Olenko huono äiti?
Minulla on reilu 2,5 vuotias poika ja odotan nyt toista lasta rv 25+6. Ultrassa rv:lla 20 meille selvisi että poikahan sieltä olis tulossa. Olen onnellinen uudesta tulokkaasta, mutta olisin niiiiiiin kovasti toivonut tyttöä. Esikoisellani oli koliikki ja hän on muutenkin ollut normaalia lasta hankalampi ja vilkkaampi koko ajan. (pojalla epäillään ADHD:ta) Olen päättänyt että lapsilukuni on täynnä tämän toisen jälkeen. Olen tietenkin onnellinen siitä, että tuleva lapseni on näillä näkymin kaikin puolin terve yksilö, eikä häneltä puutu mitään raajoja tms. Mutta minua silti kaivaa mielessä koko ajan että voi kumpa hän olisi ollut tyttö..... Miten tällaisesta tunteesta pääsee eroon? Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? vai olenko nyt huono äiti?
kun vauva syntyy ja pääset tutustumaan häneen yksilönä, persoonana. Kun jo tunnette, et voisi ajatella hänen olevan mikään muu!
Me emme lapsen sukupuolta halunneet tietää, mutta itse olin ajatuksessa, että tyttö olisi tulossa. Kun sitten syntyikin poika, tuli tunne että hetkinen, nyt on väärä lapsi... :D Mutta hetken päästä tuntui, etteihän hän tietenkään voisi olla tyttö! :)
Kyllä kuule huonon äidin ominaisuudet ovat jotain ihan muuta ja konkreettisempia, kuin hiljaiset ajatukset siitä, kumpaa sukupuolta etukäteen toivoo... :)