Onko miehen kihlatun lapset meidän lasten sisarpuolia? ov

Kyse on siis minun lasteni isän kihlatusta, jolla on myös omia lapsia.

Ovatko nämä lapset minun lasteni sisarpuolia nyt?

Sisarpuoleksi ei tule, vaikka kuinka mentäisiin naimisiin.

mun ja pojan mielestä ainakin, kun isä asuu naisen kanssa, jolla on tytär ja poika. Eivät ole siis kihloissa eivätkä naimisissa, mutta asuvat yhdessä. En ole kysynyt, mitä sanovat siellä päässä. Kai noi on makuasioita, kuka tykkää puoli-ihmisnimikkeistä :) Mulla ja uudella miehelläni on yhteinen tytär, joka on poikani sisko, vaikka on eri isät...

Olihan Tuhkimollakin sisarpuolet, vaikka olivat isän uuden vaimon lapsia, eivät Tuhkimon isän... Isäpuoli, äitipuoli ja sisarpuolet on just niitä, jotka ei ole sukua, mutta samaa perhettä kuitenkin. Puolisisarukset on mielestäni eri asia kuin sisarpuolet, eli puolisisarukset on sukua vain jommankumman vanhemman kautta, sisarpuolet ei välttämättä kummankaan.

Aikuiset ja teini-ikäiset lapset sitten eivät ole.

Aikuiset ja teini-ikäiset lapset sitten eivät ole.

Onko se muka iästä kiinni?

On mulla ystävällä lapsia toiseen maahan tosi vanhalle äijälle, jolla jo kolmikymppisiä "lapsia" ja lapsenlapsiakin, ja kyllä nämä ystäväni pienet tytöt ajattelevat, että heillä on siskoja (siis nämä aikuiset äidit joita he eivät koskaan ole edes tavanneet) jossakin muualla. Ei kait siinä mitään... mutta jos omista lapsistani olisi kyse, niin...

Puolisisarukset on mielestäni eri asia kuin sisarpuolet, eli puolisisarukset on sukua vain jommankumman vanhemman kautta, sisarpuolet ei välttämättä kummankaan.

Aikuiset ja teini-ikäiset lapset sitten eivät ole.

Onko se muka iästä kiinni?

äitini uuden miehen lapsia (asuvat yhdessä) vaikka asutaan samassa kaupungissa. Olemme kaikki aikuisia, emmekä todellakaan ole sisaruksia tai mitään puolikkaitakaan.

minkään tasoisia sisaruksia, kun heillä ei ole yhteisiä biologisia vanhempia.

Aikuiset ja teini-ikäiset lapset sitten eivät ole.

Miksi aikuiset/teinit eivät ole? Onko se muka iästä kiinni?

On epämiellyttävä kaikille osapuolille.

Virallisesti kai eivät ole sisarpuolia, koska eivät ole mitään sukua keskenään (paitsi vanhempien kihlauksen kautta), mutta jos lapset ovat asuvat samassa perheessä tai ovat muuten paljon tekemisissä keskenään on varmaan ihan luontevaa puhua sisarpuolista. Tiedän ainakin yhden perheen missä oli sisko- ja velipuolia, vaikka ei oltu verisukua, mutta asuttiin kasvettiin yhdessä, niin nyt jo aikuisetkin puhuvat velipuolista/siskopuolista. Kaikilla tässä perheessä on myös niitä oikeita siskoja ja veljiä.

Kieli on sitä käyttävän yhteisön sopimus. Jotta voitaisiin ymmärtää toisiamme, sanoilla yleensä on melko pysyvät merkitykset. Toki jokainen saa käyttää sanoja miten tykkää, mutta ei sitten pidä ihmetellä, jos muut eivät ymmärrä.



Suomen kielessä on vain yksi sana lasten keskinäiselle suhteelle silloin, kun lapset kuuluvat samaan uusperheeseen. He ovat keskenään sisar- ja velipuolia, sisaruspuolia siis, riippumatta siitä, ketkä heidän vanhempansa ovat.



Kieli kuitenkin elää. Jos jokin uusi sana vakiintuu, se siirtyy yleiskieleen ja yhä useammat ymmärtävät, mitä se merkitsee. Uusperhe on tällainen sana. Sekään ei ole vielä vakiintunut, minkä näkee siitä, että monet puhuvat uusioperheistä.

Kyse on siis minun lasteni isän kihlatusta, jolla on myös omia lapsia. Ovatko nämä lapset minun lasteni sisarpuolia nyt?

Jos miehesi saa jonkun muun kuin sinun kanssasi lapsen se lapsi on sinun ja miehesi lasten sisarpuoli. Samoin jos sinä saat jonkun muun kanssa lapsen tulee siitä sisarpuoli sinun ja miehesi lapsille.

Minun lapseni olivat teini-ikäisiä kun tutustuin mieheen, jolla oli noin 10 v nuoremmat lapset. Ikäero oli siis iso.



Miehen lapset kävivät meillä tapaamisella.

Minun isoista lapsista nuorempi asui meillä kotona kokoaikaisesti.

Meille syntyi yhteinen vauva miehen kanssa.



Miehen edell. liiton lapset ja minun edell. liiton lapset eivät koskaan ole kokeneet olevansa mitään sisarpuolia!! Vaikka teimme yhteistä lomamatkaakin; minun lapsi, miehen lapset. Oma iso täysi-ikää lähentelevä lapseni ei todellakaan kokenut olevansa minkäänlainen puoli tai kokonainen sisarus tms. miehen lapsille. Ne olivat mieheni lapsia.



Miestäni hän kutsui etunimeltä.



Yhteinen lapsi oli ja on minun lapsilleni veli /sisko. Ei puolikas.



Miehen viikonloppulapsille heidän äitinsä oli kertonut, ettei tämä yhteinen lapsemme ole heille mikään sisko/ veli vaan PUOLI- !! Ja tämän nämä lapset, 6 ja 8v sitten kajauttivat jossain pikkujoulun tapaisessa missä oli ystäviä paljon. Joku oli puhunut pikkusiskosta/veljestä, johon lapset olivat kajauttaneet: ei se ole meidän veli/sisko, vaan .... PUOLI !!!



Mies ei ollut reagoinut tähän mitenkään.



Myöhemmin toinen miehen edellisen liiton lapsista muutti meille pysyvästi asumaan. Samaan aikaan syntyi toinen yhteinen lapsemme.

Miehen edellisen liiton noin teini-ikäinen ei ole koskaan mieltänyt perheeseensä kuuluviksi ihmisistä minua (äitipuoli? Mikä lie olenkaan) eikä näitä meidän yhteisiä lapsia. siihen kuuluu kyllä serkkua ja isovanhempia ym., mutta ei nämä yhteiset, ei edes se pienempi, jonka kanssa on saman katon alla asunut alusta alkaen.....



Että ihan saman mitä ollaan suomen kieliopin ja suomen sanaston mukaan. Jokainen perhe ja jokainen yksilö siellä perheen sisällä määrittee itsestään lähtevästi näitä merkityksiä ja nimityksiä.