Lue keskustelun säännöt.
Pyytäisin kommentteja lapsen harrastukseen liittyen (aiheena taidot)
23.10.2010 |
Hei.
6-vuotias lapseni on käynyt 3 vuotta eräässä harrastuksessa. Minulla oli nyt vasta tilaisuus oikeastaan kunnolla nähdä opetustilannetta ja muita saman ryhmän lapsia.
Huomasin, että noin 20 lapsesta omani oli, ei nyt mikään surkea, mutta kuitenkin tavallaan huonompi kuin muut, tai että näin selvästi miten paljon luontevammin ainakin jotkut sisäistivät harjoiteltavan asian.
Enimmäkseen petyin itseeni: miksi suhtaudun tähän näin suorituskeskeisesti ja en kai minä nyt vain sitten jotenkin alitajuisesti ja huomaamamttani viestitä lapselle että hän on huono. Sitä en missään nimessä halua. Harrastuksen pitää olla vain mukava elämän "lisä" eikä mikään suorituspaine.
Mutta kun havaitsin, että lapseni lahjat eivät nyt suorastaan synnynnäiset näytä tässä lajissa olevan, niin mieleen tuli, että pitäisikö kuitenkin jotenkin jutella open kanssa tai miettiä muuta harrastusta.Vai onko tämä nyt mieleni harha, jossa kaikkien pitäisi olla "hyviä" kun en kuitenkaan virallisesti niin ajattele enkä halua ajatella.
Kuulisin mielelläni muiden näkökulmia asiaan.
Kommentit (25)
Itse olen ajatellut aina, että lapseni saavat harrastaa sitä, mistä nauttivat. riippumatta siitä ovatko hyviä vai ei.
Mutta käytännössä tämä on vaikeampi. Toinen lapsistani harrasti urheilua, jossa lapset laitettiin tasoryhmään. Lapsi itse ei halunnut enää jatkaa, koska oli pettynyt tasoonsa.
Toinen lapsistani harrastaa urheilua jossa näyttää olevan erittäin jyvällä ja lahjakas, vaikka on nuorin osallistuja. On ketterä, notkea, nopea. Mutta saa nähdä loppuuko tämä harrastus siihen, että lapseni ei pidä kilpailemisesta ja kilpaileminen liittyy tuohon harrastukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miettinyt että lapsi saisi harrastuksesta kavereita ja se auttaisi itsetunnon kehittämisessä? Itsekin ajattelin joskus aikaisemmin että enemmän lapselle olisi hyötyä harrastuksessa, jossa ei olisi automaattisesti hyvä. Tällöin lapsen kaverin äiti sanoi fiksusti, että hänestä lapsella olisi hyvä olla harrastus, josta lapsi saa onnistumisen elämyksiä ja joka auttaa itsetunnon kehittymisessä.
Tosin niin kauan kuin lapsi nauttii itse harrastuksesta, niin ok. Mutta ehkä kannattaisi tutustuttaa lasta muihinkin harrastuksiin. Erityisesti siinä vaiheessa jos lapsi itse kokee/havaitsee huonommuutensa, niin harrastus ei aja tarkoitusperäänsä.
ja en TODELLAKAAN ole halunnut että lapseni on huippu, eikä kilpailija. Kyse ei ole kilpalajista eikä valmennuksesta vaan harrastuksesta. (Kerta viikossa ja saa riittääkin) Luulin tämän jotenkin välittyvän avauksestani. Vaan enemmin pointti oli se, että ikään kuin kuvittelin vielä 6-vuotiaiden vain "lilluvan" ja sitten huomasin että muut ovat enemmän jyvällä. Eli että se luontainen lahjakkuus jo tuon ikäisillä joko näkyy tai ei. Lapseni ei ollut kuutamolla eikä maannut jossain yksikseen. Yritti ja teki kaiken, (mielestäni nauttien) mutta ei samalla lahjakkuudella kuin katselin jota kuta muuta. Lähinnä mietin, ei kai se ole hyväksi viedä lasta vain harrastuksiin joissa jo valmiiksi on aika hyvä. Niitähän tulee harrastettua vapaa-aikana kotona muutenkin. Vaan eikö ole monipuolisuuden kannalta parempi käydä vähän muutakin harrastamassa, vaikka olisi "Vain seitsikon arvoinen" eikä 9 tai 10. Ja että miksi tällainen vertailu päässäni alkoi, kun näin ne "paremmat" , sitä en osaa sanoa ja se tuntuu pahalta. Petyin itseeni, reagointiini. Kun elämänarvot kuitenkin on muuuta. Tämä oli tällaista oman pään sisäistä pölyä nyt. Kiitos jotka ymmärsitte!!!
minusta lapsen mielipide ratkaisee. Meillä 6v
poika on kolme vuotta harrastanut uimista. Siis kerta viikossa. On toki ryhmän surkeimpia, arka ja ei todellakaan mikään luonnonlahjakkuus. Alkeiskurssi on tahkottu kahteen kertaan. Mutta hän itse tykkää uimisesta ja omat taidot on kehittynyt huikeasti! vertaan lapsen kehitystä hänen omaan aloitustasoonsa en muihin!!!!!!!!!!
Ja minä suon hänen jatkavan, koska hän kehittyy omassa tahdissaan ja tosiaan VAIN harrastaa ei siis tähtää kilpauimiseen. Mutta tässä siis esimerkki, että voi aivan hyvin harrastaa vaikka ei olisi niitä huippuja.
Mutta muitakin lajeja kannattaa kokeilla. Meillä on kokeiltu kahta muuta harrastusta, mutta uinti edelleen pysynyt ykköösenä ja muita sitten lopteltu.
Ei kannata ottaa kaikkea niin kilpailuhenkisesti. Oma mussukka ei millään voi aina olla paras kaikessa.
Tasapaino, 4-10 -vuotiaana Tasapainon kehittymisen herkkyyskausi alkaa 3-4 -vuotiaana ja jatkuu vähintään 10 ikävuoteen asti. Eli tasapainoa kannattaa harjoituttaa jo hyvin pienille lapsille. Taito/tekniikka, 4-15 -vuotiaana Kuten tasapaino, niin taidon ja tekniikan kehittyminen alkaa myös noin 4-vuotiaana. Tämä herkkyyskausi sen sijaan jatkuu pitkälle murrosikään asti. Notkeus, 4-10 -vuotiaana Notkeuden kehittymisellä on sama herkkyyskausi kuin tasapainollakin. Lihaskestävyys, 8-14 -vuotiaana Lihaskestävyyden herkkyyskausi alkaa jo 8-vuotiaana, eli jo tässä iässä kannattaa ryhtyä kiinnittämään huomiota lihasryhmien kykyyn työskennellä lepäämättä pitkän aikaa. Yksinkertaisin tapa kehittää tätä on varmaan kuntopiirityyppinen harjoittelu. Peruskestävyys, 14-19 -vuotiaana Peruskestävyyden herkkyyskausi tulee heti lihaskestävyyden jälkeen. Tämä helpottaa harjoittelun rytmittämistä, kun lihaskestävyyden harjoittelu voidaan korvata peruskestävyyden kehittämisellä. Nopeus, 8-20 -vuotiaana Nopeuden herkkyyskausi on ylivoimaisesti kaikkein pisin kausi. Sen kehittyminen alkaa jo alakoulun ensimmäisiltä luokilta ja jatkuu aina armeijan jälkeiseen aikaan. Ketteryys, 5-12 -vuotiaana Kuten tasapaino ja notkeuskin, niin ketteryyden kehittyminen tapahtuu hyvin nuorena. Tämä kausi kyllä jatkuu muutaman vuoden pitempään. Nopeuskestävyys, 13-18 -vuotiaana Nopeuskestävyyden herkkyyskausi on nopeuden kehittymisen loppupäässä. Se alkaa oikeastaan samoihin aikoihin, kun lihaskestävyyden kehittyminen on loppunut. Kestovoima, nopeusvoima; 8-13-vuotiaana Kestovoiman ja nopeusvoiman herkkyyskausi ajoittuu samoihin hetkiin kuin lihaskestävyyden herkkyyskausi. Maksimivoima, 14-20 -vuotiaana Maksimivoiman herkkyyskausi on huomattavasti aikaisemmin kuin yleisesti ajatellaan. Monesti kuulee, että maksimivoimaa saisi harjoitella vasta teini-iän jälkeen. Tällöin sen herkkyyskausi on kuitenkin jo ohitettu ja on aiheutettu pysyvät haitat tulevalle kehittymiselle.
Ja mikä oli lähde? Kannattaako copy-pastettaa netin epämääräisiltä sivuilta mitä tahansa?
että lapsilla on liikunnallisia herkyyskausia, jotka kannattaa huomioida ylipäätään. Ikärajoista voidaan olla montaa mieltä. Fiksu ihminen hakee itse lisätietoa oli viitettä tai ei, jos asia kiinnostaa. Tyhmät vaatii lähdeviitteitä nettipalstoilla.
olleensa aina huonoin, mutta jatkoi taitoluistelua rakkaudestaan lajia kohtaan. No, nyt on takataskussa esim MM.pronssi ja EM-hopea, olympialaisissa taisi olla 6.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi harrastuksesta?
Jos pitää, niin miksi vaihtamaan?
Jos joku taitolaji, kuten telinevoikka, baletti tai taitoluistelu, jalkapallö, on vaikeaa vielä 3v jälkeen ja lapsesis on siisnä huono niin tuskin tulee parantumaankaan. Eikö valmentaja/ope ole sanonut mitään??Onko kilpaillut? Aikooko kilpailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat eri kehitysvaiheissa erilaisia. 6-vuotiaana luonnonlahjakkuudelta vaikuttava voi olla 8-vuotiaana kömpelys - ja toisinpäin. Lisäksi useimmissa asioissa ratkaisee monen asian summa, ei yksittäinen taito. Esim. itseluottamuksella tai muilla "pääsisäisillä" asioilla voi olla iso merkitys.
Eräs liikunnanopettajaystäväni päivittelee usein sitä kuinka vanhemmat innostuvat niin suunnattomasti siitä kun esim. 30 cm muita pidempi ja kehittyneempi nuori pieksee muut jossain lajissa ja vanhemmat suunnittelevat jo kansainvälistä uraa... usein käy niin, että muutaman vuoden päästä muut ovat saaneet nuoren kiinni ja etumatka häviää.
Lapsihan on vasta 6-vuotias! Jos hän ei ole paras, hän on mielestäsi kehno. Apua! Eikö ole hyvä, että lapsi tykkää harrastaa juuri sitä, missä hän näyttää tarvitsevan harjaantumista. Miksi niitä harrastuksia pitää otttaa noin vakavasti? Itse haluaisin lapseni harrastavan musiikkia juuri siksi, että hänen lahjansa vaikuttavat aika vaatimattomilta. Vielähän sitä ehtii vaihtamaan harrastuksia moneen kertaan, ja ottamaan vaikka pari harrastusta yhtä aikaa. Tarjoa erilaisia mahdollisuuksia, ja annan lapsen harrastaa sitä, mistä hän itse tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua!
Tuolla tyylillä olisin varmaan joutunut lopettamaan kaikki harrastukseni. Ryhmäharrastuksessa jo pelkkä ryhmään, opettajaan ja harjoitustilaan tutustuminen kestää useamman kuukauden. Saati sitten taitojen kehittyminen!
Itselläni on kokemusta sekä harrastajana että opettajana/kouluttajana tanssista, voimistelusta, tenniksestä, musiikkiteatterista sekä agilitysta. Aikuisen antaisin kolmen kerran jälkeen lopettaa, mutta lasta tulisi tukea!
Tietysti jos ap vielä kertoisi, mikä harrastus on kyseessä, niin olisi helpompi kommentoida!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua! Tuolla tyylillä olisin varmaan joutunut lopettamaan kaikki harrastukseni. Ryhmäharrastuksessa jo pelkkä ryhmään, opettajaan ja harjoitustilaan tutustuminen kestää useamman kuukauden. Saati sitten taitojen kehittyminen! Itselläni on kokemusta sekä harrastajana että opettajana/kouluttajana tanssista, voimistelusta, tenniksestä, musiikkiteatterista sekä agilitysta. Aikuisen antaisin kolmen kerran jälkeen lopettaa, mutta lasta tulisi tukea! Tietysti jos ap vielä kertoisi, mikä harrastus on kyseessä, niin olisi helpompi kommentoida!
POikamme on aina ollut tosi innostunut jääkiekosta. Siis ihan siitä saakka, kun oppi kävelemään huseerasi jonkun mailan kanssa ja kun näki jääkiekkoa oli ihan innoissan.Poika on motorisesti kömpelö ja tasapainokaan ei ole paras mahdollinen.
Laitettiin hänet sitten (itse oli erittäin innostunut) 5-vuotiaana kiekkokouluun. Oli siellä aluksi aivan surkea ja edelleen aikalailla huonoin joukkueessaan, mutta rakastaa edelleen jääkiekkoa ja on joka tämä 9-vuotias nuori- herra lähdössä iloisena treeneihin tai peleihin. On siis kehittynyt aivan valtavasti tuosta alusta, mutta tietysti myös toiset pojat ja tytöt ovat kehittyneet. Ymmärrän sinua täysin, koska myös itselläni on ajoittain
tylsä fiilis ja mietin, että koska kaverit alkavat huomautella, että on huono pelaaja. Nyt jo muutaman kerran olen sen suuntaista kuullut,
mutta niin kauan , kuin lapsi on hymy huulilla treenien jälkeen saa meillä ainakin harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n lapsi on käyyt harrastuksessa kolme vuotta. KOLME VUOTTA!
Ap.lle sanoisin, että jos lapsi pitää harrastuksesta ja lajista niin anna häneen jatkaa!
Ei kaikkien tarvitse olla huippuja.
Harrastushan on tapa viettää vapaa-aikaa ja tehdä sitä mistä nauttii.
Minäkin harrastan kaikenlaista vaikka en ole niissä maailmanmestari. Samaten lapseni.
Anna lapsesi harrastaa jos vain itse haluaa.Älä edes kyseenalaista lapsellesi sitä. Älä mene kysymään mitään. Lapsi varmasti itse kertoo jos haluaa lopettaa. Jo se, että lapsi on jaktkanut pitkäjänteisesti kolmevuotiaasta kuusivuotiaasta kertoo, että lapsi pitää harrastuksestaan.
te pettyneet lapsen aloittaessa harrastuksen, että nyt siitä tulee maailmanmestari ja olympiamitalisti ja rahaa sataa ovista ja ikkunoista vai miksi olette niin pettyneitä, vaikka lapsi itse ei ole?
Toisaalta lapsi saattaa pitää tästä harrstuksesta, koska hänellä ei ole muista harrastuksista kokemusta ja tämä nykyinen on hänelle tuttu, jo tavaksi tullut juttu, jossa on tuttu ope ja tutut kaverit.
Kannattaisiko kokeilla jotakin toista harrastusta rinnalla tai ihan perheen kesken, josko joku muu tuntuisi omemmanlta. En ehkä kuitenkaan kerrasta lopettaisi harrastusta, mutta kuulostelisin kyllä.
Toki jatkaisimme harrastusta niin kauan kuin lapsi haluaa. Mutta jos harrastus kovin kilpailullinen, tai siis sellainen, jossa vaikea jatkaa isompana, ellei ole oikeasti hyvä, niin miettisin sitten suunnitelmaa B. Eli ehkä ottaisimme rinnalle jonkin muun harrastuksen, missä tuo menestyminen ei ole niin tärkeää. Itse kokisin, että on lapselle tärkeää, ettei jää kokonaan ilman harrastusta, jos on odotettavissa, ettei jonain vuonna enää mahdu joukkueeseen tms. Toki joukkueita jne. on erilaisia, kaikki eivät ole niin kilpailuorientoituneita kuin toiset.
Jos taas harrastus sellainen, että menestyminen ei ole edellytys harratuksen jatkamiselle, niin sitten en ehkä miettisi tuota B suunnitelmaa.
Jos lapsi seisoo tumput suorina, kun muut pelaa vaikkapa fudista, ja on kuitenkin niin olevinaan fudiksen harrastaja ja innolla lähtee harrastamaan. Paikanpäällä kuitenkin katselee aurinkoa ja kuuta ja huuhailee omiaan, niin mitä tekisit? Ei nämä ihan niin helppoja ole. Sinulta taitaa nyt puuttua kokemus, jota ap kuvaa.
T. Äiti, jolla on kokemus myös tällaisesta harrastajasta ja joka ei tosiaan kuvitellut, että rahaa tulee harrastusten myötä, jokainen varaan tietää, että sitä kyllä menee ja siksikin jo pohdituttaa, että onko mitään järkeä viedä lapsi """"harrastamaan""""
Jos lapsi seisoo tumput suorina, kun muut pelaa vaikkapa fudista, ja on kuitenkin niin olevinaan fudiksen harrastaja ja innolla lähtee harrastamaan. Paikanpäällä kuitenkin katselee aurinkoa ja kuuta ja huuhailee omiaan, niin mitä tekisit? Ei nämä ihan niin helppoja ole. t
ap:n lapsi nyt ihan noin kuutamolla tunnu olevan, ilmeisesti kuitenkin tekee vaadittavat asiat mutta on siinä huonommassa päässä? Niin, jos se on laji, jossa aletaan kilpailla pienestä pitäen tosissaan, niin onhan se vaara, että lapsi siinä vaiheessa pettyy pahasti jos ei kehitykään. Mutta kai se valmentaja sitten sanoo, miten asia on.
Ja mikä oli lähde? Kannattaako copy-pastettaa netin epämääräisiltä sivuilta mitä tahansa?