. 2:6)





Paimenten suolattomuus

Kari Pekka Kinnunen, Korson seurakunnan kirkkoherra lausui Ylen homo-ohjelmasta ”Olen pahoillani monista homoseksuaalien ihmisarvoa loukkaavista puheenvuoroista, joita ohjelmassa esitettiin,” Myös monet papit ja piispat ovat yhtyneet kuoroon ja haukkuneet Päivi Räsäsen ja muut raamatullisesti asiansa perustelevat ja ajattelevat. Toisenlaisesta evankeliumista saa kuulla ja lukea päivittäin, kuten tämän päivän Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksista.



Kirkossa on paimenia, joiden ei ole tarkoituskaan kääntää ketään pois heidän pahoilta teiltään ja pahoista teoistaan. He ovat Jeesuksen mainitsemia palkkapaimenia, jotka eivät laumastaan välitä. Korvasyyhyyn saarnaaminen ja ihmiskunnian tavoittelu on tullut tärkeämmäksi kuin pyhän kutsumuksen toteuttaminen. Ei siis ole ihme, jos päättäjät eivät tiedä Jumalan tahtoa näissä moraaliasioissa, jos sitä ei tiedä papitkaan.